Viehekalastusvälineiden inventaario

Tulevana viikonloppuna on luvassa telttailua ja kalastusta järvillä, sekä metsälammilla Parkanon ja Kihniön rajoilla. Osittain tästä syystä rehasin kelan kavereineen olohuoneeseen ja kartoitin välineiden tilannetta kunnon ja määrän suhteen.

Esittelen tässä siis osan välineistä, joita kalastusreissuillani kulkee mukana. Loput oheisvälineet pääsevät parrasvaloihin mahdollisesti toiste. Nyt kuitenkin itse asiaan...

Kela on se viehekalastusvälineistön sydän. Ilman sitä vavan elintoiminnot loistavat poissaolollaan. Se pumppaa siimaa sisään ja ulos, kuten tuo romanttisella symboliikalla siunattu sisäelin pumppaa verta. Minun omani tunnetaan nimellä Daiwa Aird.

Daiwa Aird 2000SH

Tarkemmin ottaen kelan malli on Daiwa Aird 2000SH. Aird -keloja löytyy myös mallit 1000SH ja 2500SH. Kelamallissa tulee mukana myös varapuola, joka on hitusen pienempi kooltaan, paitsi 1000SH -mallissa, jossa tulee mukana kaksi kappaletta samankokoisia puolia. Toisessa puolassa siis minulla lukee 2000SH ja toisessa 1500SH. Isompaan mahtuu 125m 0,25mm siimaa, joka riittää kyllä rannoilta heittelyyn varsin hyvin.

Daiwa Aird 2000SH

Varapuola tuo kyllä mukavaa helppoutta ja turvallisuudentuntua kalastusreissuihin, kun tietää, että jos onnistuu jotenkin kusemaan kelallisen siimaa ja/tai on kiire saada toinen siima käyttöön, niin puolan vaihtoon ei kovin pitkää aikaa suttaannu. Vaihto tapahtuu arviolta minuutissa.

Kun viehe on heitetty kilometrin päähän, kierretään kammesta, jolloin kela lukitsee siiman ja takaisin kelaaminen voi alkaa. Tässä on ainoa negatiivinen palaute tätä kelaa kohtaan - lukittaminen on aika jäykkä alkuun ja välillä kampea pitää vääntää yllättävänkin kovaa. Hyvä puoli on kuitenkin se, että sekä oman kokemukseni, että netistä luettujen kokemusten perusteella tämä jäykkyys katoaa käytön myötä, joten kritiikki on hyvin vähäinen - ehkä jopa yhdentekevä.

Daiwa Aird 2000SH

Kelaa on todella mukava ja kevyt käsitellä joka vaiheessa, kun alkujäykkyydestä on päästy eroon. Se painaa vain 215g ja kevyeltä tuntuu myös kelaaminenkin. Kelassa on etujarru, joka ei allekirjoittaneella ole päässyt vielä kunnon testiin, koska tällä on saatu toistaiseksi kiinni vain pari pienehköä haukea ja ahvenia, joten mitään kunnon vääntöä en ole päässyt tällä koittamaan. Tähän on kuitenkin tultava muutos tänä kesänä viimeistään Lapin reissulla.

Kelan ovh on 109,50e. Itse maksoin kelasta joko 90e tai 100e, mutta tällä hetkellä Aird:n saa omakseen 80e hintaan ainakin Honkkarista ja Motonetistä.

Daiwa Aird 2000SH - Isompi puola, joka allekirjoittaneella toimii varapuolana

Isompi puola toimii allekirjoittaneella toistaiseksi varapuolana, jossa on (osittain laiskuudesta johtuen) 0,255mm monofiilisiimaa. Siiman merkki ja malli Trabucco T-Force Tournament Tough.

Pienempi 1500SH toimii siis käyttöpuolana, johon olen kietaissut suomalaista Wake Fast Touch -kuitusiimaa. Siiman bongasin viime kesänä Erä-lehden numerosta 8&9, jossa käytiin kuitusiimoja läpi. Wake Fast Touch oli arvostelluista siimoista toimituksen mielestä hinta/laatu -suhteeltaan paras. Päädyin ostamaan 0,14mm siiman, joka onkin käytössä, sekä 0,26mm paksun, joka toistaiseksi on kerännyt pölyä vaatekomeron hyllyllä. Tämä siima kuitenkin tulee korvaamaan tuon monofiilisiiman, jahka vain saan aikaiseksi.

Siima on ollut itselläni käytössä vasta parilla kalareissulla, mutta valittamista ei toistaiseksi ole ollut. Näitä irtoaa kympin kappalehintaan, joten paljoa et köyhdy, vaikka kyseessä onkin kuitusiima.

Siimaa löytyy tuosta 0,14mm aina 0,30mm saakka. Erä-lehden arvostelussa Wake Fast Touch sai kehuja myös lujuudestaan, joka kuulemma muista siimoista poiketen oli parhaimmillaan 30% ilmoitettua suurempi.

Vapaosastolla on tarjolla tänään Guideline Expedition, sekä Daiwa MiniSpin -televapa. Näistä ensimmäinen toimii pääasiallisena käyttövapana ja jälkimmäinen varavapana, joskin televapaa tulee toisinaan käytettyä helppoutensa vuoksi - ainakin jos luvassa on kalastuspaikan vaihtuminen tiheään tahtiin ja rannat ovat erityisen risukkoisia.

Guideline Expedition 213 cm ja Daiwa MiniSpin 180 cm

Guideline Expedition on hiilikuitukomposiittia ja siten myös kevyt käsitellä ja kuljettaa mukana. Kaikki Expedition -malliston vavat ovat 4-osaisia. Vapaa löytyy kolmea eri pituutta; 213cm, 243cm, sekä 292cm. Allekirjoittaneen malli edustaa malleista ensimmäistä ja pienintä, joka soveltuu parhaiten juurikin vaelluskäyttöön kokonsa, sekä painonsa puolesta ja on parhaimmillaan virtavesistöissä kalastaessa kevyillä vieheillä. Käytettävien vieheiden painosuositus onkin 2-12g, joten mikään uisteluvapa ei tämä malli todellakaan ole. Vapa itsessään painaa vain 132 grammaa.

Kuten kuvasta näkyy, kahva on korkkia ja vavan tyvessä on pehmeän kuminen tappi, joka ei esimerkiksi tunnu niin ikävältä vatsaa vasten painaessa, kuin monet muun malliset usean tunnin käytön jälkeen.

Guideline Expedition vapaputki

Mukana tulee kankainen säilytyspussi, jossa on jokaiselle neljälle osalle omat taskunsa. Säilytyspussi kääritään rullalle ja sidotaan kiinni kahdella pussiin kiinni ommellulla remmillä, jonka jälkeen paketti sujahtaa mukana tulevaan cordura -päällysteiseen kovahkoon vapaputkeen. Tästä vapaputkesta olen erityisen kiitollinen, sillä ne vapaputket mitä olen virveleille nähnyt tarjolla, ovat olleet pääosin joko velttoja pusseja tai sitten painavaa materiaalia, joka ei todellakaan tule kyseeseen vaellusreissulla. Tässä yhdistyy keveys ja luotettavuus siihen, että putki todellakin suojaa vapaa.

Itse pulitin vavasta 100e Lielahden Sportia-Pekassa. Nyt en ainakaan pikaisella katsauksella löytänyt sitä Suomesta kuin 169e hintaan, joten taisin saada omani ihan hyvään hintaan. Asiaan ehkä vaikutti toki sekin, että ostin samalla kertaa myös tuon Daiwan kelan ja muuta oheissälää, joten ostokset maksoivat muutaman satasen ja pieni alennus saattoi olla paikallaankin. Tarkemmin en kuitenkaan tilannetta muista, joten spekulointi siitä jääköön sikseen.

Daiwa MiniSpin valikoitui varavavaksi niillä perustein, että vavan piti olla pieni kooltaan, hinnaltaan halpa (lue: helposti korvattavissa), mutta kuitenkin luotettavaa laatua.

Honkkarin sivuillekin MiniSpin oli kerännyt hyvät arviot huikean halvasta hinnasta huolimatta. Hintaa Honkkarissa on 14e ja Motonetissä 11e. Keppi ei ole siis hinnalla pilattu alkuunkaan.

Omassani on pituutta 180cm ja vieheiden painosuositus on 5-20g. Vapaa löytyy myös kahta isompaa kokoa; 210cm/5-30g ja 240/5-30g.

Vaikka vavan kanssa käytettävien vieheiden painosuositus onkin 5-20g, niin oma tuntuma on, että tällä kuitenkin pelottaa enemmän heitellä painavampia vieheitä, kuin Guidelinen vavalla, jossa suositus on tuntuvasti pienempi. En oikein osaa sanoa onko kyse vain vavan joustavuudesta vai mistä, mutta Minnow Spoonit ainakin saavat vavan notkumaan ikävästi, vaikka yrittäisi varovastikin heittää.

Vavat pusseineen ja vapaputkineen

Vavan mukana tulee pieni kangaspussi, jonka voi sulkea pussiin kiinni ommelluilla nyöreillä.

Viime kesänä rakensin settini tämän kesän Lapin reissua silmällä pitäen, koska luvassa on vaellusta ja koskikalastusta. Tämä vapakombo on kuin luotu toisilleen, eritoten kun huomioi, että molemmat vavat mahtuvat yhdessä vapaputkeen, joten vavat kulkevat todellakin pienessä tilassa ja huomattavasti turvallisemmin kuin vain rinkan kylkeen tai sen sisään sullottuna.

Toisinaan Guidelinen rullalle käärityn vavan isoin ohjainrengas saattaa aiheuttaa päänvaivaa MiniSpiniä vapaputkeen sovittellessa, mutta harvemmin asian kanssa useita minuutteja tarvitsee taistella - lopulta sen saa asettumaan niin, että MiniSpin solahtaa sen ohi aivan sujuvasti.

Planon kaksipuolinen vieherasia

Vieherasiana toimii kompakti Planon kaksipuolinen muoviloota. Rasia on varsin riittävä pidemmällekin kalareissulle. Kauan sitten minulla oli iso pakki, mutta lähinnä sen funktio tuntui olevan pääasiassa kaikenlaisten vieheiden säilöminen, joita oli tullut hetken mielijohteesta ostettua ties mistä, "koska sai niin halvalla" tai "en ollut pitkään aikaan ostanut mitään uusia vieheitä" ja niin edelleen. Alaosastoon kertyi myös pikkuhiljaa kaikenlaista "mahdollisesti joskus tarvittavaa krääsää", jota todellisuudessa tarvitsi hyvin harvoin, jos lainkaan. Saa olla aikamoinen tunari, jos ei tuohon kaksipuoliseen rasiaan mahtuvat vieheet riitä esimerkiksi parin viikon kalareissulle. Eri asia on sitten tietenkin, jos kalastettava saaliskala vaatii kookkaammat vieheet, jolloin tämä malli ei tietenkään tule kysymykseenkään.

Jigailuun ei ole vielä tullut pärähdettyä, joten ei ole tietoa siitä, miten rasian muovi ja jigien materiaalit tulevat toimeen keskenään. Rasian lokeroita voi vielä jakaa pienempiin osiin mukana tulevilla väliseinillä. Itse en kuitenkaan koe niiden tuovan omaan käyttööni muuta kuin haittaa ahtauden muodossa.

Joka tapauksessa, tästä taisin maksaa jotakin 4-5 euron tienoilla. Ei sisällä mitään erikoisominaisuuksia, vaan eipä ole mielestäni tarvekaan.

Tämän hetkinen vieherepertuaarini

Vieherepertuaarihan on tietenkin sellainen asia, joka elää koko aika. Vieheitä jää isojen kalojen suupieliin, kivikkoihin, pohjakasvillisuuteen, puihin ja vieressä kalastavan kaverin sieraimiin. Niitä tulee myös tietenkin osteltua hetken mielijohteesta tämän tuosta. Yllä näkyvän kuvan vieheet ovat tämänlaista sorttia:

1. Rapalan Minnow Spooneja. Ensimmäisen tarkkaa mallia en muista, mutta kaksi jälkimmäistä taisivat olla Rattling Minnow Spooneja. Eivät nämä välttämättä maailman parhaita haukiuistimia ole, mutta en usko toisaalta näiden olevan kovin kaukanakaan. Ruohosuojus toimii yllättävän hyvin ja viehe ui yllättävän kauniisti painoisekseen ja muotoisekseen värkiksi.

2. Pari Blue Foxin Vibraxia. Toimii jalokaloille ja tyypillisimmille Suomalaisille järvikaloille, kuten ahvenelle ja hauelle.

3. Meppsit. Ja siis kyllä, kuten kuvasta näkyy, niin luotto Meppsin lippoihin on kova, eikä syyttä. Jos olet aloitteleva kalastaja, etkä tiedä mitä vieheitä ostaa, niin osta Meppsin Aglia -sarjaa, etkä voi mennä juurikaan vikaan, jos tarkoitus on kalastaa Suomen järvissä ja joissa. Jos ahventa esimerkiksi tavoittelee, niin Meppsin lippaa parempaa viehettä saa hakemalla hakea. Hintaakaan ei ole kuin n. 3-4 euroa kappaleelta.

Pienimmät 1-, 0- ja 00-koon agliat toimivat koskikalastuksessa hyvin, mutta ihan joka vavalla nämä eivät varmaankaan aivan sujuvasti toimi, koska 00-kokoinen lippa muistaakseni painaa suunnilleen 1,5g.

Yleisimmässä käytössä on järvi- ja lampikalastuksessa ollut itselläni 2-koon kupariset, kultaiset ja hopeiset, sekä laatikon yläoikealla näkyvä 2-koon Aglia Long. Käytön yleisyys johtuu luonnollisesti siitä, että ne toimivat.

4. Bete Lottoja. 2 kpl 9g ja 1 kpl 6g. Näihinkin tarttuu useimmat Suomen järvien tyypillisistä saaliskaloista, mutta Bete Lotot ovat varmaankin useimpien kalastajien luottovieheitä taimenen kalastuksessa. Näitä pitää ehdottomasti ennen Lapin reissua hankkia rasiaan vielä muutama lisää.

5. Rapala Countdown. 2 kpl 4 cm pituisia vaappuja, jotka uppoavat noin 30 cm sekunnissa. Tämä siis tarkoittaa sitä, että heitettyäsi vaappu veteen, lasket miten monta sekuntia vieheellä kuluu päästä pohjaan, jolloin voit laskea miten monta sekuntia sinun tulisi antaa vaapun vajota, ennen kelaamista. Eiköhän näihin ahven ja muutkin tartu, mutta jalokalojen kalastusta varten nämä on kuitenkin suunniteltu.

6. Eumer Spin Tube Leechtube 5g, Red. Tässäpä nyt tällainen heräteostos, jota ei ole tullut edes vielä uitettua. Syy löytyy yksinkertaisesti siitä, että kalastellessa allekirjoittaneella harvemmin löytyy motivaatiota puukottaa lukkoa irti siiman päästä yhtä viehettä kokeillakseni. Tämä toimenpide on tarpeen siis siksi, että tämä konsepti ei salli lukon käyttöä siimareiän sijainnin vuoksi ja siiman joutuu aina solmimaan kiinni suoraan vieheeseen.

Joka tapauksessa, tämän aparaatin toimintaperiaate on yllättävän eläväisen uinnin lisäksi se, että karvojen seasta löytyvään yksihaarakoukkuun tartuttuaan kala irrottaa itse vieheen koukusta ja viehe pääsee liukumaan siimassa vapaasti, jottei kala murjoisi karvaista kaveria sairaalakuntoon.

Tällä voi kalastaa suoraan kelaamalla tai jigaustyylisesti nykien. Koukku tulee olla käännettynä karvojen keskellä sijaitsevassa putkessa ylöspäin.

Jalokalaahan tällä lupaillaan saatavaksi, mutta voi olla, että ensimmäisen kerran voi kärsivällisyyttä löytyä tämän kokeiluun tämän vuoden Lapin reissulla, koska siellä ei kello koputa olkapäälle.

Pahoittelut suttuisesta kuvasta, joten jos tämä kyseinen viehe kiinnostaa, kannattaa pistää googletellen ja saa paremman käsityksen tästä punaisesta pölypallosta.

Patriot taimenhaavi kumihavaksella

Patriotin taimenhaavi kumihavaksella on mukavan kevyt. Kumihavaksen ideahan on se, että koukut eivät sotkeudu siihen niin herkästi kuin kumittomaan havakseen. Toinen syy on se, että kumihavas ei vahingoita kaloja niin herkästi, jolloin esimerkisti alamittaisten kalojen vapauttaminen takaisin vesistöön onnistuu paremmin.

Kahvan päästä löytyy myös pikakiinnike, joka puolestaan on kiinni kuminauhassa, jonka toinen pää puolestaan on kiinni kahvan sisällä. Hintaa taisi olla tällä 12e, joten tämän ostettua ei kovin paljo köyhempi ole.

Fisherman uistinrengaspihdit

No joo... näiden esittely nyt ei välttämättä ole maailman odotetuinta viihdettä, mutta laitetaan nyt, kun satuin tästäkin kuvan räpsäisemään.

Eli 15 cm Fisherman -merkkiset uistinrengaspihdit leikkurilla varustettuna. Tuotteesta lupaillaan hyvää suolaveden kestävyyttä, joten merikalastukseen sopinevat vielä paremmin. Käsituntuma kumisella kahvalla on pitävän oloinen. Nämä tosin ostin aivan taannoin, eikä ikävä kyllä ole tullut vielä tilaisuutta näitä testata tositoimissa. Toivottavasti tulevana viikonloppuna sekin asia korjaantuu.

Tähän päättyy tämä inventaario. Jatkossa mahdollisesti postailen uusia ja - ainakin omasta mielestä - mielenkiintoisia hankintoja tänne, jos jonkin syyn siihen keksin. Yksi uusi 2-koon Meppsin Aglia lisää ei ehkä sitä ole, joten blogi ei tule täyttymään yksittäisistä lipan kuvista.

Toivon itselleni kalaonnea viikonloppua varten ja toivokaa toki tekin, sillä mikäs sen parempaa olisi, kuin uuden blogipostauksen arvoinen kalastusreissu.

Ilmatäytteiset makuualustat - riskin arvoisiako?

Lähestulkoon joka retkeilyvarusteessa tärkeimpiä ominaisuuksia ovat aina kestävyys ja sitä kautta luotettavuus. Mitä vähemmän liikkuvaa osaa, sen parempi. Perinteinen solumuovimakuualusta ei tyhjene, vaikka tökkäisit siihen puukolla. Ilmatäytteinen pehmustaa puolestaan mukavasti, mutta riski tyhjenemiseen ikävällä hetkellä on kuitenkin olemassa.

Aikojen alussa, kun universumi oli vielä nuori ja minä kävin ensimmäisiä kertoja metsässä yöpymässä telttaillen, käytin vain jotakin vilttiä makuualustana. Sitten myöhemmin solumuovimakuualustaa - kusisinta laatua tietenkin, mitä rahalla voi saada. No, se toimitti asiansa silti vuosikaudet, eikä vähiten siksi, että käyttö oli harvaa.

Jossain vaiheessa tuli käyttöön sellainen integroidun pumppusysteemin omaava, ilmatäytteinen makuualusta, joka koostui pitkittäissuunnassa kulkevista putkimaisista ilmasäiliöistä. Sellaisia, joita Exped tekee. Tämä ei kuitenkaan ollut Exped, vaan muistaakseni jokin halpa suomalaisbrändi. Melkolailla kusisinta laatua toki sekin.

Expedin tyypillinen makuualustakonsepti pitkittäissuunnassa kulkevine putkimaisine ilmasäiliöineen

Nukkuminen oli jokseenkin mukavaa alustan pehmeyden vuoksi, mutta putkimaisten ilmasäiliöiden väliset raot tuntuivat ajoittain ja se häiritsi hieman. Rakojen tuntuminen tietyllä tapaa määritteli hieman nukkuma-asentoa. Johonkin kohtaan käden asetettuani, se valahti pienen matkan alas putkimaisten säiliöiden väliseen rakoon. Vaikka kyse on muutamien senttien liikkeestä, niin nukahtaessa tällaiset pienetkin asiat voivat häiritä ja ärsyttää aivan mielettömästi.

Tämän yksilön kanssa vietinkin ikävimmän yön luonnossa tähän asti. Yön aikana makuualusta päätti kirjaimellisesti päästää itsestään ilmat pihalle ja nukkuminen oli sen jälkeen mahdoton ajatus. Yritin kyllä kovasti, mutta ei voinut mitään. Tärisin siinä kesämakuupussissa joskus huhtikuussa tyhjenneen makuualustan päällä muutaman tunnin, kunnes oli tarpeeksi aikaista nousta. Reissun oli alunperin tarkoitus kestää vielä toinenkin yö, mutta parin tunnin unien ja useamman tunnin kylmissään tärisemisen takia olo oli sen verran raihnainen, että suunta oli kohti kotia. Toista samanlaista - saatika vielä ikävempää yötä ei huvittanut viettää, eikä paikkausvärkkejäkään tainnut olla mukana. Reiän oli tehnyt ilmeisesti jokin lautamajoitteen lattiasta törröttänyt pieni tikku. Muuta selitystä en tapahtuneelle keksinyt. Asiaan toi vielä oman lisänsä sekin, että tällaisia tilanteita ei ollut tullut ajatelleeksi juurikaan aiemmin, joten suhtautuminen episodin lopputulemaan herätti ajattelemaan ja jotakin oli opittu kantapään kautta - ainakin tavallaan.

Ilmatäytteisissä makuualustoissa on kuitenkin puolensa. Ja niitä on useampia kuin solumuovialustoissa, vaikkakin solumuovialustat ovat ylivertaisia kestävyydeltään ja sitä kautta luotettavuudeltaan, jotka kieltämättä painavat paljon vaakakupissa varustevalintoja tehdessä, eritoten pidempiä seikkailuja varten. Nukkumismukavuuksiltaan ilmatäytteiset makuualustat kuitenkin vievät voiton, kun puhutaan alustan pehmeydestä ja paksuudesta. Kalleimmat ilmatäytteiset alustat omaavat myös huikeita lämmöneristysarvoja (R-arvo).

Taisin pari lyhyttä reissua tehdä jälleen pelkän solumuovialustan parissa, kunnes kuitenkin totesin, että oma selkä ei tykkää hyvää niin jäykästä alustasta ja päädyin jälleen katselemaan ilmatäytteisiä makuualustoja. Sinänsä ristiriitaista, että luotto ilmatäytteisiin oli heikko, joten ei ollut halua panostaa seuraavaan kokeiluunkaan rahaa muutamaa kymppiä enempää. Päädyin ostamaan 30e King Campin ilmatäytteisen makuualustan, joka on siis näitä makuualustoja, joita mainostetaan "itsetäyttyvänä". Voi luoja, miten tällä ominaisuudella markkinointi pitäisi kieltää. Ominaisuudesta itsestään ei ole haittaa, mutta termi on vähintäänkin harhaanjohtava. Ne, joilla ei ole kyseisestä ominaisuudesta kokemusta, niin nämä makuualustat täyttyvät itsestään muutaman puhalluksen verran - suurimman osan joutuu itse kuitenkin puhaltelemaan.

King Camp, "itsetäyttyvä" makuualusta

Alusta osoittautui kuitenkin edeltäjäänsä kestävämmäksi. Meidän taloudessamme näitä oli yhteensä kaksi kappaletta ja toinen edelleen käyttökunnossa useiden vuosien käytön jälkeen.

Liekö käyttöikään vaikuttanut se, että olen paljolti ilmatäytteisen alustani suojaamistarkoituksessa pitänyt myös mukana reissuillani solumuovimakuualustaa, joka luonnollisesti menee ilmatäytteisen alle. Viileämmillä keleillä lisäeristyskään ei ole huono asia. Ja yhdistelmä on myös hieman pehmeämpi, kuin kumpikaan alustoista yksinään.

Seuraava vaellusreissu sijoittuu jälleen Lappiin ja mikäli kaikki menee putkeen, niin vaellus kestää 12 päivää ja majoitus on telttamajoitus. Vuodenvaihteessa tämän vuoden reissua hahmotellessa tajusin, että selkäni tuskin tykkää hyvää nukkua tuollakaan kombolla lähes kahta viikkoa, enemmän tai vähemmän epätasaisella ja kovalla maalla. Vähänkin kovemmalla alustalla lonkkani eivät oikein tunne olevansa kotonaan.

Tulevalla reissulla emme myöskään tule näkemään autiotupia, emmekä muuta metsähallituksen luksusta, joten sen oman luksuksen tuominen parhaimmassa muodossaan mielestäni oli päivänselvästi nukkumisen tekeminen rentouttavaksi ja helpoksi - onhan reissun tarkoitus muutenkin viettää paljon leirielämää enemmänkin väliaikaisesti asuen erämaassa, kuin vain kävellen sen läpi ja pistäytyen yhdeksi yöksi eri paikkoihin aina päivän patikoinnin päätteeksi.

Tällä kertaa ensimmäinen ajatus kuitenkin oli, että ei enää halvinta. Exped putkimallisine ilmasäiliöineen olivat kuitenkin brändistään huolimatta heti ensimmäisenä poissa laskuista. Tämän lisäksi harkinnan ulkopuolelle oli jätetty myös kaikki kahisevat ja rapisevat makuualustat, joita löytyi useilta valmistajilta.

Eniten kiinnostusta herättivät muutamat Therm-a-Restin mallit. Budjetin ei ollut määrä ylittää kuitenkaan sataa euroa, joten kaksi viimeistä kandidaattia olivat mainitulta brändiltä Trail Lite Regular, jonka hinta oli tuolloin n. 80e, sekä NeoAir Venture LS Regular, joka oli alennuksessa XXL:ssä 70 euron hintaan (oikea hinta 79e). Trail Litea olinkin jo uteliaisuuttani käynyt hypistelemässä mm. Prismassa.

Therm-a-Rest Trail Lite Regular

Therm-a-Rest NeoAir Venture LS Regular

Trail Liten R-arvo on 3,4, joka on jo sen verran, että se sopii jo talvikäyttöönkin hyvin. NeoAir Venturen R-arvo on 1,8, joten se on lähes puolet Trail Liten eristävyydestä.

Paksuus Trail Litessa on 3,8cm ja NeoAir Venture LS vei puolestaan tämän erän voittopisteillä 6,3cm.

Nukkumismukavuutta nimenomaan pehmeän alustan kauttahan tässä oltiin etsimässä, joten paksuus painoi lopulta puntarissa enemmän. Totesin, että toistaiseksi talviset laavuyöpymiset ovat toistaiseksi sen verran harvassa, että niinä kertoina jaksaa rehata ilmatäytteisen alle vaikka parikin solumuovialustaa vielä lisäksi eristämään. Makuupussikaan ei kestä mitään aivan paukkupakkasia, joten R-arvon merkittävyys varustevalinnassa jäisi ainakin tällä kertaa toissijaiseksi näiden kahden vertailussa.

Ja vaikkei ero mitenkään erityisen merkittävä ole, niin Trail Lite Regularin paino on 800g ja NeoAir Venture LS Regularin paino on 620g.

Kävin kivijalkaliikkeessä ja tunnustelin materiaalia ja kokeilin mallikappaletta kaupan lattialla. Materiaali tuntui kestävältä, eikä läheskään niin liukkaalta, kuin aiemmat ilmatäytteiset makuualustani. Alusta meni mukavan pieneksi kestävän oloisesta materiaalista huolimatta, eikä tuntunut painavan juuri mitään, kun edellinen makuualusta painoi lähes tuplasti saman grammamäärän.

Selälläni siinä kaupan lattialla maatessani loisteputkien luonnollisessa kajossa, vakuutti makuualusta minut nukkumismukavuudestaan ja hetkeä myöhemmin kävelin liikkeestä ulos XXL:n musta-vihreä muovikassi kädessä ja NeoAir Venture LS Regular sen sisuksiin sullottuna.

Muutamalle reissulle se on jo päässyt testattavaksi ja olen toistaiseksi joka tavalla tyytyväinen valintaan. Lämmöneristävyys riitti talven pikkupakkasillakin solumuovialustan kanssa laavulla. Puhallan alustan aluksi melkein täyteen, jonka jälkeen käyn alustalle kyljelleni ja päästän venttiilistä ilmaa pois, kunnes lonkka ja olkapää ovat uponneet makuualustan sisään hieman, jolloin alusta tuntuu melkein kuin omalta sängyltä.

Tässä kesän mittaan tulee tehtyä vielä lyhyempiä reissuja ennen Lapin seikkailua, joten raportoin asian tiimoilta, mikäli raportoitavaa tulee. Viimeistään kuitenkin tuon lähes kahden viikon erämaaelämän jälkeen. Vaikka täytyy toki myöntää, että vaikka jotkin brändit ovat  onnistuneet pitkien ja hartaiden googlettelujen jälkeen vakuuttamaan minut siitä, että ilmatäytteinen makuualustakin voi olla luotettavaa tekoa, niin yhden erittäin huonon kokemuksen jälkeen ei voi silti odotella kuin hieman ennakkoluuloinen varovaisuus ajatuksissa satunnaisesti vieraillen, horisontissa häämöttävän, toista viikkoa kestävän koitoksen suhteen. Mikäli laitos pettää, on ainakin tällä kertaa 100% varmuudella paikkavärkit mukana ja ainakin solumuovialusta turvaamassa pahimman varalta.

Lisäys: Makuualusta on siis NeoAir Venture Regular. En ole aivan varma mistä tuo LS tuolloin nimeen eksyi. Liekö ollut nettikaupassa väärä nimi tai sitten vain blogisti on sekoillut.

Ajatuksia vaellusreissun suunnitelusta V

Tämäkin postaus on vielä jatkoa aiempiin kirjoituksiini, jotka käsittelevät vaellusreissun suunnitteluun käyttämiäni työkaluja ja alaotsikko tällä raapustuksella on salamyhkäisesti:

Muut nettisovellukset

jarviwiki.fi

Sitten työnnetäänkin vene vesille ja unohdetaan kuiva maa hetkeksi. Yaarrr! Here be www.jarviwiki.fi!

Kaikenlaista järviin liittyvää informaatiota. Oikeasta ylänurkasta haku, jonka alle avautuvasta alasvetovalikosta kannattaa yleensä klikata vesistön nimi, jonka perässä EI ole numerosarjaa, koska tällöin sinulle aukeaa karttanäkymä, jonka alta löytyy kaikki hakutulosta vastaavat järvet ja näet niiden perässä lisätietoja, joiden perusteella voit päätellä helpommin mikä näistä on hakemasi vesistö.

Kun olet löytänyt hakemasi vesistön, voit heti ensitöiksi klikata vasemmasta reunasta vihreää palkkia, jossa lukee "Näytä kaikki tiedot", jolloin sen alta avautuu infoboxi tarkasteltavaksi. Boxista pitäisi selvitä järven pinta-ala, rantaviivan pituus, syvyys, keskisyvyys ja paljon muuta.

Sitten tämän sivuston karttasovelluksen pariin. Karttanäkymän oikeasta ylänurkasta löytyy tasovalikko, josta löytyy mm. ilmakuvaa ja erilaisia taustakarttoja. Pientä närästystä allekirjoittaneessa aiheuttaa se, että mikäli sinulla ei ole erikseen valittuna raahaustyökalua, joka siis löytyy vasemmasta alanurkasta i-kirjaimen oikealta puolen, niin et voi siirrellä karttanäkymää raahaamalla, kuten esimerkiksi retkikartan karttasovelluksessa. Karttanäkymän liikuttelu onnistuu kuitenkin karttaruudun vasemmasta ylänurkasta löytyvistä navigaationäppäimistä, joskin operointi tällä tavoin on huomattavasti hitaampaa.

Tuota i-kirjaimen takaa löytyvää työkalua tarvitaan kuitenkin tämän tuosta, josta syystä mieluiten haluaisin pitää sen aktiivisena koko aika ja siitä huolimatta pystyä liikuttelemaan karttanäkymää  vaivatta. Kun sinulla ei ole valittuna mitään tiettyä järveä, vaan olet esimerkiksi jonkin valuma-alueen näkymässä, niin kartalla näkyy valkoisia palloja j-kirjaimella koristeltuna. Oletettavasti kirjain viittaa sanaan "järvi". No shit, Sherlock...

Valkoista palloa klikattuasi saat näkyviin tarkentavaa tietoa puhekuplan sisään ujutettuna vesistön numerotunnisteen muodossa, sekä sen pinta-alan, josta voi olla apua hahmottamaan tuliko klikattua oikeaa järveä, jos vesistöllä ei ole nimeä ja valkoisia palloja on iso läjä aivan vierekkäin. Taustakarttojen elementtien muodot ovat kuin kirveellä veistettyjä, joten sama järvi voi näyttää aivan eri näköiseltä tällä kartalla, kuin vaikkapa osoitteessa retkikartta.fi. Puhekuplasta klikkaamalla vesistön nimeä pääsee sen wikisivulle tarkkailemaan kohdetta paremmin.

Karttaruudun oikealta puolen löytyy pino boxeja, joista lukutaitoinen Erä-Eero tahi Retki-Rauno voi halutessaan koittaa kartuttaa faktapankkiaan - joskin suurimmalti osin nämä laatikot tarjoavat tietoa etsivälle eioota. Alueen suurimmat järvet näkyvät myös listattuna karttanäkymän oikealla puolen, joten voit klikata itsesi vesistöjen tietoja tarkkailemaan sitäkin kautta.

Laatikkojen tarjoama sisältö vaihtelee hieman riippuen siitä tarkastellaanko esimerkiksi järveä vai kokonaista valuma-aluetta. Järveä tarkastellessa alin laatikoista on se kalamiestä ehkä eniten kiinnostava, eli mitä kalaa vesistöstä on odotettavissa. Tuttujen vesistöjen tietoja järviwikistä selattuani olen tullut kuitenkin siihen tulokseen, että tämän laatikon sisältöön kannattaa suhtautua varauksella. Useimmiten tosin siinä mielessä, että laatikko ei mainitse edes vesistön merkittävimpiä saaliskaloja.

Yhtä kaikki, tämä sivusto on hyvä työkalu esimerkiksi Lapin kalastusvaelluksia suunnitellessa, kun etsii erämaasta vesistöjä, joissa olisi potentiaalia saalistaa jalokaloja. Jos vaikka kirjoitat hakukenttään "teno" ja klikkaat alle tarjottua vaihtoehtoa "Teno (68)", saat kartalle näkyviin kaikki päävesistön eri vesistöalueet punaisilla palleroilla, joita klikkaamalla pääset eteenpäin seuraaviin jakoalueisiin ja lopulta saat näkyviin alueelle merkatut järvet ja pääset klikkailemaan niitä asian vaatimalla intensiteetillä.

Aiemmin mainitusta infoboxista, joka löytyy karttasovelluksen yläpuolelta, löytyy tietoa mihin valuma-alueeseen tarkasteltava järvi kuuluu ja sitä kautta onkin kätevä klikkailla itsensä etsimään muita valuma-alueen kalavesiä, jos tiedossa on, että valuma-alueella liikkuu haluttua saaliskalaa, kuten vaikka taimenta tai harjusta.

moisio.fi/taivas/ ja minimalistinen retro -look

Seuraava työkalu on hyvin yksinkertainen, mutta eritoten Lapin vaelluksilla toisinaan hyvinkin hyödyllinen. Työkalu löytyy osoitteesta www.moisio.fi/taivas/aurinko.php ja hakukenttään yksinkertaisesti syötetään haluttu kohde ja sen alle määritellään päivänmäärä.

Hakutulokset kertovat paikan tarkemman sijainnin, jotta voit varmistua, että kyseessä on todellakin oikea paikka. Oleellisin informaatio löytyy kuitenkin edempää, eli auringon nousu- ja laskuajat, sekä hämärän kesto.

Osalle seuraavassa ei välttämättä ole mitään uutta ja jonka mainitseminen voi suorastaan tuntua typerältä, mutta pakko on nostaa esille myös waca wanha www.google.com. Tämän osuuden starttaan ilman kuvankaappausta. Oletan, että 100% kaikista mahdollisista blogini lukijoista tunnistaa Googlen hakupalvelun ulkonäöstä ilman minun muistutustani.

Googlen kautta haen kohdealueista tietoa eri tavoin. Kun vaelluksen kohde on jo valittu tai muutaman vaihtoehdon välillä on kova arpominen käynnissä, niin etsin esimerkiksi kohteita käsitteleviä blogauksia. Vaellusaiheisia blogeja löytyy Suomesta ihan kiitettävästi, joskaan niitä ei mielestäni liikaa voi olla. Blogauksista löytyy valokuvia alueilta löytyvistä mahdollisesti visiitin arvoisista kauniista tai vaikka historiallisesti merkittävistä kohteista, jotka voivat auttaa valinnan tekemisessä.

Blogauksista voi löytyä myös huomionarvoista tietoa esimerkiksi jokien ylityspaikoista, vesistöjen kalatilanteista ja maaston haastavuudesta patikoinnin suhteen.

Kohteesta ja vaelluksen ajankohdasta riippuen on myös suositeltavaa ottaa selvää vuosittaisista lämpötiloista alueella ja Googlen hakukone on siihen ihan pätevä sovellus.

Yksi asia tähän liittyen onkin se, että vaikka isolla osalla ihmisistä tämä tuttu hakukone onkin lähes päivittäisessä käytössä, niin hakukoneen täyttä potentiaalia ei kuitenkaan osata valjastaa käyttöön, jolloin turhautuminen etsimisen suhteen vähenisi ja tieto löydettäisiin huomattavasti nopeammin. Tästä kuitenkin hieman edempänä lisää.

Oletetaan, että olet lähdössä Kevon luonnonpuistoon viikon ruskavaellukselle syyskuun puolenvälin tienoilla ja olisi tärkeää saada selville riittääkö nykyisen makuupussin lämmöneristyskyky vaelluksella vai täytyykö harkita uuden hankkimista. Tupia Kevon alueella ei ole montaa, joten telttamajoitusta olisi siis tiedossa.

Hakukenttään kirjottaisin esimerkiksi näin: minimilämpötila keskilämpötila kevo

Viidennen hakutuloksen otsikko viittaa täydelliseen onnistumiseen; "Säätietoja Kevolta vuodesta 1962 lähtien - Turun yliopisto". Sitä klikkaamalla eteenpäin ja kas, sieltähän löytyy ladattavaksi vuodesta 1962 lähtien Excel-tilastoina kuukausittaiset keskilämpötilat, minimilämpötilat, maksimilämpötilat, sekä sademäärät. Näitä tutkailemalla saa jo valistuneemman käsityksen siitä onko makuupussihankinta edessä ja muutenkin paremman ymmärryksen käsillä olevan vaelluksen asettamista vaatimuksista varusteiden, reittivalintojen ja asennoitumisenkin suhteen.

Haettiin sitten mitä tahansa, niin useimmiten on hyvä rajata hakutuloksia käyttämillään hakusanoilla. Allekirjoittaneen käytetyimmät hakumenetelmät ovat sitaattien käyttö, miinusmerkin käyttö, sekä vain tietyltä sivustolta tulosten hakeminen.

Oletetaan, että muistelet lukeneesi joskus jostain tietystä joesta ja sen hyvästä harjuskannasta joltakin keskustelupalstalta. Kirjoitat hakukenttään sanat: forum kalastus harjus

Hakutuloksista on heti apua sen verran, että tunnistat keskustelupalstan nimen nähtyäsi sen hakutuloksien joukossa kalastus.comiksi. Etsimäsi tieto pitäisi siis löytyä nimenomaan sieltä. Hakutuloksia on kuitenkin runsaasti näillä hakutermeillä myös muilta sivustoilta, joten lisätään vielä hakusanojen perään site:kalastus.com, jolloin Google hakee tuloksia pelkästään kyseiseltä sivulta. Korvaat vain kalastus.comin jollakin muulla ja osaat soveltaa vinkkiä, sekä säästää vastaisuudessa aikaa ja hermoja.

Mikäli hakutuloksissa olisi suurimmaksi osaksi vaikkapa jotakin tiettyä sivustoa, josta tietäisit, että se ei ainakaan ole etsimäsi, niin voisit voisit kirjoittaa miinusmerkin vielä hakukomennon eteen, jolloin se poistaisi hakutuloksista täysin kyseisen sivuston. Merkki pitää olla kiinni hakutermissä, eli ei välilyöntejä - oli kyse sitten tästä miinusmerkistä tai mistä tahansa muusta. Miinusmerkin voi myös laittaa yksittäisten hakusanojenkin eteen, jolloin hakutuloksista jätetään pois sivut, jotka sisältävät mainitun sanan.

Ei natsannut, eikä mikään ihme!

Sitaattien käytöstä hakutermeissä on helpoin tapa havainnollistaa asiaa vaikkapa jonkin täysin vaellukseen liittymättömän asian kautta. Jos kirjoitat hakukenttään vaikkapa "minä haluan muuttaa parkanoon ja jäädä sinne iäksi", niin et saa hakutuloksia, koska täysin tuossa muodossa kirjoitettua tekstinpätkää ei netistä löydy - paitsi nyt kun minä sen menin tähän blogitekstiin lisäämään, kirottua!

Googlen ehdotus on jo hieman maltillisempi ja siten myös realistisempi.

Jos poistat sitaatit hakutermien ympäriltä, saat hakutuloksia heti paljon enemmän, mutta se johtuu siitä, että Google hakee myös kaikilta sivustoilta, missä sanat mainitaan erikseen eri paikoissa ja osaa sanoista sivuilta ei välttämättä löydy lainkaan. Sitaattien avulla siis määrittelet tarkalleen millaisessa muodossa hakemasi sisältö on tuloksista löydyttävä.

Googlen kuvahakuakaan ei kannata unohtaa. Hakukenttään vain etsimäsi kohteen, kuten kansallispuiston, nimi ja katsomaan löytyykö valokuvien seasta sellaista maisemaa, jossa haluaisi pönöttää sitä pilaamassa selfietikku kädessä. Kannattaa kuitenkin varmistaa vielä sivustolta, jossa kuva sijaitsee, että se todellakin on hakemastasi kohteesta, sillä hakusanojen huolellisenkin asettelun jälkeen sekaan eksyy kuvia toisistakin paikoista.

This was brought to you by the JFGI Association of Finland.

Ajatuksia vaellusreissun suunnitelusta IV

Tämä blogikirjoitus on jatkoa vaellusreissun suunnittelutyökaluja käsittelevään blogikirjoitukseen ja alaotsikkona onkin:

Karttapalvelut

kansalaisen.karttapaikka.fi - useimmille tuttu karttasovellus

No joo. Tämä nyt on hoidettava alta, vaikka kaikki tämän sivuston taitaa tietää. Eli siis kansalaisen.karttapaikka.fi, josta löytyy kattava ja tarkka kartasto, mutta ainakin allekirjoittaneen mielestä harmittavan kehnolla käyttöliittymällä. Suurin päänsärky ehkä lienee se, ettet voi tarkkaan rajata karttanäkymää, vaan kartaston valmiit ruudukot sanelevat ehdot.

EDIT: Sivuston käyttöliittymä on päivitetty tälle vuosituhannelle ja on huomattavasti parempi nykyään. Lähestulkoon jaetulla ykkössijalla Retkikartan kanssa itselleni näin vuonna 2019.

www.paikkatietoikkuna.fi/web/fi/kartta - uusi haastaja?

Toistaiseksi tuoreimpana tuttavuutena itselleni ja oletettavasti monille muillekin löytyy osoitteesta www.paikkatietoikkuna.fi/web/fi/kartta. Karttasovellus on hyvin monipuolisen oloinen, joskaan en ole vielä tarpeeksi perehtynyt sen saloihin, joten käyttökokemus perustuu muutamalle ihan konstailemattomalle karttanäkymän katselulle, sekä parille yritykselle kokeilla itselleni uudenlaisia ominaisuuksia. Jälkimmäisen oloiset operaatiot kuitenkin vesittyivät aluksi, koska en saanut joitakin tasovalikkoon valitsemiani tasoja näkymään ja punaisena verkkokalvoja poltteleva teksti (BETA), vihjasi mahdollisesti vielä toistaiseksi puutteellisista toiminnoista.

Myöhemmin huomasin kuitenkin, että ainakin "Järvien syvyysalueet" -taso toimi kyllä, mutta tarkkailemiini järviin se ei piirtänyt mitään, koska ilmeisesti niistä ei informaatiota ole sovelluksessa. Karttatasoilta tosiaan löytyy kaikenlaista joillekin mielenkiintoista tietoa, joskin monien mielestä suurin osa voi olla vain tylsää ajanhukkaa.

Taso-otsikon "Korkeus" alta löytyy mm. noita mainittuja vesistöjen syvyyksiä piirtäviä tasoja, sekä rinnevalovarjostus. Jälkimmäinen on vähän epämiellyttävän sahalaitainen. Rinnevalovarjostuksesta löytyy myös värillinen versio, jonka funktio jää kyllä tyystin pimentoon meikäläiseltä. Kokeilkaa, ihmetelkää ja raportoikaa vaikka minulle, jos keksitte mikä ihme sen tarkoitus on.

Karttanäkymän alareunasta löytyy Ortokuvat, jotka ovat siis suht tarkkoja valokuvia ilmasta käsin kuvattuna ja peittävät muun karttanäkymän alleen sen valittuasi. Lienee samat ilmakuvat, kuin seuraavaksi käsittelyyn pääsevässä sivustossa.

Eittämättä silti maininnan arvoinen sivusto ja mielenkiinnolla odotan millainen työkalu tästä vielä muodostuu, kun beta-testaukset ovat ohi. Potentiaalia ainakin on riittämiin.

retkikartta.fi - karttasovellusten Shaft

Sitten onkin vuorossa kaikkien vaellustyökalujen äiti, isä, rehtori ja paavi - www.retkikartta.fi.

Karttanäkymän oikeasta ylälaidasta löytyy juuri mainitut ilmakuvat, jotka ovat tosiaan melko tarkkoja kuvia ja auttavat hahmottamaan toisinaan maaston oikean luonteen. Saadaksesi se näkyviin tulee myös karttanäkymän mittakaavan olla 1:50 000 tai tarkempi. Mittakaavan näet karttanäkymän vasemmasta alanurkasta.

Karttanäkymän vasemmasta ylälaidasta löytyy työkalurivi joista vasemmalta lähdettynä tarkastelemaan kaksi ensimmäistä lienevät hyvin yksiselitteisiä suurennuslasikuvakkeineen, sekä miinus- ja plusmerkkeineen. Kolmas vasemmalta on oletustyökalu, eli koura, jolla voit ruopia menemään karttanäkymää suuntaan jos toiseenkin.

Ensimmäinen mittatyökalu mittaa yksinkertaisesti etäisyyttä klikkausten lähtöpisteen ja kursorin sen hetkisen sijainnin välillä (tai tuplaklikkaamalla reitin päättyneeksi sen päätepisteeseen saakka), kaikkien sen matkalla klikattujen pisteiden kautta. Tätä kannattaa hyödyntää, jos ottaa selville etäisyyksiä.

Työkalun ollessa aktiivisena, on kuvakkeen alla laatikko, josta saa tyhjennettyä siihen asti piirretyn reitin pois. Kumoa -toiminto kumoaa aina yhden askeleen taaksepäin kerrallaan. Voit toistaa tuon niin monta kertaa kun vain tarve on. Tallenna -toimintoa voi käyttää tallentaakseen piirretyn reitin älypuhelimeen tai erilliseen GPS-navigaattoriin. Älypuhelimen älytoimintoja ei tule vaelluksilla käytettyä (ellei tulevaisuudessa satu tulemaan jokin oikea hätätilanne) - ainakaan vielä, enkä omista erillistä GPS-navigaattoria - ainakaan vielä, joten toistaiseksi olisin kiinnostunut kuulemaan, jos joku tietää miten voisi tietokoneen äärellä hyödyntää tallennettuja reittejä. Googletin pari formaattia tukevaa softaa, pikaisesti kokeilin todetakseni, että ei natsaa, ei. Tästä on jo hyvän aikaa, niin tarkemmin en osaa softista tai tapahtuneesta kertoa.

Työkalulla siis tosiaan klikataan aina yksi klikkaus kerrallaan, jolloin karttasovellus laskee sen yhdeksi reittipisteeksi ja voit edetä valitsemaan seuraavaa ja niin edelleen. Jos reitti on menossa karttanäkymäsi ulkopuolelle, voit klikkaamalla hiiren napin pohjaan raahata näkymää toisaalle, kun reitin piirtäminen on vielä kesken. Myös zoomaaminen onnistuu mittaamisen aikana.

En osaa todistaa mitenkään tätä selitystä tarkemmin, mutta sellainen tuntuma on jäänyt, että kun mittaa useamman kilometrin pituista reittiä karttanäkymä oikein tarkaksi zoomattuna, ja myötäilee oikein tarkasti runsaasti kiemurtelevaa reittiä, tuntuu reittityökalu heittävän ehkä 1-2 km totuudesta yläkanttiin. Voisiko olla, että mittatyökalussa oltaisiin otettu ihmisten suurpiirteisyys huomioon jotenkin? Tai sitten karttanäkymän polut eivät ole aivan oikeilla paikoilla... tai kansallispuistojen etäisyyskyltit eivät pidä aivan paikkaansa. Mene ja tiedä. Kilometri tai pari sinne, tänne - kunhan ei aivan maksimirajoille päivämatkojaan aio vetää.

Seuraava mittatyökalu mittaa alaa neliökilometreissä. Sen enempää ei siitä oikein tarinoitavaa riitä. Joku mielikuvituksekkaampi voisi tästä tarinoida ehkä esseen tai jopa pari sivuisen referaatin, minä en.

Sitten on vuorossa koordinaattityökalu, jonka aktiiviseksi klikattuasi saat minkä tahansa kartalla klikatun kohteen koordinaatit useassa eri koordinaatistoformaatissa ruudulle näkyviin. Tätä kannattaa myös hyödyntää ja ottaa kohteiden koordinaatteja ylös vaellukselle, jotta on sitten jotakin varmempaa turvana, jos ei meinaa löytää perille ja hämärä alkaa painamaan päälle, epätoivo seurassaan. Olettaen tietenkin, että on jonkinlainen aparaatti, jolla koordinaateista saa hyödyn irti.

Työkalurivin viimeinen kuvake laajentaa karttanäkymän koko ruudulle ja vasemman laidan valikko löytyy nyt pienempänä oikeasta ylälaidasta.

Sitten siirrytään vasempaan laitaan sijoitettujen valikkojen pariin, joista löytyy tämän sovelluksen herkut.

Koska ensimmäisen valikon, "Karttatasot", alta löytyy niin paljon mainitsemisen arvoisia tasoja ja vielä kaiken lisäksi sen verran itsestään selvillä kuvauksilla, että laitan tähän vain kuvan näistä tasovaihtoehdoista.

Tasovaihtoehtoja laaja kirjo

Tasoja voi ruksata näkyviin yksi kerrallaan tai aina ylempää otsikkoa ruksatessa aktiiviseksi kerralla kaikki sen alaiset tasot. Joidenkin tasojen perässä on slideri, jolla voi portaattomasti häivyttää tasoa näkyvistä, jottei se peittäisi karttamerkintöjä (tai muita tasoja) alleen.

Vakiintuneessa käytössä hyödyllisyytensä osoittaneina kuvan valikoista allekirjoittaneella ovat olleet:

 • Yöpyminen, majoitus ja palvelut > Tuvat + Kodat, laavut ja kammit + telttailu ja leiriytyminen
 • Retkeily ja harrastukset > Tulentekopaikat ja keittokatokset + Kaivot ja lähteet
 • Pysäköinti > Pysäköintialueet
 • Historialliset nähtävyydet
 • Reitit > Kesäretkeilyreitit + Pyöräilyreitit
 • Metsästys ja kalastus > Kalastuskohteet > Viehekalastus + Virkistyskalastus
 • Suojelu- ja retkeilyalueet > Kansallispuistot + Muut suojelualueet + Retkeilyalueet + Lapin erämaa-alueet
 • Valittu kohde (tästä kerron tarkemmin alempana)
 • Ilmakuvat (tästä saa säädettyä ilmakuvien läpinäkyvyyden!)
 • Vinovalovarjostus (huomattavasti edellisen sivuston versiota laadukkaampi)

Seuraavasta palkista löytyy Kohdevalikko, jonka alta puolestaan löytyy aakkosjärjestyksessä kansallispuistot, Lapin erämaa-alueet, historialliset kohteet, kalastuskohteet ja paljon muuta. Homma menee niin, että ensin valitaan haluttu kohde, jolloin karttanäkymä siirtyy automaattisesti valittuun kohteeseen, tuoden samalla näkyviin kaikki tasomerkinnät alueella, kuten erilaiset retkeilyreitit ja autiotuvat.

Pieni kömpelyys tähän kuitenkin sisältyy. Tasomerkinnät tulevat näkyviin, koska sovellus laittaa heti kohdevalinnan jälkeen päälle jokaisen Karttatasot -palkina alta löytyvän tason (lukuun ottamatta tasoja Metsästys ja kalastus, Suojelu- ja retkeilyalueet, Kunnat, Ilmakuvat, sekä Vinovalovarjostus).

Hitaammilla koneilla tasotulva voi korostaa tätä mainittua tietoteknisen laitteen itsetuhoisia ajatuksia kirvoittavaa ominaisuutta, joten suhtautukaa tähän valikkoon varauksella. Tehokkaammallakin koneella kauemmas zoomattuna hidastelu on varmaa. Itse klikkaan mieluummin Karttatasot -valikon alta muutenkin esiin juuri ne tasot, joita haluan kulloinkin nähdä, enkä mitään turhaa peittämään karttamerkintöjä.

Hakupalkeista ensimmäinen on nimetty mielikuvituksekkaasti asuun; Kohteiden haku.

Kun syötät hakukenttään vähintään kolme kirjainta tai numeroa, aukeaa alle valikko, josta löytyy kaikki kirjoittamasi merkit siinä järjestyksessä, mutta mistä kohtaa merkkijonoa tahansa - alusta, keskeltä tai lopusta. Alta pystyy vielä rajaamaan hakuvaihtoehtoja ruksittamalla ja/tai poistamalla rukseja kohteiden edestä.

Haun päätteeksi oletetaan sinun löytäneen juuri oikean vaihtoehdon, jonka päälle klikkaat vaihtoehdon hakukentän alta valituksi ja karttanäkymä keskittyy etsittyyn sijaintiin.

Seuraava hakupalkki on nimeltään Paikannimihaku. Paikannimihaussa haetaan taustakartan paikannimien perusteella. Hakukentän alta voi kätevästi rajata haun halutessasi vain valitsemasi karttanäkymän alueelle.

Viimeisenä hakupalkkina on Koordinaattihaku, jonka toimintaperiaatetta ei liene tarpeen lähteä sen tarkemmin tässä avaamaan.

www.google.fi/maps

Sitten päästään siirtymään seuraavan nettisovelluksen pariin, joka on varmasti kaikille tuttu - www.google.fi/maps/. Googlen karttapalvelu on hyvin arkipäiväinen työkalu itsestäänselvistä syistä ja ei ole syytä unohtaa sitä vaellusreissujen suunnitelussakaan.

Sillä tarkistan etäisyydet ja ajomatkojen kestot lähtö- ja päätepisteiden, sekä välietappien välillä. Jos on tarkoitus vaikka yöpyä jossakin syrjäseudulla, matkalla Lappiin, niin yksi hyvä kikka on etsiä kartalta vaikkapa soramonttu. Google Mapsin Street View -toiminnon avulla katselen alueen ympäristön, jotta tietää miltä maisema näyttää niillä kohdin, missä täytyy alkaa siristelemään silmiään oikean tienhaaran varalta.

Katselen myös Mapsilla kohdealueelle GPS-tietojen avulla merkattuja valokuvia, jotka saa näkyviin oikeasta alanurkasta klikkaamalla kahta päällekkäistä nuoliväkästä. On huomioitavaa, että mikäli valitussa karttanäkymässä on teitä, joilla Googlen auto on kameroineen huristellut, näkyy kuvissa myös Googlen Street Viewn kuvat ja useimmiten se ei ole toivottua. Kun viet hiiren kursorin alareunan kuvien päälle, sovellus osoittaa kuvasta lähtevällä viivalla kuvan näkymän sijainnin kartalla. Joskin tykkäsin enemmän edellisestä versiosta, jossa kuvat olivat sijoiteltuna eri kokoisina kartalle niihin sijainteihin, missä kukin kuva on otettu, niin näki ilman kursorin liikuttelua varovasti kuvasta toiseen nähdä onko suunnittelemallani reitin varrelta kuvia tarjolla. Ja ei, nämä eivät ole ensimmäisen maailman ongelmia, vaan näitä kiroaa varmasti kurjimmissakin oloissa elävä sokea orpo.

Ajatuksia vaellusreissun suunnitelusta III

Aloha ja aurinkoista kevättä! Tällä kertaa kerron vaellusreissun suunnitteluun käyttämistäni tietoteknisistä työkaluista - tai kansantajuisemmin "nettisivuista" - ja listaan hieman (ainakin itselleni) hyödyllisiä linkkejä.

Kirjoitin aluksi koko tekstin yhdeksi blogikirjoitukseksi, mutta jo aika pian huomasin, että tästä taitaa tulla hieman turhan pitkä yhdeksi blogitekstiksi, joten koitan jäsennellä tämän nyt muutamaan osaan erillisiksi blogiteksteiksi, jotta lukemiseen ryhtyminen ei tunnu takaraivossa niin kovalta savotalta.

Ilman sen kummempia aasinsiltoja käydään tämän blogipostauksen asiaan, eli:

Tuvat, kodat, kammit ja laavut

luontoon.fi

Yleensä vaelluskohteen majoitusvaihtoehtoja tulee tarkasteltua ensimmäisenä osoitteessa www.luontoon.fi/tuvat. Vasemman reunan pystyvalikosta löytyy klikkailtavaksi eri alueet ja sieltä tuleekin parin klikkauksen jälkeen tuijottimien eteen lista tuvista ja muista. Listalta löytyy niin autiotuvat, kuin varaustuvatkin - ja tietenkin vielä tarkentavien klikkausten jälkeen tuvan sivuilta löytyy varaustupien hinnat, tuvan varustelutaso, koordinaatit ja muuta hyödyllistä. Ei toki kannata unohtaa, että sivustolta löytyy paljon muutakin hyödyllistä tietoa, kuten tietoa alueen palveluista, säännöistä yms. Täältä löydät myös yhteystiedot varaustupien varaamista varten.

patikka.net - tupia, kammeja ja niiden historiaa

Jos kuitenkin haluaa nähdä enemmän kuvia erämaa-alueilla sijaitsevista kämpistä, kuin mitä luontoon.fi tarjoaa ja ehkä lukea joitakin otteita niiden vieraskirjoista, jotka valottavat tapahtumia kämpän ja sen ympäristön historiassa, niin oikea osoite on
www.patikka.net/Eramaa_alueet.htm. Esimerkiksi UKK:n erämaaosalle lähtiessä kannattaa käydä tarkastelemassa kuvia ja sijaintitietoja Koilliskairan alta.

Kun olet valinnut kohdealueen, näet vasemmassa ylälaidassa linkin Kortistoon, josta löytyy nekin rakennukset, jotka eivät ole satunnaiselle matkailijalle käytössä tai jotka ovat olleet joskus olemassa, mutta joiden perustukset ovat vain hädin tuskin erottuvia kohoamia heinikossa. Tämän sivuston pyörittäjälle nostan hattua, ja kun alan lisäilemään linkkejä blogistani muualle, löytyy tälle varattuna varma paikka jostain sivun reunamilta, asianmukaiselta paikalta!

laavu.org

Jos etsit laavu- tai kotamajoitusta vaellukselle tai vain aivan lyhyellekin reissulle, niin yksi suositeltava työkalu löytyy osoitteesta www.laavu.org. On huomionarvoinen tieto, että etelän laavut ja kodat ovat usein aivan lähellä tietä, joten kannattaa kuluttaa aikaa hyvän kohteen etsimiseen. Muutoin saatat löytää itsesi istumasta iltaa paikallisten kanssa, jotka ovat tulleet laavulle dokaamaan tai herätä siihen, että laavun lähistöllä pyörii yhtäkkiä kymmeniä sunnuntaikävelijöitä - on kokemusta.

Ajatuksia vaellusreissun suunnitelusta II

Elän tietynlaisessa kokeiluvaiheessa, jossa etsin rajojani vaellusten ja eräreissujen pituuksien ja rytmin suhteen. Tämä kirjoitus käsittelee osittain näistä lähtökohdista vaellusreissun suunnittelua allekirjoittaneen perspektiivistä.

Edellinen vaellukseni oli kahdeksan päivän vaellus, joka oli ensimmäinen hieman pidempi reissuni keskelle Lapin luontoa patikoiden. Ennen vaellusta kieltämättä hieman jännitti, että miten kroppa mahtaa kestää, kun liikunta oli jäänyt hyvin vähälle ja sitä myötä yleiskunto oli huonompi kuin varmaan kertaakaan aiemmin. Peruskolotus tietenkin iski, kun ei saanut nukkua omassa ja mukavassa sängyssä ja rääkkäsi kroppaa enemmän muutenkin kuin arkena kotona, mutta parin, kolmen päivän jälkeen kolotus tasaantui ja alkoi itse asiassa helpottaa hieman. Se ei yllättänyt, mutta vielä kahdeksantena päivänä autoa kohti kävellessä tunnustelimme olojamme ja totesimme, että jos vain aikaa ja ruokaa riittäisi vielä, niin olisi voinut hyvin jatkaa vielä pidempäänkin.

Ainoat asiathan lopulta, jotka tuovat rinkkaan lisäpainoa vaellusten pidetessä ovat ruoka, ehkä saippua, sekä polttoaine keittimeen. Oikeanlaisilla valinnoilla nämäkään eivät tuo kovin paljoa lisäpainoa, lukuun ottamatta polttoainetta, jonka painosta ei tietenkään voi tinkiä ottamatta selviä riskejä. Kaikki ruoka kuivattua ja kevyttä, niin yhden lämpimän aterian kuivapainoksi saadaan muusijauheella ja kuivatulla jauhelihalla alle 150g.

Ja jos nyt niikseen tulee, niin rinkan painonhan voisi maksimoida, jos reissulla tulee siirtymät pysymään minimissä, joten satunnaisen rääkin kestää helpommin, kun tietää, ettei sitten perille päästyä tarvitse nostaa rinkkaa selkäänsä useampaan päivään.

Nuotioon tuijottelu on hyödyllinen tapa kuluttaa aikaa. Budjettitietoisen terapiaa ja itsetutkiskelua parhaimmillaan.

Viime vaelluksen päätteeksi tulin siihen lopputulokseen, että Lapin vaellukseni eivät tästedes tule olemaan enää lyhyitä. Etelästä on Lappiin pitkä matka, eikä sinne mieluusti lähtisi ihan parin päivän takia käymään. Nyt kun on tullut todettua, että yli viikko sujuu helposti, en juurikaan näe syytä lyhempiin Lapin vaelluksiin. Kun Lappiin vaivautuu lähtemään, kannattaa ottaa siitä kerralla irti kunnolla. Aina sen verran, että unohdat kellon ja modernin maailman kaikkine negatiivisine, sekä positiivisine puolineen.

Viime vaelluksella yövyimme kaksi yötä Luirojärvellä putkeen ja loput viisi aina yön jälkeen paikkaa vaihtaen. Seuraava vaellus tulee kestämään 12 päivää, mikäli kaikki menee nappiin ja kalaa tulee edes muutamana päivänä ruuaksi. Tähtäimessä on entistä enemmän se kellon ja modernin maailman unohtaminen, josta johtuen mitään tiettyä reittiä ei lyödä lukkoon, vaan ollaan selvitetty vesistöjä, jotka suurella todennäköisyydellä tarjoavat antimiaan ja kirjoitettu niitä ylös vaihtoehdoiksi, joihin fiiliksen mukaan turvautua sitten vaelluksella. Sen verran on tullut laskeskeltua etäisyyksiä, että tietää minne asti ei ala suunnittelemaan patikointia, jotta homma ei mene jossain vaiheessa lopulta kiireiseksi tarpomiseksi.

Tärkein syy, miksi halusin tällä kertaa entistä pidemmän reissun erämaahan on se, että aikaa pitää olla kunnolla, jos haluaa olla edes hieman syvemmällä erämaassa ja olla siellä aivan omilla ehdoillaan, edetä omaan tahtiin ja - mikä tärkeintä - olla vaikka etenemättä. Tällaisella reissulla on mahdollisuus päättää yöpyä vaikka viikko samalla paikalla, jos siltä tuntuu. On oikeasti aikaa olla ajattomasti.

Haluan, että minulla on aikaa nukkua vaikka vielä pari tuntia pidempään, jos huono sää on pitänyt hereillä. Haluan, että voin hetken mielijohteesta kesken päivää heittäytyä jäkälämatolle pitkäkseni ja viettää siinä sen aikaa, kun vain koen tarpeelliseksi. Haluan, että minulla on aikaa kalastaa - mihin vuorokauden aikaan tahansa ja miten monta tuntia vuorokaudessa tahansa. Tai mahdollisuuksien mukaan voin jättää kalastamatta ja soitella leirissä ukulelea omaksi ilokseni ja muiden kiusaksi (kyllä, tarkoitus olisi todellakin ottaa ukulele matkaan kantokassissaan).

Allekirjoittaneen ukulele  Varustelekan ja Ufomammutin tarroin koristeltuna.

Aparaatin etupuoli. Ennen reissua pitäisi vaihtaa vielä uudet (ja mustat!) kielet.

Tietyllä tapaa tämä on jonkinlaista ihmiskoettakin itselläni. Aiemmin olin ehkä poikkeuksellisenkin sosiaalinen, mutta suhteeni lähentyessä luontoa kohtaan entisestään erilaisten luonto- ja eräharrasteiden parissa, on sosiaalisuuteni tuntunut laimentuneen ja viihdyn nykyään useimmiten rauhallisemmassa ympäristössä, sekä ilman väenpaljoutta.

Ihmiskokeen tarkoitus on kai selvittää, jääkö minusta joka vaelluksella palanen Lappiin. Palaanko aina entistä vähemmän sosiaalisena? Onko Lapin hulluus koulimassa minusta kaikessa hiljaisuudessa erakkoa?

Ei ole voinut välttyä kliseisenkin eksistentialistisilta pohdinnoilta, kuten vaikkapa; ehkä minun kuuluisikin asua Lapissa? Tai edes ylipäätään takaisin maalla, lähellä luontoa? Ehkä juuri sellainen elämä toisi arkeenkin samanlaisen helpottuneen tunteen, jota tuntee aina luontoon lähtiessään ja siellä ollessaan.

Kaikesta huolimatta tiedän tulevani vielä tekemään niitä yksi yö per kohde -periaatteella toteutettujakin vaelluksia, koska alueilla, joissa riittää kaikenlaista uniikkia nähtävää, harvemmin onnistuu välttämään nähtävän ahnehtimisen. Kannattaa kuitenkin yrittää parhaansa mukaan seurata ajatuksiaan ja tuntojaan, sekä kokeilla erilaisia tapoja saavuttaa ja kokea se luonnon ja erämaan rauha, unohtaen vähintäänkin päiviksi täysin sen kulutuskeskeisen ja toisinaan yltiöindividualistisen yhteiskunnan - olettaen siis, että sellaista rauhaa yleensäkään tavoittelee. Oma tavoitteeni kuitenkin on piehtaroida luonnon rauhassa, elää siitä - kilometrit mittarissa ovat numeroita ja vain numeroita. En lähde vaellukselle kilpaillakseni kenenkään kanssa, vaan suurelta osin karkuun aikaa ja kiirettä.

Kuten niin monien muidenkin asioiden suhteen, niin tämänkin asian vaelluksesta ja sen suunnittelusta voi tehdä monella tapaa, eikä ole olemassa vain yhtä oikeaa tapaa. Asioiden priorisointi, tärkeimpien asioiden asettaminen kärkeen ja ne edellä suunnittelun pariin. Jos ei koe tarvetta ajattomalle olemiselle, ei kaipaa mahdollisimman vapaata oloa ja hetkessä elämisen tunnetta, ei kannata itseään huonosti istuvaan muottiin hampaat irvessä pakottaa. Kukapa aikuinenkaan miehenköriläs ei silti edes toisinaan haaveilisi pienestä seikkailusta?