Thursday, May 31, 2018

Oi, Teerilampi, Teerilampi, oisit voinut olla anteliaampi

Kesäkalastuskauden avaus venähti vielä viime vuotistakin pidemmäs, mutta suuntana jälleen Teerilampi ja kohdekalana tietenkin kirjolohet.

Pääasiallinen syy reissulle oli kuitenkin kaverin ohjastaminen kalastuksen lumoihin, koska hänen kokemuksensa kalastajana on jäänyt lähinnä onkimiseen mökillä hyvin satunnaisesti ja myöhemmin kesällä suuntaisimme kaksin kalastuspainotteiselle reissulle vajaaksi pariksi viikoksi Lapin erämaille.

Ennen Teerilammelle suuntaamista piti kuitenkin ensin saada kaverille itse välineistö kuntoon, joten kävimme perjantaina visiitillä Motonetissä ja Hong Kongissa. Sopuhintainen setti saatiin kasaan Berkleyn Twilight Travelilla (213cm, 2-20g), Daiwan Ninja Black Gold Editionilla (2000), Wake Fast Touch-kuitusiimalla, lukkoleikareilla, kaksipuoleisella vieherasialla, sekä läjällä vieheitä.

Pikakelauksella perjantain ostosreissusta Teerilammen rantaan saapumiseen lauantai-iltapäivänä. Autopaikalla eräs nuorimies hypisteli kalastusvälineistöään. Utelin oliko tullut mitään, mutta kuulemma oli vasta hiljattain saapunut itsekin paikalle. Ostelimme Teerilammelle puhelimien välityksellä vuorokausiluvat auringon paahtaessa armottomasti taivaalta ja suuntasimme kohti lammen toista päätä, jossa laavukin sijaitsee. Jätimme kalastusvälineitä ja kameraa lukuun ottamatta kaiken toistaiseksi autolle, koska tässä vaiheessa oli vielä epävarmaa, että missä päättäisimme yöpyä.

Pitkospuita kävellessämme ohitimme pari helteessä kalastavaa ukkoa, joilla ei ollut toistaiseksi kertynyt tuolta päivältä kuin kokemusta. Teerilammen rannalla sijaitsevan vuokramökin porukka oli kuulemma saanut ainakin yhden kirjolohen.



Teerilammen toiseen päähän päästyämme astelimme rantaan, annoin kaverille muutaman neuvon ja ryhdyimme viskomaan vieheitä veteen. Minä suhteellisen itsevarmana viime vuoden Teerilammen reissun jäljiltä punaista Lottoa viskoen ja kaveri enemmänkin uusiin välineisiinsä totutellen.

Viskominen jatkui tovin jos toisenkin, kun mökin suunnalta kuului huutoa ja katseeni äänenlähteeseen suunnattuani verkkokalvoni välittivät aivoihin viestin, joka rekisteröi ihmisolennon haavaamassa kalaa vedestä. Eivät tainneet ahventa haavata. Kirjolohi oli siis ainakin jokseenkin syöntipäällä.

Hetken kuluttua viehettä jo vedestä nostaessani ylös koukkuun tarttui ahven. Kalahan sekin, mutta ahvenen perässä ei nyt oltu, joten irrotin kaikki kolme koukkua ahvenen suusta varoen ja päästin sen nauttimaan vapaudestaan.



Heittoja, heittoja, heittoja ja lisää heittoja heittojen perään. Aurinko porotti sen verran kovaa, että juomapullot lopulta tyhjenivät, joten oli tarve käydä autolla täyttämässä pullot vedellä. Pitkospuita pitkin kävellessämme rannalle oli saapunut keski-ikäinen nainen perhoa heittämään.

Autolla vettä tankattuamme ensin janoon ja pullot vielä täytettyämme lähdimme kävelemään takaisin lammen toiseen päähän. Hieman ennen laavua huomasimme, että laavulle oli ilmaantunut porukkaa ja nuotio paloi, vaikka oli metsäpalovaroitus.

Paikalle oli saapunut toista rantaa kiertäen keski-ikäinen pariskunta teini-ikäisen poikansa ja koiran kanssa. Poika kalasteli, kun muu perhe nautti selvästi olostaan kesäpäivän paahteessa luonnonhelmassa. Nuotio hieman ärsytti, mutta päätin toistaiseksi pitää kieleni kurissa, kun perheen isä kyseli oliko tullut kalaa.



Palasimme sen oleellisen äärelle, eli viehettä viskelemään. Kaverikin käytti ahvenen pinnan yläpuolella ja päästi sen sitten menemään.

Lukuisten paikanvaihtojen ja heittojen jälkeen siimani päässä kävi pikaisesti jokin, joka veti pienen hetken siimaa, käväisi pinnalla vettä loiskauttamassa ilmaan ja jatkoi sitten menojaan. Molskahdus heitti sen verran vettä ilmoille, etten voinut kuitenkaan olla aivan varma kalalajista. Muutaman pikaisen yrityksen jälkeen palasin laavulle hetkeksi, jolloin perheen isä kyseli sammuttaako nuotion vai jättääkö meille palamaan, jolloin totesin, että sammuttakaa vain, koska on metsäpalovaroitus, josta syystä me käymme lämmittelemässä omat ruokamme keittokatoksella. Perheen vanhemmat hieman hätkähtivät ja kävi ilmi, etteivät he tienneet, että metsäpalovaroituksen aikana ei saa tehdä tulia nuotiopaikalla.

Vaihtelimme muutamat sanat lisää ja kävi ilmi, että perheen poika oli saanut myös kirjolohen aiemmin. Lyhyehkön juttutuokion jälkeen he lähtivät suuntaamaan kohti kotia ja me jäimme itsepäisesti yrittämään onneamme. Muutamia ahvenia seuraili välillä rannan läheisyydessä vieheitämme ja muutama kävi koukkuunkin vielä kiinni, mutta kirjolohet vain molskauttelivat aina sen verran kaukana, ettei heittoetäisyyden riittävyys tullut kyseeseenkään sen hetkisiltä sijoiltamme.

Taivas meni hetkeksi pilvien peittoon ja viileä tuuli alko puhaltamaan pohjoisesta. Aluksi säänvaihdos oli erittäin tervetullut, mutta illan hiljalleen viiletessä, t-paidassa kalastellen alkoi lopulta tulemaan sen verran vilpoista, että päätimme lopulta lähteä hakemaan lisää paitaa päälle ja makkaraa paistamaan keittokatokseen, kun nälkäkin alkoi painaa. Hieman harmitti lähteä, sillä hieman ennen lähtöämme vedenpinta tyyntyi lähestulkoon peilityyneksi, joka kaiken järjen mukaan sai hyönteiset uskaltautumaan vedenpinnalle tanssimaan ja siten mahdollisesti kalat paremmin syönnille.



Keittokatoksella pääsimme helpolla, kun aiemmin tapaamamme nuorimies oli tyttöystävänsä kanssa juuri saamassa ruokiaan valmiiksi ja hiillos jäi meille käytettäväksi.

Jutustelimme jälleen kalansaannista, mutta häntäkään ei ollut lykästänyt. Aiemmin tapaamamme perhokalastaja oli kuulemma karkuuttanut pari kirjolohta ja lopulta saanut yhden ylöskin. Totesimme, että ikävä kyllä nyt taitaa olla samaan aikaan syöntipäällä sekä kalat, että kalamiehet.

Makkarat syötyämme otimme rinkat matkaan ja palasimme laavulle. Laavun sijasta päätimme kuitenkin pystyttää teltan, koska se oli kuitenkin tarkoitus tehdä joka tapauksessa jossain vaiheessa reissua ihan jo siksi, että kaveri saa kosketuspintaa tulevan Lapin reissun ajan väliaikaisena kotina toimivaan asuntoon. Kuten tavaksi on tullut, niin teltan pystytettyämme laittelin valmiiksi myös makuualustat, makuupussin ja tyynyn, jotta väsymyksen yllättäessä ei tarvitse kuin käydä telttaan makuulle ja nukahtaa.

Näistä ei ollut tällä kertaa apua

Heittelimme vielä jonkin aikaa, kunnes pitkään jatkunut seisoskelu ja kävely alkoi painaa sen verran, että istahdimme nuotiopaikan penkeille juomaan oluet. Eipä pitkääkään aikaa kulunut, kun totesimme nukkumaanmenon olevan tosiasia ja kävimme vaakatasoon makuupusseihimme.

Aamulla heräilimme kahdeksan aikoihin ja keittelimme ensitöiksemme Trangialla vedet aamukahveja varten. Niukahkon aamiaisen jälkeen palasimme jälleen kalastuksen pariin, mutta sama tarina vain jatkui. Ei rantavedessä viehettä seuraavaa ahventa erityisempää tapahtumaa.

Uusi sukupolvi

Puolenpäivän aikaan pakkasimme tavaramme ja palasimme autolle. Suuntasimme vielä keittokatokselle tulet laittamaan makkaroille ja odotellessa yrittämään vielä viimeiset kerrat onneamme kirjolohien suhteen. Vaan ei, niin ei. Lopulta keskityin enemmän kävelemään kameran kanssa lähitienoolla, kuin vapaa heiluttamaan, kunnes palasimme autopaikalle autoja pakkailemaan. Menopelit pakattuamme jäimme vielä hetkeksi juttelemaan, kunnes päätimme lähteä kotejamme kohti eri suuntiin. Kaverille toki kertyi hyvää kokemusta, vaikkakin kirjolohi siiman päässä olisi kerryttänyt vielä parempaa kokemusta. Viimeisessä kuvassa kiteytyykin sopivasti allekirjoittaneen kesäkalastuskauden 2018 avaus:



Monday, April 30, 2018

Lippa lentää, mutta saalista ei tule - Miten parantaa saaliin saannin todennäköisyyksiä Lapin vaelluksella



Monesti varsinkin satunnaisesti virveliä heiluttelevat luottavat siihen, että silloin kun jaksetaan se virveli kaivaa esiin, niin kunhan nyt heitetään jotakin viehettä satunnaiseen ilmansuuntaan rannalta, niin kalaa tulee, mikäli se viehe vaan ui vedessä. Varsinkin kun kerran Lappiin asti lähdettiin.

Joskus toki voi sattumankaupalla hyvä tuuri käydä näinkin, mutta näin hyvin pitkälti kalastuksen ympärille vaellusreissuni suunnittelevana ajattelin jakaa joitakin neuvoja ja vinkkejä sen suhteen, miten optimoida kalansaantia erämaavaelluksella.

Satunnaisempikin kalastaja voi parantaa mahdollisuuksia jalokala-ateriaan reissulla, kun pistää hieman enemmän ajatusta tekemiseensä, joten silmät tarkkana ja puhdistakaa ne korvantaustat, jotta sinne korvan taa mahtuu muutamia vinkkejä tulevia reissuja varten!

Huomionarvoista toki on, että tämä blogipostaus ei suinkaan sisällä kaikkia mahdollisia tapoja ja keinoja sen saannin parantamiseksi, mutta näillä pääsee jo hyvään alkuun. Varusteisiin en tässä kirjoituksessa ota kantaa. Jo ihan aiheen laajuuden vuoksi se lienee ennemmin oman blogipostauksensa arvoinen Joskus™.



Suunnittelu kartan ääressä


Kuten onnistuneen vaellusreissunkin suhteen, niin kalastuksenkin suhteen homma starttaa jo kotipäätteen äärellä, netissä karttasovellusten parissa ja vähintään kuukausia ennen varsinaista koitosta.

Eikö muutama päivä tai viikko ennen reissua sitten muka riitä? No, hyvällä tuurilla voi riittääkin. Mikäli tosiaan haluaa parantaa todennäköisyyksiä tartuttaa reissulla siiman päähän eväkkäitä, niin kannattaa nähdä enemmän vaivaa. Varsinkin jos alue ei ole ennalta - etenkään kalastuksellisesti - tuttua, niin kannattaa panostaa pidemmän aikaa siihen, että tutkii halutulta alueelta sellaisia vesiä, joissa pitäisi olla sen lajin kalaa, jota tahtoo kalastamaan.

Mitä intensiivisemmin ja pidempään jaksaa tehdä taustatutkimusta, niin sitä paremmat ovat lähtökohdat. Hyvin usein itsellenikin käy niin, että ensimmäisenä suunniteltu reitti vaihtuu, kun pidemmän suunnittelun päälle huomaa, että aiemmin potentiaaliseksi kalapaikaksi oletettu vesistö ei olekaan enää nykyään vaivan arvoinen tai jonkin matkan päästä löytyy huomattavasti parempi vaihtoehto. Monesti suunniteltu reitti vaihtuu aivan toiselle puolen kyseistä erämaa-aluetta tai jopa aivan kokonaan toiselle erämaa-alueelle.

Ensinnäkin kannattaa hyödyntää netissä käytyjä keskusteluja, blogeja ja videotallenteita muiden kalastajien kokemuksista kyseiseltä seudulta.

Voit löytää kuvia taimenista, harjuksista ja rauduista, joiden saantipaikkaa ei välttämättä suoraan kerrota, mutta pystyt päättelemään suurpiirteisen alueen, jonka sisällä se saantipaikka sijaitsee, kun seuraat tekstiä ennen ja jälkeen kyseisen kuvan.

Vinkkejä kalan saantipaikasta voi saada myös itse kuvasta, kun katsoo sen kalan ja sitä pitelevän henkilön ohi sinne taustalle. Maastosta ja vesistön rantaviivasta voi monesti löytää niin varmoja vinkkejä, että lopulta voi olla varma siitä, että on löytänyt juuri sen kuvan paikan. Sama tietenkin pätee myös videotallenteisiin.

Yksi tapa etsiä kartalta potentiaalisia paikkoja on esimerkiksi katsoa, josko alueella sijaitsee jokin kalliimman puoleisen erillisluvan vaativa joki, kuten vaikkapa Näätämö tai Vetsijoki. Mikäli ei halua laittaa suuria summia rahaa näillä kalastukseen ja haluaa pysyä erämaan rauhassa, niin kannattaa katsella kartalta tällaisten isompien jokien sivuhaaroja ja seurata minne ne johtavat. Luonnollisestikaan kalat eivät pysy yhdellä lupa-alueella vain siksi, että se on kalliimpaa lupa-aluetta, vaan ne liikkuvat myös joen sivuhaaroissa. Sieltä löytynee varsin potentiaalista paikkaa vavan vispaamiselle.

Ilmakuvaa eräästä potentiaalisesta koskipätkästä

Erittäin tärkeää on myös hyödyntää karttasovelluksen ilmakuvia ja tarkastella niitä valittuja kalastusvesiä tällä tavoin. Etenkin jos niihin on päädytty omin päin, ilman varmuutta niiden kalastosta. Ilmakuvista saa kaikenlaista informaatiota, kuten esimerkiksi sen, että onko järvi liian matala, missä menee matalan ja syvän raja, sekä missä päin järveä sen matalan ja syvän voi tavoittaa parhaiten.

Liian matalat järvet kannattaa unohtaa, sillä niistä ei mittakalaa juuri löydy. Toisinaan järvet voivat olla niin matalia, että kesällä veden lämpötila niissä nousee liian korkeaksi ja silloin siellä ei juuri mikään viihdy.

Kartalta löytyy myös tieto siitä, että miten helposti tai vaikeasti rannat ovat kalastettavissa. Monien jokien ja järvien rannat ovat niin märkää suota, että ne vaativat alakroppaan sen mukaiset varusteet tai joskus jopa estävät rannalle pääsyn täysin varusteistakin huolimatta. Vastarannalla tilanne voi olla aivan toinen ja siksi tämäkin asia pitäisi ottaa huomioon jo suunnitteluvaiheessa, jolloin voidaan esimerkiksi ylittää joki jo kilometrejä aiemmin, jotta päästään sinne vastarannalle sellaisesta kohtaa, että sinne pääsee kahlaten.



Leiripaikan valinta


Huolella ja ajatuksella valikoitu leiripaikka voi parantaa kalansaantia huomattavasti. Leiri on hyvä pystyttää potentiaalisen kalapaikan välittömään läheisyyteen. Siis siten, että jos kyseessä on vaikkapa järvi tai joen lompolo, niin teltalta tulisi olla erittäin hyvä näkyvyys veteen, jotta sieltä voi tarkastella vedenpintaa. Usein raudun ja taimenen kanssa täytyy odottaa juuri sitä oikeaa hetkeä, kun niillä alkaa ruokailu. Silloin vedenpinnalle ilmestyy renkaita, eli tuikkeja, kun kalat alkavat nappaamaan pinnalta hyönteisiä ravinnokseen.

Pahimmillaan tämä voi kestää vain joitakin minuutteja, joten vavat on oltava tässä vaiheessa jo valmiina odottamassa tätä hetkeä, jolloin sen voi vain napata käteen ja kiirehtiä rannalle. Sanomattakin lienee selvää, mutta sanotaan nyt kuitenkin, että älä silti juokse sinne rannalle tai muutenkaan pidä mekkalaa, vaikka kalojen syönnin aiheuttama kutkutus antaakin syytä ilakointiin.

Leiripaikka rautujärven rannalla korkeammalla tunturissa

Jos pidät leiriä useamman yön samassa paikassa, niin voit välillä kävellä leiristä useammankin kilometrin päähän tarkastamaan jonkin toisen järven tai joen ja kun palaat sieltä leiriin istuskelemaan nuotiolle tai ruokaa laittamaan, niin kannattaa vähän väliä suunnistaa katse sen lähivesistön suuntaan ja tarkkailla vedenpintaa, jolloin voit hyödyntää sen pienen aikaikkunan, kun kalat tulevat parvina ruokailemaan ja näet paljailla silmillä missä ne ovat.

Ja jotta päästään heittelemään niitä kaikista potentiaalisimpia vesistöjä kunnolla, niin niiden rantaan leiriytymiseen on hyvä varata 2-3 yötä aikaa. Yksi yö per kohde menee hosumiseksi, eikä näin ehdi panostaa kalastukseen juuri lainkaan. Itse jätän vain aivan vähiten kiinnostavimpien vesistöjen kohdalle yhden yön leiripaikat ja suurin osa sitten 2-3 yön leiripaikkoja. Yhden yön leiripaikat luonnollisestikin sijaitsevat reissun aivan alkupäässä, sekä loppupäässä, mikäli patikoidaan samaa reittiä myös paluumatkalla. Parhaimmat kalapaikat kun eivät kovin lähellä autoteitä ole.

Kun on ensin kävellyt 25 kilon rinkka selässä toistakymmentä kilometriä tuntureita ja soita, niin sen jälkeen ei ihan hirveästi riitä aika tai puhtikaan kalastukseen, joten panosta välipäiviin patikoinnista, jotta voit panostaa siihen oleelliseen!



Tärkeimmät heittopaikat


Summissa vieheen heittäminen veteen on vähän kuin ammuskelisi sorsametsällä satunnaisiin suuntiin haulikolla ja toivoisi, että joku kerta sattuu lentämään ohi sorsa juuri oikealla hetkellä.

Järvillä kannattaa heitellä matalan ja syvän rajaa, josta useimmat tärpit tuntuvat tulevan. Nämä pitääkin olla jo ennalta tiedossa, kuten ylempänä mainitsin. Joskus syvän ja matalan rajan voi havaita rannalta käsinkin, mutta siihen en luottaisi niin paljoa, että jättäisin tutkimatta asiaa etukäteen.

Koskipätkää Ylä-Lapissa

Kaikki isommat kivet, jotka jäävät osittain tai kokonaan pinnan alle, ovat hyviä suojapaikkoja kalalle lepäämiseen tai saaliin väijymiseen, joten niiden vierustat kannattaa heitellä huolellisesti. Näitä ei kartalta etsitä, vaan nämä nähdään rannalta käsin ja tartutaan sitten toimeen.

Samaan tapaan toimitaan kaiken muunkin suojaksi kelpaavan kanssa. Lompoloon kaatunut koivunrunko tai vain sen ylle, matalalle taipunut oksisto tarjoaa suojapaikan kaloille ja sen vierustat kannattaa ehdottomasti heitellä. Lompolot ylipäätään kannattaa myös aina tarkistaa. Lompolo on siis järvimäinen tai lampimainen suvanto joen varrella. Syvässä montussa hiljempaa virtaava vesi voi monesti yllättää isollakin taimenella.

Kovempaa virtaavassa vedessä (lue: koskessa) pinnan yläpuolelle ulottuvat, isot kivet ovat herkullisia heittopaikkoja. Alaspäin virratessaan kivi tappaa virran liikkeen siten, että kiven taakse alavirran puolelle jää suunnilleen kiven levyinen pieni alue, jossa veden pinta ei juurikaan liiku. Näitä kutsutaan peileiksi ja erityisesti koskikalastuksessa nämä paikat ovat niitä, missä isommat kalat väijyvät pienempiä kaloja ja/tai pysähtyvät siihen hetkeksi lepäämään, ennen kuin jatkavat taas matkaansa ylävirtaan.

Huomionarvoista myös on, että kun olet heitellyt niitä peilejä läpi, niin palaa niille uudelleen ja kokeile vielä. Välillä käy niin, että sillä aikaa sinne onkin ilmestynyt harjus tai taimen saalista kyttäämään tai hetkeksi lepäämään.

Sitä kohtaa, mistä koski alkaa yläjuoksulla, kutsutaan niskaksi. Kun koski päättyy, virran voima heikkenee ja siitä vesi lipuu hiljaa virtaavaan veteen, kunnes kosken virran vaikutusta vedenpinnassa ei enää näe. Tätä kutsutaan kosken loppuliu'uksi. Niska ja loppuliuku ovat peilien lisäksi ehdottomasti parhaat paikat saada kala koskikalastuksessa.



Asenne


Monesti suurimpia esteitä kalansaannin tiellä voi olla asenne. Muutama heitto ja luovutus ei riitä. 3-8 tuntia päivässä aktiivista kalastusta alkaa olemaan kohdillaan. Ei tietenkään käy kiistäminen, että se luovutus tulee nopeammin vastaan sellaiselle ihmiselle, jolla ei ole hallussa syvempää kokemusta tällaisesta kalastuksesta. Ensimmäisen kerran kun itse menin lujaa pauhaavan kosken rantaan vapa kädessä, oli aika toivoton olo ja päässä pyöri vain ajatus, että "tuonneko jonnekin muka pitäisi heitellä?" ja sinne pauhaavaan koskeen vieheen heittäminen tuntui täysin merkityksettömältä. Ymmärrys koskikalastuksesta oli niin vähäistä, että olin 110% varma, että siitä heittelystä ei saalista tule.

Sen reissun jälkeen lainasin kirjoja kirjastosta koskikalastukseen liittyen, sekä googletin asiasta vimmatusti. Pieni opiskelu auttoi kummasti ja nykyisin viihdyn koskella moninkertaisesti enemmän kuin muualla. Koen, että koskea pystyy lukemaan paremmin pelkästään silmin, kuin esim. järveä, saatika merta. Koskessa kaikki (no okei, jonkin verran koskesta riippuen) on sinun ja vieheesi ulottuvilla. Siis juuri ne paikat, minne kannattaa heittää. Järvellä periaatteessa samaan suoritukseen tarvitaan vene ja kaikuluotain - tai vähintäänkin jonkinlainen syvyyskarttasovellus.

Keskittynyt kalamies

Kun tietää mitä tekee, niin motivaatio tekemiseen on huomattavasti parempi ja sitä kautta tulee myös niitä onnistumisia, joiden myötä motivaatio paranee entisestään ja halu oppia vielä enemmän kasvaa kasvamistaan.

Mutta näilläkään tiedoilla ei voi välttyä siltä tosiasialta, että joskus ei vain mene asiat kuten haluaisi tai kuten kaiken järjen mukaan pitäisi mennä. Kuuden tunnin heittelyn päätteeksi tuloksena onkin muutama pohjaan jäänyt Bete Lotto ja rakot kantapäihin. Siitä ei kuitenkaan pidä vetää hernettä nenään, vaan palata leiriin nuotion äärelle istuksimaan ja nauttimaan olostaan erämaassa ja palata kalastuksen pariin taas seuraavana päivänä - tai miksei jopa jo illan tai yön aikana uudelleen, jos iltanuotiolla istuksiessa leirin lähijärven pinnan täyttääkin yhtäkkiä taimenien kymmenet tuikit!

Saturday, March 31, 2018

Aihepiirin verkkokaupoista ja varusteiden shoppailusta

Silloin tällöin jokaisella retkeilijällä tulee tarve tehdä uusia varustehankintoja syystä tai toisesta ja silloin useimmiten käymme läpi itsellemme tuttuja retkeilytarvikekauppojen sivustoja. Tässä blogipostauksessa paljastan oman listani ja mainitsen ohessa muutamalla sanalla mitä sanottavaa minulla kyseisestä kaupasta on. Aivan jokaisesta näistä en ole itse tilannut tavaraa, mutta jostakin syystä ne ovat kuitenkin päätyneet omalle listalleni - pääasiassa hyvän tuotevalikoiman ansiosta. Listalleni verkkokauppoja on myös päätynyt mm. esimerkillisen hyvän asiakaspalvelun, hyvien tarjousten tai alhaisten normaalihintojen ansiosta.

Muutamia sivustoja on jäänyt vuosien varrella omalta listaltani pois syystä tai toisesta. Joko epäluotettavan toimituksen ja/tai asiakaspalvelun vuoksi tai vaikkapa kaventuneesta tuotevalikoimasta.

Ja miksikö teen tällaisen blogipostauksen? No, tapaamme usein kangistua omiin rutiineihimme ja ajattelin, että tästä voisi joku saada muutamia vinkkejä omalle jo rutinoituneelle listalleen tarkistettavaksi silloin, kun ilmenee tarvetta uusille varustehankinnoille. Lista ei kuitenkaan ole minkäänlaisessa järjestyksessä. Mutta nyt itse asiaan!

XXL


Tämä ketju lienee tuttu jo kaikille. XXL:ssä on säännöllisesti voimassa pienempiä tarjouksia ja toisinaan isompiakin. Hinnat ovat ilman tarjouksiakin jo mukavan alhaiset. Koska asuinpaikkakunnallani, Tampereella, on parikin XXL:n myymälää, on tämän liikkeen palvelut itselleni tiuhassa käytössä niin verkkokaupan puolella, kuin fyysisessä myymälässäkin asioinnin puolesta. Kohtuullisen hyvän siivun omista varusteistani olenkin siis ostanut XXL:stä.

Hyvä retkeilyvarustevalikoima. Eritoten vaelluskengät, teltat, rinkat, makuupussit, makuualustat ja retkeilytarvikkeet ovat edustettuna mukavan laajahkolla repertuaarilla.



Varusteleka


Tämäkään tuttavuus ei varmasti syväluotaavampaa esittelyä kaipaa. Täältä on tullut osteltua kaikenlaista, mutta nykyään päädyn yleensä Varustelekan sivuille, kun on tarvetta päivittää vaatetuspuolta. Kiistatta paras asiakaspalvelu, johon olen ikinä missään törmännyt. Vaikka takuuaika tai palautukseen oikeuttava päivänmäärä on jo mennyt, kannattaa silti ottaa yhteyttä asiakaspalveluun ja katsoa onnistuuko palautus. Maailma olisi paljon parempi paikka, jos yritykset olisivat näin reiluja ja rehtejä, kuin Varusteleka!



Bergfreunde


Muistaakseni saksalainen verkkokauppa, joka sittemmin avasi omat sivut myös suomenkielisenä. Kohtuullisen hyvä valikoima retkeilyvarusteita, silloin tällöin hyviä tarjouksia ja ainakin oman kokemuksen mukaan nopea toimitus.



Partioaitta


Hyvä valikoima, mutta hinnoissa ikävän usein aivan liikaa ilmaa. Toisinaan kuitenkin yllättävänkin hyviä tarjouksia. Asiantunteva henkilökunta ainakin Tampereen myymälässä. Erillinen maininta hyvistä ohjeista ja vinkeistä, joita Partioaitan sivuilta löytyy niin vaelluskenkien valintaan ja huoltoon liittyen, kuin vaikkapa eri materiaaleihin liittyen.



Scandinavian Outdoor


Koen Scandinavian Outdoorin hyvin samankaltaiseksi kuin Partioaitan. Hyvä valikoima, hinnat usein suhteellisen korkeat, mutta täältäkin löytyy joskus yllättävän hyviä tarjouksia. Samat sanat myös henkilökunnan asiantuntevuudesta (jälleen kerran Tampereen myymälän kokemuksiini perustuen).



Varuste.net


Hyvä valikoima laadukkaita tuotemerkkejä. Toisinaan hyviä tarjouksia. Täältä ei kuitenkaan ole koskaan tullut mitään itse tilattua, vaikka muutaman kerran lähellä on käynyt tilausvahvistukseen siirtyminen.



Motonet


Täältä en varsinaisia retkeilyvarusteitani etsi, mutta tarvikkeita kylläkin. Pientä sälää, kuten rasioita yms. Pääasiassa kuitenkin minulle se liike, jossa teen kalastustarvikehankintani. Erittäin hyvä valikoima vapoja, keloja, vieheitä, siimoja, mitä vaan - you name it! Toisinaan todella hyviä tarjouksia. Ikävä kyllä sivusto on auttomattomasti vanhentunut, joten suosin Motonetin kanssa fyysisessä myymälässä asiointia.



Hong Kong


Honkkarin kohdalle sopii Motonetin kuvaus muutoin, paitsi että valikoima ei ole läheskään niin laaja. Tsekkaamisen arvoinen kuitenkin, koska joitakin eriävyyksia ketjujen tuotevalikoimista löytyy, jotka ovat saaneet muutaman kerran minut tekemään hankintojani täältä. Honkkaristakin voi bongata toisinaan hyviä tarjouksia, joten pitäkäähän silmällä tätäkin.



Prisma


Häh? Siis perusmarketti? Kyllä todellakin! No okei, Prismojen myymälöillä on eroja, verkkosivut eivät näytä koko valikoimaa, ovat käytettävyydeltään melko kehnot, mutta Tampereen Kalevan Prismassa on laaja valikoima eritoten rinkkoja, makuualustoja ja makuupusseja. Kyseisessä myymälässä on myös retkeilyosastolla asiantuntevia myyjiä ja liikkeistä voi bongata joskus todella hyviä tarjouksia. Esimerkkinä Therm-a-restin makuupussi (Saros), jonka oikea hinta oli 200e ja myytiin -75% alennuksella. Eihän sitä voinut olla ostamatta.

Vielä kun saisivat verkkosivunsa uudistettua toimivaksi ja loogiseksi paketiksi. Toistaiseksi Prisman sivuilla tulee käytyä tosiaankin enemmän turhautumassa, mutta Kalevan myymälässä turhautuminen loistaa poissaolollaan. Ei niin pahaa, ettei siis jotain hyvääkin!



Verkkokauppa.com


Joitakin vuosia sitten Verkkokauppa.com laajensi valikoimansa ulottumaan myös retkeilyvarusteisiin ja kaupan valikoimasta löytyykin yllättävän hyvä repertuaari Jack Wolfskinia, Hannahia, Therm-a-restia, MSR:ää, Savottaa, Black Diamondia ja muuta. Eli siis makuualustoja, makuupusseja, rinkkoja, telttoja, kävelysauvoja ja kaikenlaista. Tsekkaamisen arvoinen tarjonta varustehankintoja suunnitellessa.



Retkitukku


Täältä ei ole itse tullut mitään toistaiseksi tilattua, mutta muutamaan kertaan tiettyä tuotetta etsiessäni tuote on sattunut löytymään tältä sivulta, jonka jälkeen sivusto on jäänyt henkilökohtaiselle listalleni, vaikka lopulta olenkin löytänyt saman tuotteen muualta halvemmalla. Ei mikään huikea valikoima, mutta ihan hyviä brändejä tarjolla ja muistaakseni pari kertaa on tullut bongattua varsin hyviäkin tarjouksia tuotteista, joita ei sillä hetkellä kuitenkaan ole itselläni ole ollut tarvetta päivittää uuteen.



Eräkellari


Täältä voi tehdä erittäin hyviä tarjouslöytöjä tekstiili- ja jalkinepuolelta. Hyvänä esimerkkinä, sain Eräkellarista Meindl Dovre Extreme Wide GTX:t hitusen alle 200 euron hintaan, kun esimerkiksi Scandinavian Outdoorissa niiden normaalihinta 319 euroa. Pistäkäähän siis tämäkin sivusto korvan taakse odottamaan!



Clas Ohlson


Clas Ohlsonilta en etsi rinkkoja, telttoja, makuualustoja tai muuta vastaavaa. Niiden hankintaa en tuolla valikoimalla tästä liikkeestä edes harkitsisi. Sen sijaan täältä voi tehdä hyviä löytöjä, kun etsii esimerkiksi säilytysrasioita ja muuta pientä sälää, joille löytyy oma tarpeensa retkeilyssä.



Tokmanni


Tokmannin suhteen pätee sama kuvaus, kuin tuossa Clas Ohlsonin kohdalla, joskin Tokmannilta voi myös löytää toisinaan kohtuullisia tarjouksia esimerkiksi vieheiden suhteen, vaikkakaan viehevalikoima ei ole kovinkaan laaja. Ikävä kyllä sivusto ei näytä läheskään kaikkea valikoimaa, joten yleensä tulee käytyä tarkistamassa tilanne suoraan myymälässä. Se ei nykyään ole kovin hankalaakaan, kun Tokmanneja tuntuu ilmaantuvan joka kulmaan, kuin sieniä sateella.



Trekkinn


Espanjalainen verkkokauppa, jolta löytyy suomenkielinen sivusto. Laaja valikoima telttoja, rinkkoja, makuupusseja ja muuta. Paljon hyviä brändejä. Sellaisiakin, joita suomalaisilta saiteilta harvemmin löytää. Brändeistä mainittakoon esimerkiksi The North Face, Arc'teryx, Black Diamond, Millet, Osprey, Bergans, Berghaus ja MSR.

Sivustolta löytyy kohtuullisen usein tarjouksia ja toisinaan yllättävän roimalla prosentilla. Ainoa miinus tulee toimituksen hitaudesta, eli mikäli reissuusi on aikaa vain suunnilleen viikko, niin ei kannata luottaa, että tästä liikkeestä saisit tuotteen ajoissa perille. Muutoin erittäin suositeltava saitti!



Addnature


Saksalainen verkkokauppa, josta löytää ikävän paljon halpisbrändejä, mutta onneksi sekaan mahtuu myös laatubrändejä laatutuotteineen. Paljon tarjouksia jatkuvasti ja toisinaan oikein hyviäkin, joten pitäkäähän tämä saitti mielessänne. Toimituksesta ja asiakaspalvelusta en ikävä kyllä osaa sanoa mitään, sillä en ole täältä vielä päätynyt tilaamaan, vaikka juurikin tätä kirjoitellessani huomasin harkinneeni Komperdellin vaellussauvojen tilaamista tuolta. Saapa nähdä vahvistanko tilauksen vielä myöhemmin.



Outnorth


Ymmärtääkseni ruotsalainen verkkokauppa, mutta sivusto löytyy myös suomenkielisenä. Valikoimasta löytyy laajalti erittäin laadukkaita brändejä ja tuotteita, mutta hintataso on suhteellisen korkea. Tarjouksia kannattaa kuitenkin pitää silmällä. Toistaiseksi en ole täältä mitään vielä päätynyt tilaamaan, mutta se hetki lienee vain ajan kysymys noin kattavalla valikoimalla.



ASMC


Saksalainen verkkokauppa, joka on päätynyt jäämään listalleni lähinnä retkikeittiö-osaston tarjonnan vuoksi. Täältä löytyy hyvään hintaan hyvä valikoima erilaisia retkikeittimiä ja eritoten hyvä valikoima risukeittimiä! Myös kattilat, pannut, juomapullot ja muut ovat tsekkaamisen arvoisia tällä saitilla, kun niiden päivittämiselle tarve ilmenee. Muistaakseni kohtuullisen nopea toimitusaika.




Tilaamisesta ja varusteidenhankinnasta yleensä


Retkeilyharrastusta voi harrastaa pienellä rahalla, eritoten päivä- ja viikonloppuretkeilyn merkeissä, mutta tähän harrastukseen saa kulumaan halutessaan (tai itsekurin puuttuessa) satoja tai tuhansia euroja vuosittain. Kuten jo yhdessä aiemmassa blogitekstissäni olen kertonut, niin säästösyistä pyrin tekemään ostokseni talviaikaa ja vielä tarkemmin ottaen vuodenvaihteessa, kun monet valmistajat tuovat uusia mallistojaan markkinoille ja liikkeet pistävät vanhempia mallistoja myyntiin alennetuin hinnoin. Tällä tavalla olen tehnyt varsin merkittäviä säästöjä varustehankinnoissani, kuitenkaan laadusta tinkimättä. Vastaavasti talviretkeilyvarusteita kannattaa taas katsella kesällä.

Offseason on siis aina hyvä aika päivittää varusteitaan siitä syystä, että siinä säästää selvää rahaa, jonka lisäksi offseasonin aikana pääsee rakkaan harrastuksensa kanssa tekemisiin edes jollakin tasolla, vaikkei tositoimiin pääsekään. Se luo taas intoa suunnitella seuraavaa reissua ja nostattaa reissukuumeen korkealle. Toisinaan itsensä kiduttamista, mutta silti niin antoisaa!

Toisinaan varustehankintaa tehdessä on joko jo valmiiksi mielessä jokin tietty tuote tai siihen päätyy valikoimia selatessa. Silloin paras työkalu on Googlen hakukone, jolloin voit tuotteen nimellä etsiä halvimmalla hinnalla sitä myyvän liikkeen. Hakutuloksia selatessa kannattaa toki ensimmäisenä varmistaa, että onko verkkokauppa Euroopan ulkopuolelta ja mikäli on, niin nouseeko lopulliset kulut niin korkeaksi, ettei sitä kannata sieltä tilatakaan.

Tässä vielä helpommin selattava lista kaikista tässä blogitekstissä käsitellyistä verkkokaupoista linkkeineen:

Varusteleka
Bergfreunde
Partioaitta
Scandinavian Outdoor
Varuste.net
Motonet
Hong Kong
Prisma
Verkkokauppa.com
Retkitukku
Eräkellari
Clas Ohlson
Tokmanni
Trekkinn
Addnature
Outnorth
ASMC

Wednesday, February 28, 2018

Kokemattomana vaellukselle Lappiin?

Tunturinäkymiä ihastelemassa

Mikäli haluaa vaellukselle Lappiin, on edessä jossain vaiheessa väistämättä se ensimmäinen kerta. Sen suhteen ei kannata kuitenkaan hätäillä, sillä ei kannata lähteä soitellen sotaan, vaan valmistautua kaikessa rauhassa, jotta itse vaellus sitten jäisi muistoihin hyvänä kokemuksena, eikä sarjana vastoinkäymisiä, hampaiden kiristelyä ja kärsimystä.

Käsittelen tässä tekstissä sellaisia aspekteja, joiden koen olevan aloittelevalle ns. todennäköisimpiä sudenkuoppia ja merkittävimpiä asioita, joita ottaa huomioon. Pelkästään tätä tekstiä lukemalla ei siis kannata lähteä Lappiin takki auki, vaan googletella tämän lisäksi aiheesta määrätietoisesti ja perusteellisesti!



VALMISTAUTUMINEN


Ihan ensimmäiseksi todettakoon, että vaihtoehtoja on oikeastaan kaksi; sinulla on joku kaveri tai kavereita, jotka ovat jo Lapissa käyneet vaelluksella ja lähdet heidän opastuksellaan ja heidän mukanaan ensimmäiselle vaelluksellesi Lappiin tai sitten etsit tietoa valmistautumista varten itseksesi ja lähdet matkaan ilman kokenutta seuraa.

Mikäli vaihtoehtosi on mainituista ensimmäinen, suosittelen ensinnäkin kuuntelemaan kokeneempia kavereitasi, vaikka jotkin heidän painottamat asiat eivät omasta mielestäsi tuntuisi kovin merkittäviltä tai vaikka kuulostaisivat suorastaan turhanpäiväisiltä. Toki, ei kaikki neuvot esimerkiksi varusteiden suhteen ihmisestä riippuen aina ole aivan välttämättömyyksiä, mutta heillä on kuitenkin kokemusta ja varmasti kantapään kautta opittuja oppeja aiemmilta vaelluksilta, joten pidä korvat ja mieli avoinna.

Jos taas olet lähdössä vaellukselle ilman kokenutta seuraa, on erittäin suositeltavaa kaiken googlettelun ja keskustelupalstoilta kyselemisen lisäksi tehdä vaikkapa alkuun yhden yön ja sitten viikonlopun mittaisia reissuja lähiseuduillesi. Näin kartutat hieman kokemusta retkeilystä ja saat hieman paremmin käsitystä siitä, millaisia varusteita tarvitset ja mitä et. Painottaisin vielä, että jos viikonlopun mittaiselle reissulle lähtiessäsi yhdelle päivälle on luvassa koko päiväksi sadetta, niin lähde silti. Saatpa testata vaatteidesi sateenpitävyyttä, sillä siitä sinun tulee olla perillä ennen vaellukselle lähtöä. Ei ole mieluisaa huomata vaelluksen ensimmäisinä päivinä, että vaatteet eivät pidäkään vettä, jolloin moraali voi laskea roimasti ja pian kaipaat kotiin, etkä osaa nauttia vaelluksen tarjoamista mahdollisuuksista ja maisemista.



SUUNNITTELU


Aloitteleville, sekä vähän kokeneemmillekin saattaa helposti tuottaa ongelmia ottaa mukaan oikea määrä ruokaa. Väittäisin, että suuri osa ottaa mukaan aivan liikaa. Eipä siinä, toki parempi ottaa liikaa, kuin liian vähän. Toisaalta myös tämäkin lienee asia, joka vaihtelee hitusen yksilötasolla, joten tämänkin takia kannattaa tehdä lyhyempiä reissuja alkuun jossakin kotia lähempänä. Nyrkkisääntönä kuitenkin pidetään, että olisi hyvä ottaa yhdelle ylimääräiselle päivälle vielä murkinaa mukaan. Huomionarvoista on myös se, että mahdollisia kalastussaaliita ei kannata huomioida mukaan otettavien aterioiden määrässä mitenkään, sillä kalan tuloon ei voi luottaa.

Valmismuonien parhaimmistoa

Omalla kohdallani muonapuoli yhdelle vaelluspäivälle menee jokseenkin niin, että on aamiainen (esim. kahvia ja leipää, jonka päälle metukkaa ja juustoa), joka nautitaan ennen patikointia ja matkalla sitten on rinkan lantiovyön taskussa jotakin naposteltavaa, kuten salmiakkia tai pähkinöitä. Jossakin vaiheessa päivän patikointia tulee usein pysähdyttyä keittämään kahvit ja syömään jotakin välipalaa, kuten keksejä ja suklaata. Päivän patikoinnin päätteeksi kun on pystytetty leiri, valmistuu sitten lounas - tai illallinen, miten sitä nyt sitten kutsuisikaan. Ennen nukkumaan menemistä ehkä vielä jotain naposteltavaa.

Alkuun varasin itselleni joka päivää kohti kaksi lämmintä ateriaa, mutta totesin sen olevan liikaa. Ei siinä mielessä, etteikö jaksaisi syödä ruokaa, vaan siksi, että sille ei yksinkertaisesti tunnu löytyvän tarpeeksi aikaa, jonka lisäksi vaelluksen mittaisen ajan sitä pärjää vallan hyvin hieman pienemmällä kalorimäärällä kuin arkena. Paino sanalla hieman. Tämähän tietenkin riippuu myös siitä, että miten paljon sitä arkena kukin syö ja kuluttaa, sekä onko kropassa sen verran ylimääräistä, mitä reissulla voi sitten vähäsen kuluttaa pois. Itse tulee ehkä syötyä arkena usein enemmän kuin olisi tarve kulutukseeni nähden.

Omalla kohdallani pieni vähennys päivittäin nautittuun ravintoon on ollut joka tapauksessa toimiva homma, mutta nämä asiat jokaisen kannattaa selvittää omakohtaisesti turvallisemmissa olosuhteissa lähempänä asutusta, eikä ottaa turhia riskejä lähtemällä suorilta Lapin erämaille aivan liian pienellä muonamäärällä. Itse olen vähentänyt muonamäärää hiljalleen jokaisesta vaellusreissusta aina hieman viisastuneena.

Ympäristön maisemat ja muut puitteet ovat vieneet ajatukset pois ruuasta ja sitä tahtoo ennemmin ottaa niistä irti niin paljon kuin mahdollista sinä rajattuna aikana, jonka vaelluksella viettää - ennemmin kuin jatkuvasti retkikeittimellä kokkaillen, syöden ja ruuan päälle lepäillen.

Retkikeitin tulilla

Toinen helppo virhe on ahnehtia liikaa kilometrejä suunnitteluvaiheessa. Useimmille ei ole kovin mieluisaa sellainen, että aamulla väsyneenä herättyään vetelee pikaisen aamiaisen ja kiirehtii matkaan, jotta ehtii taittamaan suunnitellun päivämatkan ja pääsemään perille jollekin tietylle autiotuvalle. Siinä sitten kuluttaa kiireessä koko päivän matkaa taittaen, pääsee perille illalla, syö ja käy uupuneena nukkumaan ja toistaa aamulla taas saman kaavan. Vaellukselle lähdetään nauttimaan ja omasta mielestäni tarkemmin ottaen vielä ajattomuudesta ja kiireettömyydestä. Kannattaa jättää aikaa sen verran, että matkan taittamisen yhteydessä ehtii pysähdellä pidemmäksikin aikaa istumaan ja nauttimaan maisemista.

Kyse ei välttämättä ole edes minuuteista tai tunneista, vaan reitti on ehkä hyvä suunnitella niin, että joka päivä ei ole pakko edetä ja vaihtaa leiripaikkaa. Se on mukavaa vaihtelua, kun ei tarvitse kantaa koko päivänä rinkkaa, vaan voi heittää selkään päivärepun ja lähteä kevyin varustuksin päivävaellukselle vaikkapa kalaan tai jollekin tunturin laelle.

Oma tapani suunnitella reittejä ja päivämatkoja löytyy tästä.

Retkikartan oletusnäkymä

Päivämatkan ideaalipituus tietenkin vaihtelee rinkan painon, maaston haastavuuden, sekä oman kunnon mukaan. Omalla kohdallani n. 12 päivän vaelluksella rinkka painaa 25-29 kg, jolloin päivämatkat pyrin pitämään nykyään korkeintaan 13 km pituisina.

Rinkan painosta päästäänkin siihen, että rinkka kannattaa koepakata kaiken mukaan tulevan painon kanssa mieluusti useaan kertaan ja jo viikkoja ennen vaellusta. On hyvin todennäköistä, että ensimmäisillä pakkauskerroilla et ole muistanut kaikkea mukaan tulevaa tavaraa, joten kiloja saattaa kertyä vielä lisää lähempänä h-hetkeä.

Mikäli esimerkiksi ruokatarpeiden osalta et voi pakata kaikkea mukaan lähtevää tavaraa vielä viikkoja aiemmin, niin niiden painon yleensä pystyy laskemaan ja korvata sen sitten samalla painomäärällä, jotta painon saisi mahdollisimman kohdalleen. Tässä olen hyödyntänyt mm. käsipainoja, vesipulloja, kirjoja ja muuta sopivaa.

Pelkästään painon takia ei koepakkausta tehdä, vaan kyse on myös siitä, että saatko mahtumaan mukaan kaiken suunnitellun roippeen. Viime tinkaan näiden hommien testailun jättäminen voi aiheuttaa erittäin ikävän paniikin, joka voi tulla kalliiksi.



VARUSTEET


Varusteisiin liittyviä keskeisiä asioita huomioitavaksi on ainakin teltan vedenpitävyys (vesipilariarvo), jonka tulisi olla mieluusti 4000mm tai enemmän. 3000mm useimmiten toki riittää, mikäli et yövy avotunturissa tai mitään pitkiä rankkasateita ei osu kohdalle.

Olen aiemmin kirjoittanut laajahkon katsauksen erilaisiin retkeilymajoitetyyppeihin liittyen, jonka voi löytää täältä. Kirjoitin taannoin myös arvion tuoreimmasta teltastani, joka puolestaan löytyy täältä.

Vango Pulsar 300

Sen lisäksi tietenkin makuupussin eristävyys, eli millaiset ovat makuupussisi valmistajan ilmoittamat lämpötilat (comfort, limit ja extreme). Comfort tarkoittaa lämpötilaa, jossa makuupussissa on vielä erittäin mukavat oltavat. Limit saatetaan joskus merkitä Comfort (men) ja se on muutaman asteen viileämpi lämpötila kuin Comfort. Siinäkään lämpötilassa nukkumisen kanssa ei varmasti ole ongelmia niin naisilla kuin miehilläkään. Extreme taas kertoo sen lämpötilan, jossa kyseisellä makuupussilla vielä selviää todennäköisesti hengissä ja ilman välitöntä hypotermian vaaraa. Siinä lämpötilassa tai lähellä edes sitä on turha kuvitella pystyä nukkumaan. Takuuvarmaa on, että sellainen yö on yhtä helvettiä ja seuraava(t) päivä(t) univajeen vuoksi kroppaa kolottaa, jaksaminen on vähissä ja mieli matalana.

Makuupussin kaveriksi on tietenkin oltava makuualusta. Niitä riittää joka makuun ja erilaisiin hintaluokkiin. On hyvin yksilöllistä, miten jäykällä alustalla kunkin kroppa sietää nukkumista. Jäykempää alustaa sietävien mukana voi kulkea 1-2 kpl solumuovialustoja ja pehmeämpää alustaa haluavat kantavat sitten mukanaan ilmatäytteistä (ja mieluusti sen alle solumuovialusta pitämään ilmatäytteinen ehjänä).

Ilmatäytteisten alustojen kanssa ei kannata säästellä turhia, sillä se kostautuu helposti luotettavuudessa (lue: kestävyydessä), joka voikin olla sitten kesken vaellusta erittäin ikävä yllätys. Jos panostaa vaikkapa 60-80 euroa, niin sillä saa jo hyvän ilmatäytteisen makuualustan, jolla nukkuu melkein kuin omassa sängyssä kotonaan.

Asiasta kiinnostuneille löytyy katasus omiin nukkumisvarusteisiini löytyy täältä.

Vaelluskengät turvallisen etäisyyden päässä nuotiosta

Yksi seikka on kengät. Noin yleisesti ottaen vaelluskenkien tulisi tukea nilkkaa, joten jonkin verran tulee löytyä vartta. Sen lisäksi pohjan tulee olla tarpeeksi jäykkä, kun liikutaan vaativassa maastossa. Kengänkärjestä on myös hyvä löytyä jonkinlaista suojaa varpaille, kun vahingossa tulee kävellessä potkittua kiviin ja juurakoihin. Tässäkin kohtaa täytyy mainita vedenpitävyydestä, sillä märin jaloin ei ole kiva taittaa matkaa. Se masentaa, jonka lisäksi jalkojen iho pehmenee ja menee herkemmin rikki, jolloin loppumatka saattaa olla yhtä kärsimystä.

Noin suurpiirteisenä neuvona sanoisin, että alle 200e vaelluskengät voit unohtaa, ellei kyseessä sitten ole jokin tuntuva tarjous. Joka tapauksessa, nyrkkisääntönä ovh olisi hyvä olla vähintään sen parisataa euromarkkaa.

Edellisessä osiossa sivuttiinkin jo yhtä varustetta, eli rinkkaa. Rinkan kokoon vaikuttaa ennen kaikkea vaelluksen pituus. Oman kokemuksen pohjalta sanoisin, että mikäli vaellus on suunnilleen viikon pituinen, niin rinkan tulisi olla vähintään 60 litrainen. Itse koen, että nyt vakiintuneilla 12 päivän vaelluksillani oma 70 litran rinkka on ehkä hieman liian nafti ja tarkoitus olisikin jossain välissä päivittää se hieman isompaan jo ihan siksi, että saisi pakata tavarat vähän väljemmin.

Toinen seikka rinkoissa on kantopainon raja. Ostin kerran yhden rinkan, joka oli kooltaan muistaakseni 60-70 litraa, mutta painosta ei mainittu rinkkaan kiinnitetyissä lapuissa mitään, eikä myyjäkään osannut asian suhteen neuvoa. Kotiin päästessäni ryhdyin googlettelemaan kyseistä rinkkaa ja löysin lopulta maininnan, että rinkan kantopainon maksimisuositus on 13 kg. Sehän ei riitä mihinkään, joten palautin rinkan seuraavana päivänä takaisin kauppaan.



ASENNE


Kun lähtee Lapin erämaille tai kansallispuistoihin kunnon vaellukselle, niin on otettava huomioon esimerkiksi nopeasti muuttuva sää. Ensin saattaa aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja alle puolessa tunnissa taivas voi olla mustana ja tiputtaa vettä taivaan täydeltä niskaan.

Toisinaan kaikki ei mene suunnitelmien mukaan ja joudutaan tekemään muutoksia alkuperäiseen reittisuunnitelmaan, kun ei pääse ylittämään vaikkapa jotakin tiettyä jokea tulvimisen vuoksi.

Yhtä kaikki, ennalta kannattaa asennoitua siihen, että joskus kaikki ei mene nappiin ja niinä ikävinä hetkinä kannattaa muistaa, että on vain ajan kysymys, kun on jälleen parempi fiilis. Parhaimmillaan koettelemuksista saa hyvää oppia tuleville reissuille ja asenne karaistuu, jolloin ei vastaisuudessa esimerkiksi rinkka selässä, sateessa tarpominen tunnu niin hirveältä ajatukselta.

Varsinkin jos reitille osuu hyvin tupia, niin kenkien ja vaatteiden kuivattelu onnistuu helposti ja mieli piristyy kummasti, kun pääsee perille tuvalle ja saa märät vaatteet pois yltään.

Autiotupakäytännöistä on myös hyvä ottaa selvää etukäteen, jotta etiketti on hallussa. Viime vuonna kirjoitin autiotupaetiketin erääseen kohtaan liittyen tekstin selventääkseni asiaa sen osalta. Suosittelen tutustumaan ihan jo sen vuoksi, että osaa asennoitua tupaa kohti kävellessään mahdollisiin tilanteisiin paremmin ja siten välttää mahdollisen pettymyksen. Teksti löytyy tästä.

Ateriointia Karapuljun autiotuvalla

Vaelluksen ensimmäisinä päivinä kroppaa saattaa alkaa kolottamaan ja se pahenee ensimmäisten päivien ajan, mutta on tullut huomattua, että 2-3 päivän kuluessa kolotus tasoittuu ja lopulta kroppa tottuu rasitukseen.

Rinkan painoon ei kuitenkaan useimmiten totu siinä mielessä koskaan, että patikointipäivinä se painaa kyllä ja saa matkan taittamisen tuntumaan raskaalta, mutta oma tapani on asennoitua niin, että kunhan vain pitää päivämatkat riittävän lyhyinä, niin ne kestää kyllä - jos ei muulla, niin sisulla - ja sitten seuraavaan leiripaikkaan päästessä saa olla 1-2 päivää kantamatta rinkkaa ja kalastella tai kävellä lähitienoon tuntureita päiväreppu selässä.

Sadekuuro Kaldoaivin erämaassa

Vaikka jokaiseen reissuun mahtuu ainakin jonkin verran ikäviä hetkiä esimerkiksi huonon sään vuoksi, niin jokainen reissu on silti ollut tekemisen ja kokemisen arvoinen. Ne hetket ja fiilikset ovat vain muutama miinus lukemattomien plussien joukossa, joten lopulta päästään joka kerta reissun päätteeksi voitolle ja roimasti! Niitä hetkiä ei kannata ennalta pelätä ja varsinkaan niiden pelossa jättää vaellusta tekemättä. Ne kuuluvat asiaan ja niihin tottuu ja niistä oppii. Vastoinkäymiset eivät paina siis juuri lainkaan vaakakupissa, kun niitä verrataan siihen miten paljon jää käteen useiden päivien tai viikkojen olosta erämaassa. Siinä saa parhaalla tavalla perspektiiviä arjen huoliin ja etäisyyttä toistuviin rutiineihin. Mieli on levänneempi yhden vaellusreissun jälkeen, kuin kymmenen kaupunkiloman jälkeen yhteensä.

Yksi asenteeseen liittyvä asia on myös pakko mainita. Ethän ole se, joka jättää roskia erämaahan tai mieluusti edes tuville, vaikka siellä jäteastioita saattaa löytyäkin. Kun ne paketit ja pussit jaksaa täytenäkin kantaa mukanaan, niin tyhjänä niiden kantaminen takaisin ei ole vaiva, eikä mikään! Itse käytän 5(?) litran ziplock-pussia vaelluksilla roskapussina, jonne laitan kaiken roskan, jota ei voi tulilla polttaa.

Rivi lasipulloja UKK:lla, jossakin Harrihaaran lähistöllä

Tupien jätehuoltoa ei tehdä usein ja mitä harvemmin sille on tarve, sen parempi. On huomattavasti pienempi vaiva kantaa itse ne roskat pois mukanaan, kuin kuormittaa Metsähallitusta, joka joutuu sitten tulemaan paikan päälle erikseen tätä varten mönkijöillä tai moottorikelkoilla.



MUUTA


Olen myös kirjoitellut omia ajatuksiani vaellusreissun suunnittelusta erillisinä blogiteksteinä, jotka käsittelevät mm. suunnitteluun käyttämiäni työkaluja, sekä sitä, milloin vaellukselle kannattaa lähteä ja millaisista lähtökohdista suunnitella vaelluksen siirtymien rytmitys niin pituudeltaan, kuin siirtymäpäivien tiheydeltään.

Tekstit löytää tästä: Osa 1, osa 2, osa 3, osa 4, osa 5 ja osa 6.




LOPPUSANAT


Olen kuullut monesti ja monelta ihmiseltä, miten olisi joskus niin hienoa päästä itsekin lähtemään vaellukselle Lappiin. Vetoankin nyt teihin, jotka näin ajattelette; älkää jättäkö sitä haaveeksi. Tehkää päätös ja lähtekää. Mitä todennäköisimmin löydätte elämäänne niin arvokkaan ja vaalimisen arvoisen harrastuksen, sekä rakkauden, että se pysyy osana elämäänne niin pitkään, kuin vain ikä ja terveys sallii.

Terveyteen liittyen onkin huomionarvoista, että erityisesti mielenterveydelle tämä harrastus tekee hyvää. Henkisten akkujen lataaminen ja tutusta arjesta pakeneminen onnistuu tällä tavalla huomattavasti tehokkaammin, kuin kaupunkilomilla.

Paratiisikuru, UKK - eräs hienoimpia paikkoja maassamme, joissa olen koskaan käynyt

Olen kuullut sanonnan: "Pohjoisessa kun tuntureihin katsoo, sinne jää sydän." Näin kävi minulle ja näin on käynyt lukemattomille muillekin.

Roadtripit Lappiin ovat mukavia, mutta mikäli haluaa nähdä maamme luonnon parhaimmillaan, täytyy poistua kauas teistä ja asumuksista. Keskelle erämaata.

Kuten niin monessa asiassa, niin tässäkin sen ensimmäisen askeleen ottaminen on suurimman työn takana. Sen askeleen kerran otettuasi kasvaa takuulla kuitenkin nälkä ahnehtia askelia aina vain lisää ja pidemmälle.

Wednesday, January 31, 2018

Jäitä hattuun ja housuihin, kansanedustaja Kärnä!

Taneakin ****ttaa.

Keskustan kansanedustaja Mikko Kärnä kirjoitti vähän päälle viikko sitten blogissaan, että C&R-kalastus (Catch & Release, suom. Pyydä ja Päästä) tulisi uudessa eläinsuojelulaissa kieltää. Kärnä perustelee ehdotustaan kalojen hyvinvoinnin kannalta, koska katsoo kaloille aiheutuvan tarpeetonta kärsimystä siitä, että niitä pyydetään tarkoituksena vain vapauttaa ne uudelleen.

Voin jokseenkin ymmärtää Kärnän perspektiivin asiaan, sillä en itsekään varsinaisesti pidä ajatuksesta, että lähdetään kalaan aikomuksena vapauttaa jokainen saatu yksilö. Juurikin siis siitä syystä, että se aiheuttaa saaduille kaloille tarpeetonta stressiä ja terveysriskejä. Terveysriskit tosin ovat erittäin pieniä, sillä tätä kalastusmuotoa harrastavat käsittelevät kaloja erittäin varoen, käyttävät väkäsettömiä koukkuja ja kumihavaksella varustettuja haaveja, sekä pitävät itsensä ajantasalla kohtuullisen hyvin uuden tutkimustiedon suhteen aiheeseen liittyvissä asioissa. Vaikken varsinaisesti siis pidä tästä kalastusmenetelmästä tai suosittele sitä kenellekään, en lähtisi tätä menetelmää kuitenkaan kieltämään.

Tutkimustiedon lisäännyttyä ja kalastajille välityttyä, sekä kalastuvälineiden kehityttyä vapautettujen kalojen kuolleisuusprosentit huitelevat nyt jossakin 10-20% tienoilla hieman tutkimuksesta, kalastuskohteesta, vuodenajasta ja kalalajista riippuen. Luonnollisesti se 10-20% kuolleisuus on pienempi kuin 100% kuolleisuus, johon kansanedustaja Kärnä tuntuu tähtäävän.

En myöskään jaksa uskoa Kärnän motiivien vilpittömyyteen puhtaasti eläinten hyvinvoinnista huolestuneena. Ehdotuksen vilpittömyyttä vastaan puhuu se, että mikäli Kärnä olisi huolissaan kalojen ja kalakantojen hyvinvoinnista, sekä niiden arvokkaasta kohtelusta, niin hän ilman muuta olisi jo kauan sitten nostanut puheenaiheeksi verkkokalastuksen kieltämisen. Verkkokalastuksessa kala kuolee hitaan kuoleman, jonka lisäksi verkosta ei niin vain valikoida alamittaisia, suuryksilöitä tai kokonaan rauhoitettujakaan kalalajeja ja vapauteta niitä takaisin vesistöön elävänä, jatkamaan sukua ja vahvistamaan paikallista kantaa.

Kuten jo aiemminkin olen kirjoittanut, niin ihmiset usein sekoittavat käsitteet C&R ja valikoiva kalastus. Valikoivassa kalastuksessa pyritään ottamaan saaliskalat keskikoosta, kun alamittaiset ja suuryksilöt vapautetaan - nimenomaan kalakannan elinvoimaisuutta ajatellen. C&R-kalastuksessa taas vapautetaan poikkeuksetta kaikki saadut yksilöt.

C&R-kalastajia maassamme on aivan marginaalisen pieni joukko. Siitäkään lähtökohdasta en aivan ymmärrä Kärnän ehdotuksen mielekkyyttä, saati sen oleellisuutta.

Kiinnostaisi tietää, mitä kansanedustaja Kärnä ajattelee valikoivasta kalastuksesta. Pitäisikö kansanedustajan mielestä kaikki saadut suuryksilötkin papittaa ja täten heikentää kannan geenipoolia, joka haukien kohdalla voi johtaa esim. järven rehevöitymiseen?

Myöskin, monessa kalastuskohteessa jo nyt esim. taimenet tulee poikkeuksetta päästää takaisin, sillä kantaa koitetaan elvyttää ja ideaalitilanteessa lopettaa taimenistutukset vesistöön jatkossa täysin. Mietityttää siis myös, että pitäisikö tällainenkin Kärnän mielestä lopettaa ja suosia ennemmin niiden laitoskasvatettujen kalojen kuskaamista tankkiautolla jokivarteen kalastajien iloksi useita kertoja vuodessa.

Entä jos Kärnän toive kuitenkin toteutuisi? Mitkä olisivat mahdolliset tai todennäköiset seuraukset? 

Mikäli kaikki C&R-kalastusta ja valikoivaa kalastusta harjoittavat kalastajat alkaisivat papittaa jokaisen saamansa alamitan ylittävän kalan, voisimme sanoa jo ennestään heikoilla kantimilla pyristelevälle taimenkannallemme hyvästit. Sekö on parempi vaihtoehto kalojen vapauttamiselle?

Toinen vaihtoehto on, että osa kalastajista yksinkertaisesti lopettaisi kalastuksen ainakin Suomen rajojen sisällä, jolloin lupatulot hiipuisivat ainakin jonkin verran.

Todennäköisin vaihtoehto kuitenkin on, että kaloja vapautettaisiin edelleen samaan tapaan kuin nytkin, koska kuka olisi Kärnän ehdotuksen toteutumista jokivarsilla valvomassa? Mistä resurssit? Työttömät seisomaan jokivarsiin muutaman metrin välein sosiaaliavustuksiaan vastaan, kenties?

Kansanedustaja Kärnä kehoittaa kirjoituksessaan kaikkia ilmaisemaan mielipiteensä helmikuun loppuun mennessä täällä. Niin kehoitan minäkin. Kehoitan kaikkia ilmaisemaan huolensa Kärnän ehdotuksen järjettömyydestä ja taimenkantoja kuristusotteessaan pitävistä, moderniin maailmaan kuulumattomista, vanhoista padoista ja sähköyhtiöiden lain määräämän velvoitteen uupumisesta rakentaa tai rakennuttaa padoilleen toimivat kalatiet.