Thursday, May 31, 2018

Oi, Teerilampi, Teerilampi, oisit voinut olla anteliaampi

Kesäkalastuskauden avaus venähti vielä viime vuotistakin pidemmäs, mutta suuntana jälleen Teerilampi ja kohdekalana tietenkin kirjolohet.

Pääasiallinen syy reissulle oli kuitenkin kaverin ohjastaminen kalastuksen lumoihin, koska hänen kokemuksensa kalastajana on jäänyt lähinnä onkimiseen mökillä hyvin satunnaisesti ja myöhemmin kesällä suuntaisimme kaksin kalastuspainotteiselle reissulle vajaaksi pariksi viikoksi Lapin erämaille.

Ennen Teerilammelle suuntaamista piti kuitenkin ensin saada kaverille itse välineistö kuntoon, joten kävimme perjantaina visiitillä Motonetissä ja Hong Kongissa. Sopuhintainen setti saatiin kasaan Berkleyn Twilight Travelilla (213cm, 2-20g), Daiwan Ninja Black Gold Editionilla (2000), Wake Fast Touch-kuitusiimalla, lukkoleikareilla, kaksipuoleisella vieherasialla, sekä läjällä vieheitä.

Pikakelauksella perjantain ostosreissusta Teerilammen rantaan saapumiseen lauantai-iltapäivänä. Autopaikalla eräs nuorimies hypisteli kalastusvälineistöään. Utelin oliko tullut mitään, mutta kuulemma oli vasta hiljattain saapunut itsekin paikalle. Ostelimme Teerilammelle puhelimien välityksellä vuorokausiluvat auringon paahtaessa armottomasti taivaalta ja suuntasimme kohti lammen toista päätä, jossa laavukin sijaitsee. Jätimme kalastusvälineitä ja kameraa lukuun ottamatta kaiken toistaiseksi autolle, koska tässä vaiheessa oli vielä epävarmaa, että missä päättäisimme yöpyä.

Pitkospuita kävellessämme ohitimme pari helteessä kalastavaa ukkoa, joilla ei ollut toistaiseksi kertynyt tuolta päivältä kuin kokemusta. Teerilammen rannalla sijaitsevan vuokramökin porukka oli kuulemma saanut ainakin yhden kirjolohen.



Teerilammen toiseen päähän päästyämme astelimme rantaan, annoin kaverille muutaman neuvon ja ryhdyimme viskomaan vieheitä veteen. Minä suhteellisen itsevarmana viime vuoden Teerilammen reissun jäljiltä punaista Lottoa viskoen ja kaveri enemmänkin uusiin välineisiinsä totutellen.

Viskominen jatkui tovin jos toisenkin, kun mökin suunnalta kuului huutoa ja katseeni äänenlähteeseen suunnattuani verkkokalvoni välittivät aivoihin viestin, joka rekisteröi ihmisolennon haavaamassa kalaa vedestä. Eivät tainneet ahventa haavata. Kirjolohi oli siis ainakin jokseenkin syöntipäällä.

Hetken kuluttua viehettä jo vedestä nostaessani ylös koukkuun tarttui ahven. Kalahan sekin, mutta ahvenen perässä ei nyt oltu, joten irrotin kaikki kolme koukkua ahvenen suusta varoen ja päästin sen nauttimaan vapaudestaan.



Heittoja, heittoja, heittoja ja lisää heittoja heittojen perään. Aurinko porotti sen verran kovaa, että juomapullot lopulta tyhjenivät, joten oli tarve käydä autolla täyttämässä pullot vedellä. Pitkospuita pitkin kävellessämme rannalle oli saapunut keski-ikäinen nainen perhoa heittämään.

Autolla vettä tankattuamme ensin janoon ja pullot vielä täytettyämme lähdimme kävelemään takaisin lammen toiseen päähän. Hieman ennen laavua huomasimme, että laavulle oli ilmaantunut porukkaa ja nuotio paloi, vaikka oli metsäpalovaroitus.

Paikalle oli saapunut toista rantaa kiertäen keski-ikäinen pariskunta teini-ikäisen poikansa ja koiran kanssa. Poika kalasteli, kun muu perhe nautti selvästi olostaan kesäpäivän paahteessa luonnonhelmassa. Nuotio hieman ärsytti, mutta päätin toistaiseksi pitää kieleni kurissa, kun perheen isä kyseli oliko tullut kalaa.



Palasimme sen oleellisen äärelle, eli viehettä viskelemään. Kaverikin käytti ahvenen pinnan yläpuolella ja päästi sen sitten menemään.

Lukuisten paikanvaihtojen ja heittojen jälkeen siimani päässä kävi pikaisesti jokin, joka veti pienen hetken siimaa, käväisi pinnalla vettä loiskauttamassa ilmaan ja jatkoi sitten menojaan. Molskahdus heitti sen verran vettä ilmoille, etten voinut kuitenkaan olla aivan varma kalalajista. Muutaman pikaisen yrityksen jälkeen palasin laavulle hetkeksi, jolloin perheen isä kyseli sammuttaako nuotion vai jättääkö meille palamaan, jolloin totesin, että sammuttakaa vain, koska on metsäpalovaroitus, josta syystä me käymme lämmittelemässä omat ruokamme keittokatoksella. Perheen vanhemmat hieman hätkähtivät ja kävi ilmi, etteivät he tienneet, että metsäpalovaroituksen aikana ei saa tehdä tulia nuotiopaikalla.

Vaihtelimme muutamat sanat lisää ja kävi ilmi, että perheen poika oli saanut myös kirjolohen aiemmin. Lyhyehkön juttutuokion jälkeen he lähtivät suuntaamaan kohti kotia ja me jäimme itsepäisesti yrittämään onneamme. Muutamia ahvenia seuraili välillä rannan läheisyydessä vieheitämme ja muutama kävi koukkuunkin vielä kiinni, mutta kirjolohet vain molskauttelivat aina sen verran kaukana, ettei heittoetäisyyden riittävyys tullut kyseeseenkään sen hetkisiltä sijoiltamme.

Taivas meni hetkeksi pilvien peittoon ja viileä tuuli alko puhaltamaan pohjoisesta. Aluksi säänvaihdos oli erittäin tervetullut, mutta illan hiljalleen viiletessä, t-paidassa kalastellen alkoi lopulta tulemaan sen verran vilpoista, että päätimme lopulta lähteä hakemaan lisää paitaa päälle ja makkaraa paistamaan keittokatokseen, kun nälkäkin alkoi painaa. Hieman harmitti lähteä, sillä hieman ennen lähtöämme vedenpinta tyyntyi lähestulkoon peilityyneksi, joka kaiken järjen mukaan sai hyönteiset uskaltautumaan vedenpinnalle tanssimaan ja siten mahdollisesti kalat paremmin syönnille.



Keittokatoksella pääsimme helpolla, kun aiemmin tapaamamme nuorimies oli tyttöystävänsä kanssa juuri saamassa ruokiaan valmiiksi ja hiillos jäi meille käytettäväksi.

Jutustelimme jälleen kalansaannista, mutta häntäkään ei ollut lykästänyt. Aiemmin tapaamamme perhokalastaja oli kuulemma karkuuttanut pari kirjolohta ja lopulta saanut yhden ylöskin. Totesimme, että ikävä kyllä nyt taitaa olla samaan aikaan syöntipäällä sekä kalat, että kalamiehet.

Makkarat syötyämme otimme rinkat matkaan ja palasimme laavulle. Laavun sijasta päätimme kuitenkin pystyttää teltan, koska se oli kuitenkin tarkoitus tehdä joka tapauksessa jossain vaiheessa reissua ihan jo siksi, että kaveri saa kosketuspintaa tulevan Lapin reissun ajan väliaikaisena kotina toimivaan asuntoon. Kuten tavaksi on tullut, niin teltan pystytettyämme laittelin valmiiksi myös makuualustat, makuupussin ja tyynyn, jotta väsymyksen yllättäessä ei tarvitse kuin käydä telttaan makuulle ja nukahtaa.

Näistä ei ollut tällä kertaa apua

Heittelimme vielä jonkin aikaa, kunnes pitkään jatkunut seisoskelu ja kävely alkoi painaa sen verran, että istahdimme nuotiopaikan penkeille juomaan oluet. Eipä pitkääkään aikaa kulunut, kun totesimme nukkumaanmenon olevan tosiasia ja kävimme vaakatasoon makuupusseihimme.

Aamulla heräilimme kahdeksan aikoihin ja keittelimme ensitöiksemme Trangialla vedet aamukahveja varten. Niukahkon aamiaisen jälkeen palasimme jälleen kalastuksen pariin, mutta sama tarina vain jatkui. Ei rantavedessä viehettä seuraavaa ahventa erityisempää tapahtumaa.

Uusi sukupolvi

Puolenpäivän aikaan pakkasimme tavaramme ja palasimme autolle. Suuntasimme vielä keittokatokselle tulet laittamaan makkaroille ja odotellessa yrittämään vielä viimeiset kerrat onneamme kirjolohien suhteen. Vaan ei, niin ei. Lopulta keskityin enemmän kävelemään kameran kanssa lähitienoolla, kuin vapaa heiluttamaan, kunnes palasimme autopaikalle autoja pakkailemaan. Menopelit pakattuamme jäimme vielä hetkeksi juttelemaan, kunnes päätimme lähteä kotejamme kohti eri suuntiin. Kaverille toki kertyi hyvää kokemusta, vaikkakin kirjolohi siiman päässä olisi kerryttänyt vielä parempaa kokemusta. Viimeisessä kuvassa kiteytyykin sopivasti allekirjoittaneen kesäkalastuskauden 2018 avaus: