Kesäkalastuskauden avaus

Ollaan jo kesä-heinäkuun taitteessa, mutta ajattelin vielä pistää kesäkalastuskauden avausreissustani lyhyehkön raportin blogiin. Tämä oli tarkoitus tehdä jo aiemmin, mutta asia pääsi unohtumaan, joten tässä sitä nyt ollaan - auttamattomasti myöhässä, mutta liikenteessä tositarkoituksella siitä huolimatta!

Kävimme Tommin kanssa Seitsemisen kansallispuistossa, Teerilammella toukokuussa narraamassa evämakkaroita (also known as kirjolohi). Mukaan lähti haspelivehkeet, sekä perhosetti. Päämääränä oli yöpyä Teerilammen laavulla, jota kohti kävellessämme lammen eteläpäässä eräs tamperelainen kalamies sai juuri mojovan tärpin perholla, vanhemman kalamiehen seuratessa draamaa sivusta. Jäin vanhemman kalamiehen juttusille ja kuulemma oli kirre kovalla syönnillä juuri. Tämäpä sattui sopivasti!

Kävelimme molempien kalamiesten ohi laavulle, jossa oli tamperelaisen perhomiehen puoliso haspelin varressa, joka pian laavulle saavuttuamme väsytteli rantaan yhden kirjolohen. Teerilammen vuorokausilupa oikeuttaa kolmeen kirjoloheen ja heiltä uupui tuosta kiintiöstä enää yksi. Hyvin siis oli tosiaan syönti kohdillaan. Laavukin jäisi meidän käyttöömme, jahka kiintiö täyttyy ja pariskunta pääsisi levollisin mielin kotimatkalle Tampereelle. Kuulemma oli edellisellä viikolla juuri istutettu lisää kalaa Teerilampeen.

Eipä siinä oikein muuta voinut, kuin purkaa kiireellä rinkkaa ja vapaa käteen. Ensimmäisenä tartuimme molemmat haspeliin, jonka jälkeen voisi keskittyä perhokalastukseen ilman paineita saaliin saamisesta - näin amatööriperhokalastajana.

Heittelimme tovin, kun Tommi sai kovan tärpin. Isokokoinen kirjolohi hyppäsi pienen hetken päästä näyttävästi pinnan yläpuolelle, sukeltaen taas alas, rimpuillen samalla itsensä irti vieheestä. Toki harmitti, että kaveri menetti kalan, mutta myönnettäköön, että sivusta sitä hyppyä seuranneena itseäni harmitti enemmän, etten saanut sitä ikuistettua kameralla. Muutaman heiton kuluttua Tommi onnistui tartuttamaan Kuusamon Räsäseen maapallon ja väsyttely oli lyhyt, sekä onneton - kyseinen Räsänen jäi koristamaan lammenpohjaa.

Hetkeä myöhemmin viimeistä kiintiökalaansa hakenut tamperelaiskalastaja sai perhollaan tärpin. Tovin jos toisenkin kirreä väsyteltyään, hän lopulta sai saaliin kuivalle maalle. Ennakoin ja lähdin jo vapa kädessä kävelemään kahdestakin syystä: 1) kastastamaan saaliin ja 2) ottamaan vapautuvan paikan, josta mies oli saanut useita tärppejä meidän lyhyen läsnäolomme aikana Teerilammella. Asettauduttuani paikoilleni, muutaman heiton jälkeen oman siimani päässä värähti ja lyhyehkön taistelun jälkeen hinasin väsähtäneen evämakkaran haaviini ja olo oli helpottunut.

Ei mitattu, ei punnittu. Riittävän kokoinen ateriaksi.

Tommi päätti tässä vaiheessa vaihtaa perhovapaan ja eipä aikaakaan, kun mies sai tärpin. Tärpin aiheuttajana oli n. 20 cm kirjolohi. Ihmettelimme siinä kolmen miehen voimin, että eipä ole istukasta koolla pilattu. Tommi laski kuitenkin surullisen pienen yksilön takaisin ja jatkoi vispaamista. Minä menin perkaamaan omaa saalistani ja perkauspuuhien lomassa Tommin huudahdukset kertoivat, että nyt oli sentään hieman isompi yksilö siiman päässä. Kyseinen kaveri päätyi vielä haaviin - ja valokuvaankin.

Vähän päälle kilon kirjolohi. Ateriaksi kelpaava tämäkin.

Tamperelaispariskunta lähti kotia kohti ja me jäimme miettimään suunnitelmaamme hieman uudelleen. Nyt meillä oli kaksi kirjolohta, ei kylmälaukkua ja tarkoitus oli yöpyä laavulla. Kalastusta ei siis ikävä kyllä viitsinyt jatkaa, koska kalaa oli jo tarpeisiimme sen verran paljon, että tulisi vielä kiire saada ne syötyä ennen kuin menevät ja pilaantuvat.

Pitkälle yöhön pitelimme tulia ja nuotionvalossa söimme toisen kaloista. Toinen saisi odottaa suolassa seuraavaa päivää.

Käsien lämmittelyä perkuuhommien jälkeen

Teerilampi

Välineistö

Iltapalaa

Seuraavan päivän koittaessa Teerilammella oli elämää taas aivan toiseen tapaan, kun ihmisiä tallusteli useampaan otteeseen laavun ohi tervehtien. Eräs paikallinen teiniporukka piti meille seuraa kalastuksensa lomassa. Kun vihdoin saimme Tommin kanssa toisenkin kirjolohen kohti ääntä, oli parhaat syönnit joko takana tai sitten liian kaukana edessä. Piiskasimme perhoilla rantaa, mutta täysin tuloksetta. Ei tärpin tärppiä. Kello alkoi lähenemään iltayhdeksää, joka tiesi lupiemme umpeutumista, joten aloimme pakata kamoja ja miettiä seuraavaa yöpymiskohdetta.

Tällähän se kirjolohi tietenkin tuli

Kirjolohi nro. 2

Kirjolohi nro. 2

Eräs teinipojista vinkkasi Riuttaskorven retkeilyalueen, joka oli jo kauan pitänytkin käydä tarkistamassa. Toinen vaihtoehto oli Liesijärven laavu. Siellä oli kuitenkin tullut yövyttyä aiemmin, joten päätimme lopulta suunnata Riuttaskorvelle.

Kävellessämme kohti Teerilammen pohjoispäätyä autoa kohti, ohitimme pari paikallista miestä, joilla oli osunut syönti kohdalle muutaman kirjolohen verran. Ilmeisesti syönti oli tällä kertaa toisessa päässä lampea.

Autolla hädintuskin kolmeasataa metriä ajeltuamme pysähdyimme katselemaan edessämme patsastelevaa hirveä. Myöhemmin vielä Riuttaskorven suunnalla pysähdyimme katselemaan keskellä tietä turkkiaan sukivaa supikoiraa. Kyseinen kaveri oli varsin kiireetön liikkeissään, mutta siitä huolimatta minä taas auttamattomasti myöhässä kamerani kanssa, joten kuva siitä jäi saamatta.

Moose on the loose

Loppuillasta ei paljoa kerrottavaa jälkipolville jäänyt. Perille päästyämme söimme ja kävimme väsyneinä nukkumaan. Aamulla herättyämme emme juurikaan aikailleet, vaan suuntasimme takaisin kohti Tamperetta ja minä ravintolaan viettämään perheen kesken äitienpäivää.

Viehekalastusvälineiden inventaario

Tulevana viikonloppuna on luvassa telttailua ja kalastusta järvillä, sekä metsälammilla Parkanon ja Kihniön rajoilla. Osittain tästä syystä rehasin kelan kavereineen olohuoneeseen ja kartoitin välineiden tilannetta kunnon ja määrän suhteen.

Esittelen tässä siis osan välineistä, joita kalastusreissuillani kulkee mukana. Loput oheisvälineet pääsevät parrasvaloihin mahdollisesti toiste. Nyt kuitenkin itse asiaan...

Kela on se viehekalastusvälineistön sydän. Ilman sitä vavan elintoiminnot loistavat poissaolollaan. Se pumppaa siimaa sisään ja ulos, kuten tuo romanttisella symboliikalla siunattu sisäelin pumppaa verta. Minun omani tunnetaan nimellä Daiwa Aird.

Daiwa Aird 2000SH

Tarkemmin ottaen kelan malli on Daiwa Aird 2000SH. Aird -keloja löytyy myös mallit 1000SH ja 2500SH. Kelamallissa tulee mukana myös varapuola, joka on hitusen pienempi kooltaan, paitsi 1000SH -mallissa, jossa tulee mukana kaksi kappaletta samankokoisia puolia. Toisessa puolassa siis minulla lukee 2000SH ja toisessa 1500SH. Isompaan mahtuu 125m 0,25mm siimaa, joka riittää kyllä rannoilta heittelyyn varsin hyvin.

Daiwa Aird 2000SH

Varapuola tuo kyllä mukavaa helppoutta ja turvallisuudentuntua kalastusreissuihin, kun tietää, että jos onnistuu jotenkin kusemaan kelallisen siimaa ja/tai on kiire saada toinen siima käyttöön, niin puolan vaihtoon ei kovin pitkää aikaa suttaannu. Vaihto tapahtuu arviolta minuutissa.

Kun viehe on heitetty kilometrin päähän, kierretään kammesta, jolloin kela lukitsee siiman ja takaisin kelaaminen voi alkaa. Tässä on ainoa negatiivinen palaute tätä kelaa kohtaan - lukittaminen on aika jäykkä alkuun ja välillä kampea pitää vääntää yllättävänkin kovaa. Hyvä puoli on kuitenkin se, että sekä oman kokemukseni, että netistä luettujen kokemusten perusteella tämä jäykkyys katoaa käytön myötä, joten kritiikki on hyvin vähäinen - ehkä jopa yhdentekevä.

Daiwa Aird 2000SH

Kelaa on todella mukava ja kevyt käsitellä joka vaiheessa, kun alkujäykkyydestä on päästy eroon. Se painaa vain 215g ja kevyeltä tuntuu myös kelaaminenkin. Kelassa on etujarru, joka ei allekirjoittaneella ole päässyt vielä kunnon testiin, koska tällä on saatu toistaiseksi kiinni vain pari pienehköä haukea ja ahvenia, joten mitään kunnon vääntöä en ole päässyt tällä koittamaan. Tähän on kuitenkin tultava muutos tänä kesänä viimeistään Lapin reissulla.

Kelan ovh on 109,50e. Itse maksoin kelasta joko 90e tai 100e, mutta tällä hetkellä Aird:n saa omakseen 80e hintaan ainakin Honkkarista ja Motonetistä.

Daiwa Aird 2000SH - Isompi puola, joka allekirjoittaneella toimii varapuolana

Isompi puola toimii allekirjoittaneella toistaiseksi varapuolana, jossa on (osittain laiskuudesta johtuen) 0,255mm monofiilisiimaa. Siiman merkki ja malli Trabucco T-Force Tournament Tough.

Pienempi 1500SH toimii siis käyttöpuolana, johon olen kietaissut suomalaista Wake Fast Touch -kuitusiimaa. Siiman bongasin viime kesänä Erä-lehden numerosta 8&9, jossa käytiin kuitusiimoja läpi. Wake Fast Touch oli arvostelluista siimoista toimituksen mielestä hinta/laatu -suhteeltaan paras. Päädyin ostamaan 0,14mm siiman, joka onkin käytössä, sekä 0,26mm paksun, joka toistaiseksi on kerännyt pölyä vaatekomeron hyllyllä. Tämä siima kuitenkin tulee korvaamaan tuon monofiilisiiman, jahka vain saan aikaiseksi.

Siima on ollut itselläni käytössä vasta parilla kalareissulla, mutta valittamista ei toistaiseksi ole ollut. Näitä irtoaa kympin kappalehintaan, joten paljoa et köyhdy, vaikka kyseessä onkin kuitusiima.

Siimaa löytyy tuosta 0,14mm aina 0,30mm saakka. Erä-lehden arvostelussa Wake Fast Touch sai kehuja myös lujuudestaan, joka kuulemma muista siimoista poiketen oli parhaimmillaan 30% ilmoitettua suurempi.

Vapaosastolla on tarjolla tänään Guideline Expedition, sekä Daiwa MiniSpin -televapa. Näistä ensimmäinen toimii pääasiallisena käyttövapana ja jälkimmäinen varavapana, joskin televapaa tulee toisinaan käytettyä helppoutensa vuoksi - ainakin jos luvassa on kalastuspaikan vaihtuminen tiheään tahtiin ja rannat ovat erityisen risukkoisia.

Guideline Expedition 213 cm ja Daiwa MiniSpin 180 cm

Guideline Expedition on hiilikuitukomposiittia ja siten myös kevyt käsitellä ja kuljettaa mukana. Kaikki Expedition -malliston vavat ovat 4-osaisia. Vapaa löytyy kolmea eri pituutta; 213cm, 243cm, sekä 292cm. Allekirjoittaneen malli edustaa malleista ensimmäistä ja pienintä, joka soveltuu parhaiten juurikin vaelluskäyttöön kokonsa, sekä painonsa puolesta ja on parhaimmillaan virtavesistöissä kalastaessa kevyillä vieheillä. Käytettävien vieheiden painosuositus onkin 2-12g, joten mikään uisteluvapa ei tämä malli todellakaan ole. Vapa itsessään painaa vain 132 grammaa.

Kuten kuvasta näkyy, kahva on korkkia ja vavan tyvessä on pehmeän kuminen tappi, joka ei esimerkiksi tunnu niin ikävältä vatsaa vasten painaessa, kuin monet muun malliset usean tunnin käytön jälkeen.

Guideline Expedition vapaputki

Mukana tulee kankainen säilytyspussi, jossa on jokaiselle neljälle osalle omat taskunsa. Säilytyspussi kääritään rullalle ja sidotaan kiinni kahdella pussiin kiinni ommellulla remmillä, jonka jälkeen paketti sujahtaa mukana tulevaan cordura -päällysteiseen kovahkoon vapaputkeen. Tästä vapaputkesta olen erityisen kiitollinen, sillä ne vapaputket mitä olen virveleille nähnyt tarjolla, ovat olleet pääosin joko velttoja pusseja tai sitten painavaa materiaalia, joka ei todellakaan tule kyseeseen vaellusreissulla. Tässä yhdistyy keveys ja luotettavuus siihen, että putki todellakin suojaa vapaa.

Itse pulitin vavasta 100e Lielahden Sportia-Pekassa. Nyt en ainakaan pikaisella katsauksella löytänyt sitä Suomesta kuin 169e hintaan, joten taisin saada omani ihan hyvään hintaan. Asiaan ehkä vaikutti toki sekin, että ostin samalla kertaa myös tuon Daiwan kelan ja muuta oheissälää, joten ostokset maksoivat muutaman satasen ja pieni alennus saattoi olla paikallaankin. Tarkemmin en kuitenkaan tilannetta muista, joten spekulointi siitä jääköön sikseen.

Daiwa MiniSpin valikoitui varavavaksi niillä perustein, että vavan piti olla pieni kooltaan, hinnaltaan halpa (lue: helposti korvattavissa), mutta kuitenkin luotettavaa laatua.

Honkkarin sivuillekin MiniSpin oli kerännyt hyvät arviot huikean halvasta hinnasta huolimatta. Hintaa Honkkarissa on 14e ja Motonetissä 11e. Keppi ei ole siis hinnalla pilattu alkuunkaan.

Omassani on pituutta 180cm ja vieheiden painosuositus on 5-20g. Vapaa löytyy myös kahta isompaa kokoa; 210cm/5-30g ja 240/5-30g.

Vaikka vavan kanssa käytettävien vieheiden painosuositus onkin 5-20g, niin oma tuntuma on, että tällä kuitenkin pelottaa enemmän heitellä painavampia vieheitä, kuin Guidelinen vavalla, jossa suositus on tuntuvasti pienempi. En oikein osaa sanoa onko kyse vain vavan joustavuudesta vai mistä, mutta Minnow Spoonit ainakin saavat vavan notkumaan ikävästi, vaikka yrittäisi varovastikin heittää.

Vavat pusseineen ja vapaputkineen

Vavan mukana tulee pieni kangaspussi, jonka voi sulkea pussiin kiinni ommelluilla nyöreillä.

Viime kesänä rakensin settini tämän kesän Lapin reissua silmällä pitäen, koska luvassa on vaellusta ja koskikalastusta. Tämä vapakombo on kuin luotu toisilleen, eritoten kun huomioi, että molemmat vavat mahtuvat yhdessä vapaputkeen, joten vavat kulkevat todellakin pienessä tilassa ja huomattavasti turvallisemmin kuin vain rinkan kylkeen tai sen sisään sullottuna.

Toisinaan Guidelinen rullalle käärityn vavan isoin ohjainrengas saattaa aiheuttaa päänvaivaa MiniSpiniä vapaputkeen sovittellessa, mutta harvemmin asian kanssa useita minuutteja tarvitsee taistella - lopulta sen saa asettumaan niin, että MiniSpin solahtaa sen ohi aivan sujuvasti.

Planon kaksipuolinen vieherasia

Vieherasiana toimii kompakti Planon kaksipuolinen muoviloota. Rasia on varsin riittävä pidemmällekin kalareissulle. Kauan sitten minulla oli iso pakki, mutta lähinnä sen funktio tuntui olevan pääasiassa kaikenlaisten vieheiden säilöminen, joita oli tullut hetken mielijohteesta ostettua ties mistä, "koska sai niin halvalla" tai "en ollut pitkään aikaan ostanut mitään uusia vieheitä" ja niin edelleen. Alaosastoon kertyi myös pikkuhiljaa kaikenlaista "mahdollisesti joskus tarvittavaa krääsää", jota todellisuudessa tarvitsi hyvin harvoin, jos lainkaan. Saa olla aikamoinen tunari, jos ei tuohon kaksipuoliseen rasiaan mahtuvat vieheet riitä esimerkiksi parin viikon kalareissulle. Eri asia on sitten tietenkin, jos kalastettava saaliskala vaatii kookkaammat vieheet, jolloin tämä malli ei tietenkään tule kysymykseenkään.

Jigailuun ei ole vielä tullut pärähdettyä, joten ei ole tietoa siitä, miten rasian muovi ja jigien materiaalit tulevat toimeen keskenään. Rasian lokeroita voi vielä jakaa pienempiin osiin mukana tulevilla väliseinillä. Itse en kuitenkaan koe niiden tuovan omaan käyttööni muuta kuin haittaa ahtauden muodossa.

Joka tapauksessa, tästä taisin maksaa jotakin 4-5 euron tienoilla. Ei sisällä mitään erikoisominaisuuksia, vaan eipä ole mielestäni tarvekaan.

Tämän hetkinen vieherepertuaarini

Vieherepertuaarihan on tietenkin sellainen asia, joka elää koko aika. Vieheitä jää isojen kalojen suupieliin, kivikkoihin, pohjakasvillisuuteen, puihin ja vieressä kalastavan kaverin sieraimiin. Niitä tulee myös tietenkin osteltua hetken mielijohteesta tämän tuosta. Yllä näkyvän kuvan vieheet ovat tämänlaista sorttia:

1. Rapalan Minnow Spooneja. Ensimmäisen tarkkaa mallia en muista, mutta kaksi jälkimmäistä taisivat olla Rattling Minnow Spooneja. Eivät nämä välttämättä maailman parhaita haukiuistimia ole, mutta en usko toisaalta näiden olevan kovin kaukanakaan. Ruohosuojus toimii yllättävän hyvin ja viehe ui yllättävän kauniisti painoisekseen ja muotoisekseen värkiksi.

2. Pari Blue Foxin Vibraxia. Toimii jalokaloille ja tyypillisimmille Suomalaisille järvikaloille, kuten ahvenelle ja hauelle.

3. Meppsit. Ja siis kyllä, kuten kuvasta näkyy, niin luotto Meppsin lippoihin on kova, eikä syyttä. Jos olet aloitteleva kalastaja, etkä tiedä mitä vieheitä ostaa, niin osta Meppsin Aglia -sarjaa, etkä voi mennä juurikaan vikaan, jos tarkoitus on kalastaa Suomen järvissä ja joissa. Jos ahventa esimerkiksi tavoittelee, niin Meppsin lippaa parempaa viehettä saa hakemalla hakea. Hintaakaan ei ole kuin n. 3-4 euroa kappaleelta.

Pienimmät 1-, 0- ja 00-koon agliat toimivat koskikalastuksessa hyvin, mutta ihan joka vavalla nämä eivät varmaankaan aivan sujuvasti toimi, koska 00-kokoinen lippa muistaakseni painaa suunnilleen 1,5g.

Yleisimmässä käytössä on järvi- ja lampikalastuksessa ollut itselläni 2-koon kupariset, kultaiset ja hopeiset, sekä laatikon yläoikealla näkyvä 2-koon Aglia Long. Käytön yleisyys johtuu luonnollisesti siitä, että ne toimivat.

4. Bete Lottoja. 2 kpl 9g ja 1 kpl 6g. Näihinkin tarttuu useimmat Suomen järvien tyypillisistä saaliskaloista, mutta Bete Lotot ovat varmaankin useimpien kalastajien luottovieheitä taimenen kalastuksessa. Näitä pitää ehdottomasti ennen Lapin reissua hankkia rasiaan vielä muutama lisää.

5. Rapala Countdown. 2 kpl 4 cm pituisia vaappuja, jotka uppoavat noin 30 cm sekunnissa. Tämä siis tarkoittaa sitä, että heitettyäsi vaappu veteen, lasket miten monta sekuntia vieheellä kuluu päästä pohjaan, jolloin voit laskea miten monta sekuntia sinun tulisi antaa vaapun vajota, ennen kelaamista. Eiköhän näihin ahven ja muutkin tartu, mutta jalokalojen kalastusta varten nämä on kuitenkin suunniteltu.

6. Eumer Spin Tube Leechtube 5g, Red. Tässäpä nyt tällainen heräteostos, jota ei ole tullut edes vielä uitettua. Syy löytyy yksinkertaisesti siitä, että kalastellessa allekirjoittaneella harvemmin löytyy motivaatiota puukottaa lukkoa irti siiman päästä yhtä viehettä kokeillakseni. Tämä toimenpide on tarpeen siis siksi, että tämä konsepti ei salli lukon käyttöä siimareiän sijainnin vuoksi ja siiman joutuu aina solmimaan kiinni suoraan vieheeseen.

Joka tapauksessa, tämän aparaatin toimintaperiaate on yllättävän eläväisen uinnin lisäksi se, että karvojen seasta löytyvään yksihaarakoukkuun tartuttuaan kala irrottaa itse vieheen koukusta ja viehe pääsee liukumaan siimassa vapaasti, jottei kala murjoisi karvaista kaveria sairaalakuntoon.

Tällä voi kalastaa suoraan kelaamalla tai jigaustyylisesti nykien. Koukku tulee olla käännettynä karvojen keskellä sijaitsevassa putkessa ylöspäin.

Jalokalaahan tällä lupaillaan saatavaksi, mutta voi olla, että ensimmäisen kerran voi kärsivällisyyttä löytyä tämän kokeiluun tämän vuoden Lapin reissulla, koska siellä ei kello koputa olkapäälle.

Pahoittelut suttuisesta kuvasta, joten jos tämä kyseinen viehe kiinnostaa, kannattaa pistää googletellen ja saa paremman käsityksen tästä punaisesta pölypallosta.

Patriot taimenhaavi kumihavaksella

Patriotin taimenhaavi kumihavaksella on mukavan kevyt. Kumihavaksen ideahan on se, että koukut eivät sotkeudu siihen niin herkästi kuin kumittomaan havakseen. Toinen syy on se, että kumihavas ei vahingoita kaloja niin herkästi, jolloin esimerkisti alamittaisten kalojen vapauttaminen takaisin vesistöön onnistuu paremmin.

Kahvan päästä löytyy myös pikakiinnike, joka puolestaan on kiinni kuminauhassa, jonka toinen pää puolestaan on kiinni kahvan sisällä. Hintaa taisi olla tällä 12e, joten tämän ostettua ei kovin paljo köyhempi ole.

Fisherman uistinrengaspihdit

No joo... näiden esittely nyt ei välttämättä ole maailman odotetuinta viihdettä, mutta laitetaan nyt, kun satuin tästäkin kuvan räpsäisemään.

Eli 15 cm Fisherman -merkkiset uistinrengaspihdit leikkurilla varustettuna. Tuotteesta lupaillaan hyvää suolaveden kestävyyttä, joten merikalastukseen sopinevat vielä paremmin. Käsituntuma kumisella kahvalla on pitävän oloinen. Nämä tosin ostin aivan taannoin, eikä ikävä kyllä ole tullut vielä tilaisuutta näitä testata tositoimissa. Toivottavasti tulevana viikonloppuna sekin asia korjaantuu.

Tähän päättyy tämä inventaario. Jatkossa mahdollisesti postailen uusia ja - ainakin omasta mielestä - mielenkiintoisia hankintoja tänne, jos jonkin syyn siihen keksin. Yksi uusi 2-koon Meppsin Aglia lisää ei ehkä sitä ole, joten blogi ei tule täyttymään yksittäisistä lipan kuvista.

Toivon itselleni kalaonnea viikonloppua varten ja toivokaa toki tekin, sillä mikäs sen parempaa olisi, kuin uuden blogipostauksen arvoinen kalastusreissu.