Friday, July 22, 2016

Päivä päivältä lähempänä Pöyrisjärven erämaata

Kesä on jo pitkällä, vaikkakin se on mennyt ohi hyvin nopeasti odotellessa kesän vaellusreissua Lappiin. Tekemistä on riittänyt valmistautuessa ja valmistautumista riittää edelleen. Iso osa ajasta on kulunut paneutuessa uusimpaan harrastukseeni, eli perhokalastukseen. Lukemista ja oppimista on riittänyt paljon ja se tuskin loppuu elinikäni aikana kesken.

On tullut tilailtua perhokalastusvälineitä, opeteltua uusia solmuja, sekä heittotekniikoita. Rullausheiton kanssa olisi jo mennyt hermo, ellei olisi kokeillut kaverin perhosetillä ja todennut, että syy rullausheiton huonoon kulkuun löytyy omasta siimasta. Tämä toki oli jo ennakoitavissakin, koska siima tuli setissä mukana - ja vielä halvassa sellaisessa. Tilasin siis uuden perhosiiman (Sonik SK3) ja tilanne on nyt siis korjattu.

Perhokalastajat.netin foorumilta hieroin diilin foamimurkuista ja ne saapuivatkin muutama päivä sitten. Vielä odottelen postissa saapuvaksi paria leechiä, sekä kolmea klinkkiä, jotka tilasin muualta. Tipettisiimaa ajattelin pätkiä valmiiksi pusseihin ja solmia niihin perfection loopit valmiiksi. Rahaa on palanut perhoihin, kartioperukkeisiin, tipettisiimaan, kelluntarasvaan yms. Kova halu olisi jo hommata uusi vapakin, vaikka juuri ensimmäiseni ostin. Lähinnä alkoi houkuttamaan pienempi matkamallin vapa. Nykyinen on 9-jalkainen 6-luokan vapa, joka menee vain kolmeen osaan, joten ei mikään kompaktein malli. Tähtäimessä on näillä näkymin Flextecin Nomad.

Murkut
Treenejä itse tekniikan parissa on tullut käytyä tekemässä mm. Pyhäjärvellä, sekä pariin otteeseen Aurejoella (ensimmäinen Vesakoski-Lehtiniemenkoskella ja toinen kerta Poltinkosken lupa-alueella). Sen lisäksi tuli käytyä Parkanossa Viinikanjoella ensimmäistä kertaa kalassa yli kahteenkymmeneen vuoteen. Niistä päivistä ainakin kirjolohen istutustahti on muuttunut radikaalisti tiuhempaan. Allekirjoittaneelle ei silti saaliskalaa suotu, joskin arviolta 40cm taimen voitti taistelun Aurejoen ensimmäisellä visiitillä, kiitos paljolti tuulisolmuille ja omalle huolimattomuudelleni niiden tarkistamisen suhteen.

Parin viikon ajan oli Jarnolta lainassa Excaliburin kuivuri, joten parin viikon ajan keittiössä hurisi yötä päivää. Vaellusmenun pääruokia varten tuli kuivateltua sipulia, paprikaa, sekä julienne-raastettua porkkanaa, perunaa ja juuriselleriä. Alunperin oli tarkoitus vielä kuivailla kastikkeitakin pääruuan sekaan, mutta luovuimme lopulta siitä ajatuksesta, kun totesimme testaillessa, että Lämmin Kupin Välimeren Keitto sopii noiden kuivaamiemme tarpeiden sekaan varsin hyvin. Muutamalle aamulle aamiaistarpeiksi tuli myös kuivateltua kananmunia ja tomaattia, jotka voi sitten pannulla paistella proteiinipitoiseksi startiksi päivälle. Kuivuri palautettiin jo omistajalleen, joten tällä hetkellä on meneillään jauhelihojen kuivattaminen uunissa, jonka parissa menee vielä muutama päivä.

Juuriselleriä

Porkkanaa
Aamiaistarpeiksi lähtee aiemmilta vaelluksilta tuttu, mutta harmittavan painava setti, eli Pirkan Saaristolaisleipä, jonka seuraksi kestomakkaraa (tällä kertaa mahdollisesti Kotivaran Venäläistä Meetvurstia tanko), Kuusamon Savujuustoa, sekä voileipäpikkelsiä. Noista saa niin mukavan tukevan aamupalan kahvi- tai teekupin seuraksi, että varsinainen syömisen tarve pysyy poissa useita tunteja. Painavat vaan ikävän paljon ja tällaiselle parin viikon mittaiselle vaellukselle kannettavaa riittää joka tapauksessa sen verran, että alle 25 kilon ei rinkan kanssa taatusti päästä... tänäkään vuonna. Tuo leipä kavereineen kestää n. 7-8 päivää, jonka jälkeisille aamuille on varattu aiemmin mainittu kuivattu kananmuna ja yhdelle aamulle hieman vastentahtoisesti puuroa.

Tällä kertaa jätin teen pois ja ostin pikakahvia, joka ei onneksi maistu pikakahvilta. Tommilla tätä on ollut aiemmin ja olen sen yllättävän hyväksi todennut, joten nyt starttaan päiväni Mount Hagenilla.

Välipalahenkeen olen toistaiseksi varannut mukaan Lämmin Kuppi Tandoori-Kanaa, Cream Crackereita, suklaata ja salmiakkia. Ostin myös alkukesästä Lidlistä erilaisia muropatukoita, sekä myslipatukoita, joita on yhteensä n. 30 kpl. Näitä saa sitte mussuttaa patikoinnin ohella pikaiseen energiantarpeeseen. Jarnolta saan vielä n. 200g naudan ulkofileestä itse tehtyä ja jo herkulliseksi todettua beef jerkya.

Mount Hagen
Mysli- ja muropatukoita
Kana-Tandooria
Kahdelle päivälle laiskan miehen ateriaksi ajattelin varata valmismuusipusseja, jonka sekaan paloittelen Ridderheimsin olutmakkaraa. Ja sitten se viime vuonna jumalaiseksi todettu, eli parille ekalle päivälle muusia ja pekonia. Rasvainen liha erämaassa valmistettuna ja nautittuna on jotain aivan taivaallista.

Vaelluksen väkijuomapuoli on hoidettuna ja odottelee jääkaapissa. Puolen litran pulloon 80% Saarenmaata on sekoitettu puolen litran salmiakkisiirappi, joka tehdään yksinkertaisesti niin, että laitetaan puolen litran pulloon kaksi pussia Turkinpippureita ja perään kaadetaan kiehautettua vettä sen verran, kuin pulloon mahtuu, eli suunnilleen 2½ desilitraa. Turkinpippurien annetaan liueta huoneenlämmössä veteen vajaan viikon verran, välillä sekoitellen ja erityisesti pullon pohjaa tarkkaillen, sillä siellä ovat ne sulamattomat palaset. Tästä syntyy puoli litraa siirappista salmiakkinektaria, joka sitten sekoitetaan miestä vahvempaan ja lopputuloksena on litran verran n. 40% salmiakkiherkkua, jonka veroista en ole maistanut valmistuotteena tai muilla resepteillä koskaan. Vielä on arpomisen asteella, että otanko koko litran mukaan vai vain puoli litraa. Koko litra tietenkin houkuttaisi, mutta jos painoa alkaa rinkasta karsimaan, niin ensimmäisien joukossa sieltä luonnollisesti jää pois puoli kiloa alkoholia.

Tuli myös tilattua Mil-Tecin laavukangas. Kyseisen mallin valinta siksi, että Tommilla on jo Mil-Tecin laavukangas ja nämä voi sopivasti yhdistää napeilla toisiinsa ja saamme näin vähän kookkaamman laavukankaan leiriin. Tämän lisäksi mukaan lähtee Jarnon laavukangas, jota hyödynnämme kaiketi lähinnä sateen sattuessa kesken patikoinnin ja kalastuksen.

Jarno oli tympääntynyt parin reissun perusteella vaellussauvojen kanssa patikointiin ja nyt nuo kyseiset Black Diamondin Trail Pro Shockit lähtevät allekirjoittaneen testaukseen vaellukselle, jonka aikana teen päätöksen ostanko ne Jarnolta pois. Toisen sauvan alin osa on aivan hitusen vääntynyt ja sen huomaa juuri ja juuri tietystä kulmasta tarkastellessa. Ainoa selkeä haitta siitä on tällä hetkellä se, että sen kasaan laittaminen vie joitain sekunteja pidempään kuin toisen sauvan. Omat halpissauvani luovutan testiin avovaimolleni, joka saa pitää sauvat, mikäli tahtoo.

Kuten jo aiemmassa blogipäivityksessäni kerroin, niin reitti on suunnilleen valmis. Sen jälkeen on kuitenkin vielä varmistunut eräs yksityiskohta reitissä, sillä ensimmäisen vaelluspäivän päätteeksi kun saavumme Pöyrisjärven autiotuvalle, niin siitä jatkamme seuraavana aamuna matkaa Pöyrisjärven yli venekyydillä, jolloin säästämme hyvän siivun kilometrejä siltä päivältä ja pääsemme myös pystyttämään leiriä aikaisemmin. Päätöksen tekemiseen saattaa ehkä vähäsen vaikuttaa se, että tämä mahdollistaa toisena vaelluspäivänä reilun tuntimäärän pyhitettynä pelkästään kalastukselle. Ehkä. Vähäsen. Juu.

Mistäkö venekyyti? No, Näkkälän Eräpalvelulta tietenkin. Kaikenlaiset muutkin palvelut olisivat houkuttaneet, mutta ehkä sitten seuraavalla kerralla pitää panostaa esimerkiksi erämaahan meitä varten rehattuun paljuun! Kanoottien ja kajakkien vuokraus onnistuu, mikäli mielessä on melominen erämaassa. Suosittelen katsomaan Näkkälän Eräpalvelun sivuja, mikäli olet näille suunnille lähtemässä ja katsomaan mitä on tarjolla. Palvelutarjonta on laaja. Kannattaa myös kysyä rohkeasti vaikka sähköpostitse, jos jotakin mielessä ollutta asiaa ei sivuilla mainita. Kävin pitkään sähköpostin vaihtoa asian tiimoilta Tainan kanssa, joka toimi varsin avuliaasti ja ystävällisesti. Irtosipa muutamia vinkkejä kalastuksen suhteenkin!

Ja koska päätämme vaelluksemme eri pisteeseen kuin mistä sen aloitamme, niin Näkkälän Eräpalvelut siirtää myös automme odottamaan meitä Vuontisjärvelle.

On tämä vaan silti ihme juttu, että ennen joka vaellusta noin kuukausi ennen reissua alkaa vatsassa pörrätä perhosia. Kertonee kai siitä, miten paljon takaisin Lappiin on edellisen reissun jälkeen ikävöinyt ja miten merkittävä asia itselle on kyseessä. Pelottavin ajatus on se, että jos joku vuosi täytyy jättää Lapin vaellusreissu väliin syystä tai toisesta. Mitähän siitä sitten seuraa? Korjaako sitten kuolo vai hajoaako psyyke pirstaleiksi? Toivottavasti ei tarvitse asiasta ottaa selvää koskaan. Viikon päästä ei ainakaan.