Monday, August 12, 2019

Vaellus 2019

Olen tässä kevättalvesta saakka miettinyt, että onko enää mielekästä tai järkevää tehdä mitään laajempia blogipostauksia siitä, että mitä tulevalla vaelluksella on tarkoitus tehdä, mitä tavoitteita reissulla on ja mitä uutta rompetta lähtee reissulle mukaan.

Tekeminen ja tavoitteet toistuvat hyvin pitkälti samoina reissusta toiseen nykyään. Sinne mennään kalaan ja nauttimaan maisemista, sekä ihan vaan olosta erämaassa. Uutta rompetta lähtee mukaan monesti, mutta niistä on tullut osasta ainakin laitettua kuvaa blogini Instagram-tilille ja niistä tulee kyllä maininnat itse reissuraporttiin ja osasta saattaa tulla vielä erillinen tuotearviokin.

Noh, kuten on selväksi jo käynyt, niin tuollainen blogipostaus on lopulta jäänyt tekemättä ja varmaankin jäänee tästedeskin, ellei jotain poikkeavaa reissua satu tulevaisuudessa ilmaantumaan.

Mainittakoon nyt tässä vielä, että uutta rompetta on esim. Varustelekan Jääkäripuukko 110, Osprey Aether AG 85, sekä Robens Green Cone -kotateltta.

Lyhyestä virsi kaunis - starttasimme auton jokin aika sitten Jyväskylässä ja mikäli kaikki sujuu hyvin, niin illalla heitämme vielä rinkat selkään ja kävelemme joitakin kilometrejä Vätsärin erämaan suuntaan, jossa olisi tarkoitus viettää seuraavat vajaa pari viikkoa.



Pistelen harvakseltaan kuvia reissun aikana jälleen blogini Instagram-tilille, joten käykäähän välillä tsekkailemassa.

Täten toivotan itselleni kireitä siimoja! Aloha!

Wednesday, July 31, 2019

Real Turmat Pulled Pork with Rice



Annokseen lisättiin 4 dl vettä.

Pussin avattuani ensimmäinen aistimus tapahtui sierainten välityksellä, jotka viestittivät aivoilleni vihjeitä ruuan mausteisuudesta. Sanoin vihjeille käsipäivää ja toivotin käymään peremmälle, kauhaistessani ensimmäisen lusikallisen ruokaa ulos muonapussista ja kohti ääntä.

Visuaalisesti ei tämäkään pussimuona mitään fine dining -tasoa ole, mutta eipä kuulu ollakaan. Ruuan koostumus on sellainen, mitä voi odottaa jonkinlaiselta pataruualta, jonka pääkomponentit ovat liha ja riisi.



Annoksen suolaisuus on sopiva. Välillä kohdalle tuli porsaanlihaa, jota ei nyt voi luonnehtia rapeaksi tai kovaksi, mutta joka ei ollut aivan täysin riittävästi imenyt vettä itseensä. Ei haittaa silti menoa millään tavalla!

Mausteisuus löytyy tuoksun lisäksi myös mausta, joka on mukava bonus, kun annosta vedellään puhelimeen jossakin satojen metrien korkeudessa kylmässä avotunturin tuulessa.

Mausta löytyy tomaattia ja sipulia. Porsaanliha maistuu juurikin siltä itseltään, joka yllätti positiivisesti, sillä edellisessä testaamassani annoksessa (Beef and potato) liha toi mieleen enemmän jonkin pakasteaterian, vähemmän autenttisen naudanlihan.

Erityistä iloa tuottaa se, että porsaanlihaa harvemmin on mahdollista säilyvyyssyistä (pekonia lukuun ottamatta) ottaa vaellusreissuille mukaan, joten tämä tulee olemaan reissuille erityisen hienoa vaihtelua.



Yhdellä lusikallisella vastaan tuli myöhemmin sellaista porsaanlihaa, jota voisi luonnehtia rapeahkoksi. Ei siis rapeaksi, vaan nimenomaan rapeahkoksi.

Noin yleisesti ottaen en ole hirveä riisin fani, mutta enpä toisaalta tiedä voisiko tässä annoksessa riisiä järkevästi korvata millään muullakaan hiilaripitoisella.

Jos jotakin tässä lähtisin varsinaisesti muuttamaan, niin lisäisin tähän jotakin selvemmin suussa tuntuvia juuresten palasia - papuja tai isompia sipulin palasia.

Annoskoko samaa luokkaa aiempien kanssa, eli nälkä lähtee, mutta enemmänkin voisi vielä syödä.

Kokonaisarvosanaksi 3,5/5.



Monday, July 22, 2019

Real Turmat Beef and Potato



Tähän annokseen lisättiin 4 dl vettä. Noin kymmenisen minuuttia odottelua ja annos oli valmis.

Ensimmäinen aistimus tapahtui verkkokalvojen läpi. En tiedä mitä odotin, mutten jostain syystä tällaista sosemaista annosta. Ei sillä, että se olisi sen enempää negatiivinen kuin positiivinenkaan seikka.



Tuoksu on hyvä ja huomaan siinä päällimmäisenä lantun ja porkkanan, jotka myös ensimmäisellä lusikallisella annoksessa maistuvat. Ja jotta en puhuisi aivan mitä sattuu, piti vielä tarkistaa ja annos tosiaan sisälsi kuin sisälsikin lanttua. Normaalisti en ihan hirveästi fanita lanttua, mutta tähän se sopii ja yllätin itseni toivomalla, että sitä olisi voinut olla enemmänkin tässä annoksessa - samoin porkkanaa (josta toki pidän yleensäkin).

Porkkananpalaset olisivat parempia isompina, mutta on tietenkin ymmärrettävää, että porkkana on pienempinä paloina tällaisessa pakastekuivatussa retkimuonassa aivan käytännön syistä.



Suolaisuus annoksessa on sopiva. Lisätty vesimäärä tuntui olevan sopiva, sillä yhtäkään rapeahkoksi jäänyttä palasta ei hampaisiini osunut. Tosin, toisin kuin Chili Con Carnen kohdalla, sekoitin tätä huolellisemmin ennen pussin sulkemista muonaa hautumaan laittaessa.

Oikeastaan ainoa asia, joka tämän erottaa selkeästi kotiruuasta on annoksen lihakomponentti. Sen koostumus ja jokin sen maussa tuo mieleen lihan, jota löytyy tietynlaisista pakasteannoksista. Ei mitään erityisen herkullista, mutta menettelee kaiken muun kyljessä. Kaikki muu annoksessa toimii erittäin hyvin. Tästäkään huolimatta liha ei onnistu annosta pilaamaan.

Annoskoon puolesta samalla viivalla kuin Chili Con Carne, eli nälkä lähtee, mutta aivan tappiin asti ei vatsalaukkua tällä saa.

Tämäkin Real Turmatin retkimuona pieksee Blå Bandit mennen tullen.

Kokonaisarvosana annokselle 2,5/5.



Sunday, June 30, 2019

Real Turmat Chili Con Carne -retkimuona

Viime kesän vaellukselle tuli ostettua koko reissuksi lounaat Blå Bandin retkimuonista. Noin puolessa välissä reissua homma alkoi kaduttaa, sillä lähestulkoon kaikki maut olivat sellaisia, joita en ollut aiemmin testannut. Toissavuoden vaelluksella söin kahta erilaista makua ja ne olivat molemmat ihan hyviä, joten ajattelin, että eiköhän ne muutkin syötäviä olisi. No, eipä olleet. Vaelluksen puolenvälin tienoilla ei pystynyt enää syömään ateriaa loppuun, kun teollinen maku puski läpi niin pahasti, että alkoi ällöttää.

Aiempina vuosina taas ei ole italianpata-pussimuonaa valmiimpaa ollut mukana, vaan suurin osa on tullut kuivateltua itse. Nyt aloin tässä vielä ennen tämän kesän vaellusta testailemaan norjalaisia Real Turmat-retkimuonia, joista toivon mukaan saisi lounaita tulevaan reissuunkin.

Tässä siis ensimmäisestä testaamastani arvio.

Real Turmat Chili Con Carne




Ohjeiden mukaan piti mitata 3,5 dl kiehuvaa vettä ja lisätä se pussiin. Seuraavaksi 10 minuutin odottelu, kun ruoka hautuu. 3,5 dl tuntui olevani hyvä määrä vettä, vaikka pussin avattuani näytti ensin siltä, että ruoka olisi liian vetistä.

Mausta ensimmäisenä huomiona oli suolaisuus. Se oli siinä rajoilla, että oliko sitä liikaa. Jos tykkäät vähäsuolaisesta, niin tämä ei ehkä ole paras valinta sinulle. Minulle tämä vielä suolaisuuden puolesta meni.

Ruuassa on myös pientä tulisuutta, joka on plussaa varsinkin silloin, kun ruoka nautitaan Lapin kylmässä tunturituulessa.



Muutamia rapeaksi jääneitä papuja oli vielä seassa, vaikka vähäsen sekoitin ruokaa lusikalla aluksi. Ehken sitten tarpeeksi. Ei varmaan olisi pahitteeksi sekoittaa ruokaa myös kesken hautumisen. Enempää vettä ruoka ei kuitenkaan kaipaa.

Ruuassa oli reilusti papuja, joka on hyvä asia, mikäli niistä pitää - itse onneksi pidän. Suolistokaasuja ne toki usein herättelevät, josta ei välttämättä reissukaverit pidä.

Ateriassa ei tuntunut teollista makua, eikä toki näin ensimmäistä kertaa Real Turmatin safkaa maistaessa voi mitään tiettyä valmistajan ruuissa taustalla olevaa perusmakua huomatakaan (kuten tuli huomattua lähes kaikkien syömieni Blå Bandien kohdalla). Se jäänee nähtäväksi ilmeneekö useampien aterioiden jälkeen näiden kohdalla samaa.

Annoksena saisi olla ehkä hitusen isompi, mutta ei kovin paljoa. Nälkä tuosta lähti, mutta halutessaan tällä ei suurempinälkäiset saa ainakaan mahaa aivan tappiin asti täyteen. Harvemminpa sitä toisaalta reissussa niin tulee haluttua, että jaksaa kalastaa ja puuhastella vielä syömisen jälkeenkin.



Sanoisin, että menee kokonaisuutena arvosteluasteikolla 3,5/5:n hujakoille. Eli keskivertoa parempi siis! Ja luonnollisesti arvosana-asteikko on siitä perspektiivistä, että kyseessä on retkimuona. Yksi Blå Bandin annoksista ehkä yltäisi samaan arvosanaan (parsakaali-kanarisotto), kaikki loput testaamani olivat huonompia, joista iso osa saisi arvosanan 1/5, joten siinä jonkinlaista vertailukohdetta.

Tämä siis pääsee jatkoon ja mukaani tulevalle vaellukselle!

Tuesday, April 30, 2019

Blogipäivityksistä ja lohikäärmeistä



Olen kirjoitellut blogiani nyt neljä vuotta melko säännöllisesti kerran kuussa ja pyrkinyt julkaisemaan uuden tekstin kuun viimeisenä päivänä. Syytä siihen en oikein tiedä, että miksi juuri kuun viimeisenä päivänä. Tämä tapa vain jostain syystä jäi jossakin vaiheessa päälle.

Joka tapauksessa, erityisesti viimeisen vuoden aikana ja enenevissä määrin vielä viime loppuvuodesta eteenpäin vapaa-aikani on ollut erittäin kortilla, koska aloitin uudelleen erään vanhan harrastukseni, joka on alkanut syömään aika paljon aivokapasiteettiani ja aikaani. Tästä johtuen joudun tekemään pienoisen kompromissin ja annan ainakin toistaiseksi määrittelemättömän ajan itselleni luvan poiketa tutuksi tulleesta postauksien julkaisuintervallista.

Tämä ei pelkästään tarkoita sitä, että joka kuukausi en välttämättä julkaise uutta blogipostausta, vaan se saattaa myös tarkoittaa mahdollisuuksien salliessa sen, että julkaisen toisinaan joinakin kuukausina enemmän kuin yhden blogipostauksen, kuten aivan blogini alkutaipaleella tein. Ja ideoitakin on jo muutamia jonossa, kunhan vain löydän tarpeeksi aikaa toteutukseen.

Jotkut, luonteeltaan tietynlaiset ihmiset (kuten minä), saattavat tällaisen blogitekstin lukiessaan jäädä uteliaisuutensa vankeina aprikoimaan, että mikä tämä uudelleen aloitettu vanha harrastus sitten on, kun sitä ei suoraan tohdittu mainita.

Keppihevosvaljakkoajelu? Muumi-mukien aggressiivinen keräily? Tankotanssi öljyttynä ja alasti? No ei. Kynä ja paperi -roolipeli nimeltä Dungeons & Dragons pelinjohtajan roolissa.