Monday, August 12, 2019

Vaellus 2019

Olen tässä kevättalvesta saakka miettinyt, että onko enää mielekästä tai järkevää tehdä mitään laajempia blogipostauksia siitä, että mitä tulevalla vaelluksella on tarkoitus tehdä, mitä tavoitteita reissulla on ja mitä uutta rompetta lähtee reissulle mukaan.

Tekeminen ja tavoitteet toistuvat hyvin pitkälti samoina reissusta toiseen nykyään. Sinne mennään kalaan ja nauttimaan maisemista, sekä ihan vaan olosta erämaassa. Uutta rompetta lähtee mukaan monesti, mutta niistä on tullut osasta ainakin laitettua kuvaa blogini Instagram-tilille ja niistä tulee kyllä maininnat itse reissuraporttiin ja osasta saattaa tulla vielä erillinen tuotearviokin.

Noh, kuten on selväksi jo käynyt, niin tuollainen blogipostaus on lopulta jäänyt tekemättä ja varmaankin jäänee tästedeskin, ellei jotain poikkeavaa reissua satu tulevaisuudessa ilmaantumaan.

Mainittakoon nyt tässä vielä, että uutta rompetta on esim. Varustelekan Jääkäripuukko 110, Osprey Aether AG 85, sekä Robens Green Cone -kotateltta.

Lyhyestä virsi kaunis - starttasimme auton jokin aika sitten Jyväskylässä ja mikäli kaikki sujuu hyvin, niin illalla heitämme vielä rinkat selkään ja kävelemme joitakin kilometrejä Vätsärin erämaan suuntaan, jossa olisi tarkoitus viettää seuraavat vajaa pari viikkoa.



Pistelen harvakseltaan kuvia reissun aikana jälleen blogini Instagram-tilille, joten käykäähän välillä tsekkailemassa.

Täten toivotan itselleni kireitä siimoja! Aloha!

Wednesday, July 31, 2019

Real Turmat Pulled Pork with Rice



Annokseen lisättiin 4 dl vettä.

Pussin avattuani ensimmäinen aistimus tapahtui sierainten välityksellä, jotka viestittivät aivoilleni vihjeitä ruuan mausteisuudesta. Sanoin vihjeille käsipäivää ja toivotin käymään peremmälle, kauhaistessani ensimmäisen lusikallisen ruokaa ulos muonapussista ja kohti ääntä.

Visuaalisesti ei tämäkään pussimuona mitään fine dining -tasoa ole, mutta eipä kuulu ollakaan. Ruuan koostumus on sellainen, mitä voi odottaa jonkinlaiselta pataruualta, jonka pääkomponentit ovat liha ja riisi.



Annoksen suolaisuus on sopiva. Välillä kohdalle tuli porsaanlihaa, jota ei nyt voi luonnehtia rapeaksi tai kovaksi, mutta joka ei ollut aivan täysin riittävästi imenyt vettä itseensä. Ei haittaa silti menoa millään tavalla!

Mausteisuus löytyy tuoksun lisäksi myös mausta, joka on mukava bonus, kun annosta vedellään puhelimeen jossakin satojen metrien korkeudessa kylmässä avotunturin tuulessa.

Mausta löytyy tomaattia ja sipulia. Porsaanliha maistuu juurikin siltä itseltään, joka yllätti positiivisesti, sillä edellisessä testaamassani annoksessa (Beef and potato) liha toi mieleen enemmän jonkin pakasteaterian, vähemmän autenttisen naudanlihan.

Erityistä iloa tuottaa se, että porsaanlihaa harvemmin on mahdollista säilyvyyssyistä (pekonia lukuun ottamatta) ottaa vaellusreissuille mukaan, joten tämä tulee olemaan reissuille erityisen hienoa vaihtelua.



Yhdellä lusikallisella vastaan tuli myöhemmin sellaista porsaanlihaa, jota voisi luonnehtia rapeahkoksi. Ei siis rapeaksi, vaan nimenomaan rapeahkoksi.

Noin yleisesti ottaen en ole hirveä riisin fani, mutta enpä toisaalta tiedä voisiko tässä annoksessa riisiä järkevästi korvata millään muullakaan hiilaripitoisella.

Jos jotakin tässä lähtisin varsinaisesti muuttamaan, niin lisäisin tähän jotakin selvemmin suussa tuntuvia juuresten palasia - papuja tai isompia sipulin palasia.

Annoskoko samaa luokkaa aiempien kanssa, eli nälkä lähtee, mutta enemmänkin voisi vielä syödä.

Kokonaisarvosanaksi 3,5/5.



Monday, July 22, 2019

Real Turmat Beef and Potato



Tähän annokseen lisättiin 4 dl vettä. Noin kymmenisen minuuttia odottelua ja annos oli valmis.

Ensimmäinen aistimus tapahtui verkkokalvojen läpi. En tiedä mitä odotin, mutten jostain syystä tällaista sosemaista annosta. Ei sillä, että se olisi sen enempää negatiivinen kuin positiivinenkaan seikka.



Tuoksu on hyvä ja huomaan siinä päällimmäisenä lantun ja porkkanan, jotka myös ensimmäisellä lusikallisella annoksessa maistuvat. Ja jotta en puhuisi aivan mitä sattuu, piti vielä tarkistaa ja annos tosiaan sisälsi kuin sisälsikin lanttua. Normaalisti en ihan hirveästi fanita lanttua, mutta tähän se sopii ja yllätin itseni toivomalla, että sitä olisi voinut olla enemmänkin tässä annoksessa - samoin porkkanaa (josta toki pidän yleensäkin).

Porkkananpalaset olisivat parempia isompina, mutta on tietenkin ymmärrettävää, että porkkana on pienempinä paloina tällaisessa pakastekuivatussa retkimuonassa aivan käytännön syistä.



Suolaisuus annoksessa on sopiva. Lisätty vesimäärä tuntui olevan sopiva, sillä yhtäkään rapeahkoksi jäänyttä palasta ei hampaisiini osunut. Tosin, toisin kuin Chili Con Carnen kohdalla, sekoitin tätä huolellisemmin ennen pussin sulkemista muonaa hautumaan laittaessa.

Oikeastaan ainoa asia, joka tämän erottaa selkeästi kotiruuasta on annoksen lihakomponentti. Sen koostumus ja jokin sen maussa tuo mieleen lihan, jota löytyy tietynlaisista pakasteannoksista. Ei mitään erityisen herkullista, mutta menettelee kaiken muun kyljessä. Kaikki muu annoksessa toimii erittäin hyvin. Tästäkään huolimatta liha ei onnistu annosta pilaamaan.

Annoskoon puolesta samalla viivalla kuin Chili Con Carne, eli nälkä lähtee, mutta aivan tappiin asti ei vatsalaukkua tällä saa.

Tämäkin Real Turmatin retkimuona pieksee Blå Bandit mennen tullen.

Kokonaisarvosana annokselle 2,5/5.



Sunday, June 30, 2019

Real Turmat Chili Con Carne -retkimuona

Viime kesän vaellukselle tuli ostettua koko reissuksi lounaat Blå Bandin retkimuonista. Noin puolessa välissä reissua homma alkoi kaduttaa, sillä lähestulkoon kaikki maut olivat sellaisia, joita en ollut aiemmin testannut. Toissavuoden vaelluksella söin kahta erilaista makua ja ne olivat molemmat ihan hyviä, joten ajattelin, että eiköhän ne muutkin syötäviä olisi. No, eipä olleet. Vaelluksen puolenvälin tienoilla ei pystynyt enää syömään ateriaa loppuun, kun teollinen maku puski läpi niin pahasti, että alkoi ällöttää.

Aiempina vuosina taas ei ole italianpata-pussimuonaa valmiimpaa ollut mukana, vaan suurin osa on tullut kuivateltua itse. Nyt aloin tässä vielä ennen tämän kesän vaellusta testailemaan norjalaisia Real Turmat-retkimuonia, joista toivon mukaan saisi lounaita tulevaan reissuunkin.

Tässä siis ensimmäisestä testaamastani arvio.

Real Turmat Chili Con Carne




Ohjeiden mukaan piti mitata 3,5 dl kiehuvaa vettä ja lisätä se pussiin. Seuraavaksi 10 minuutin odottelu, kun ruoka hautuu. 3,5 dl tuntui olevani hyvä määrä vettä, vaikka pussin avattuani näytti ensin siltä, että ruoka olisi liian vetistä.

Mausta ensimmäisenä huomiona oli suolaisuus. Se oli siinä rajoilla, että oliko sitä liikaa. Jos tykkäät vähäsuolaisesta, niin tämä ei ehkä ole paras valinta sinulle. Minulle tämä vielä suolaisuuden puolesta meni.

Ruuassa on myös pientä tulisuutta, joka on plussaa varsinkin silloin, kun ruoka nautitaan Lapin kylmässä tunturituulessa.



Muutamia rapeaksi jääneitä papuja oli vielä seassa, vaikka vähäsen sekoitin ruokaa lusikalla aluksi. Ehken sitten tarpeeksi. Ei varmaan olisi pahitteeksi sekoittaa ruokaa myös kesken hautumisen. Enempää vettä ruoka ei kuitenkaan kaipaa.

Ruuassa oli reilusti papuja, joka on hyvä asia, mikäli niistä pitää - itse onneksi pidän. Suolistokaasuja ne toki usein herättelevät, josta ei välttämättä reissukaverit pidä.

Ateriassa ei tuntunut teollista makua, eikä toki näin ensimmäistä kertaa Real Turmatin safkaa maistaessa voi mitään tiettyä valmistajan ruuissa taustalla olevaa perusmakua huomatakaan (kuten tuli huomattua lähes kaikkien syömieni Blå Bandien kohdalla). Se jäänee nähtäväksi ilmeneekö useampien aterioiden jälkeen näiden kohdalla samaa.

Annoksena saisi olla ehkä hitusen isompi, mutta ei kovin paljoa. Nälkä tuosta lähti, mutta halutessaan tällä ei suurempinälkäiset saa ainakaan mahaa aivan tappiin asti täyteen. Harvemminpa sitä toisaalta reissussa niin tulee haluttua, että jaksaa kalastaa ja puuhastella vielä syömisen jälkeenkin.



Sanoisin, että menee kokonaisuutena arvosteluasteikolla 3,5/5:n hujakoille. Eli keskivertoa parempi siis! Ja luonnollisesti arvosana-asteikko on siitä perspektiivistä, että kyseessä on retkimuona. Yksi Blå Bandin annoksista ehkä yltäisi samaan arvosanaan (parsakaali-kanarisotto), kaikki loput testaamani olivat huonompia, joista iso osa saisi arvosanan 1/5, joten siinä jonkinlaista vertailukohdetta.

Tämä siis pääsee jatkoon ja mukaani tulevalle vaellukselle!

Tuesday, April 30, 2019

Blogipäivityksistä ja lohikäärmeistä



Olen kirjoitellut blogiani nyt neljä vuotta melko säännöllisesti kerran kuussa ja pyrkinyt julkaisemaan uuden tekstin kuun viimeisenä päivänä. Syytä siihen en oikein tiedä, että miksi juuri kuun viimeisenä päivänä. Tämä tapa vain jostain syystä jäi jossakin vaiheessa päälle.

Joka tapauksessa, erityisesti viimeisen vuoden aikana ja enenevissä määrin vielä viime loppuvuodesta eteenpäin vapaa-aikani on ollut erittäin kortilla, koska aloitin uudelleen erään vanhan harrastukseni, joka on alkanut syömään aika paljon aivokapasiteettiani ja aikaani. Tästä johtuen joudun tekemään pienoisen kompromissin ja annan ainakin toistaiseksi määrittelemättömän ajan itselleni luvan poiketa tutuksi tulleesta postauksien julkaisuintervallista.

Tämä ei pelkästään tarkoita sitä, että joka kuukausi en välttämättä julkaise uutta blogipostausta, vaan se saattaa myös tarkoittaa mahdollisuuksien salliessa sen, että julkaisen toisinaan joinakin kuukausina enemmän kuin yhden blogipostauksen, kuten aivan blogini alkutaipaleella tein. Ja ideoitakin on jo muutamia jonossa, kunhan vain löydän tarpeeksi aikaa toteutukseen.

Jotkut, luonteeltaan tietynlaiset ihmiset (kuten minä), saattavat tällaisen blogitekstin lukiessaan jäädä uteliaisuutensa vankeina aprikoimaan, että mikä tämä uudelleen aloitettu vanha harrastus sitten on, kun sitä ei suoraan tohdittu mainita.

Keppihevosvaljakkoajelu? Muumi-mukien aggressiivinen keräily? Tankotanssi öljyttynä ja alasti? No ei. Kynä ja paperi -roolipeli nimeltä Dungeons & Dragons pelinjohtajan roolissa.



Sunday, March 31, 2019

Kirjoittamani ja kootut ohjeet, neuvot, raportit ja pohdinnat retkeilyyn ja kalastukseen



Vuosien varrella on tullut kirjoiteltua blogiin kaikenlaista, joista toivon mukaan on ollut ja tulee olemaankin hyötyä muille. On tullut kirjoiteltua varusteista, reissun suunnittelusta, asenteista ja muusta.

Ajattelin, että voisi olla hyödyllistä koota yhteen blogipostaukseen sopivien otsikoiden alle linkit osaan kirjoittamistani blogipostauksista, jotta ne olisivat helpommin selattavissa tietoa etsivälle.

Tarkoitus olisi tulevaisuudessa päivittää tätä kyseistä blogipostausta, kun tänne syntyy alaotsikoiden alle lisättävää.

Pidemmittä puheitta:

Varusteista


Erilaiset telttatyypit ja muut retkeilymajoitteet on blogipostaus, jossa paneudutaan - ylläri, ylläri - erilaisiin telttatyyppeihin ja muihin retkeilymajoitteisiin. Tästä blogipostauksesta löytyy tietoa mm. erilaisten retkeilymajoitteiden määritelmistä, millaisessa käytössä ne ovat parhaimmillaan, sekä mitkä ovat niiden hyvät ja huonot puolet.

Miksi käyttää vaellussauvoja? No, tässä blogipostauksessa listaan syitä, miksi itse koen sauvat hyödyllisiksi reissuillani ja mikäli et ole vaellussauvoja etenkään tositoimissa kokeillut, niin suosittelen lukemaan tekstin ajatuksella.

Aihepiirin verkkokaupoista ja varusteiden shoppailusta on blogipostaus, johon olen koonnut valikoiman linkkejä kuvauksineen tämän aihepiirin verkkokaupoista. Tekstin lopusta löytyy myös vinkkiä penninvenyttäjille, jos haluaa säästää rahaa varustehankinnoissaan. Sen lisäksi kommenttikentästäkin löytyy lisää linkkejä verkkokauppoihin!



Ohjeita ja neuvoja vaellusreissun suunnitteluun ja toteutukseen


Ajatuksia vaellusreissun suunnittelusta I on tämän sarjan ensimmäinen osa, jossa avaan ajatuksiani sen suhteen, että mihin aikaan Lappiin kannattaa lähteä reissuun.

Ajatuksia vaellusreissun suunnittelusta II on jatkoa yllä mainitulle sarjalle, jossa avaan ajatuksiani vaellusreissujen pituuden ja rytmityksen osalta.

Ajatuksia vaellusreissun suunnittelusta III sisältää linkkejä muutamille nettisivuille, joista löytyy esim. sijainnit ja muuta tietoa tuvista, kodista, kammeista ja laavuista eri alueilta.

Ajatuksia vaellusreissun suunnittelusta IV käsittelee maamme erilaisia karttapalveluja. Blogipostaus sisältää myös syväluotaavamman katsauksen pääasialliseen suunnittelutyökaluuni, eli Retkikarttaan, jonka osalta opastan kyseisen nettisovelluksen käyttöä tarkemmin.

Ajatuksia vaellusreissun suunnittelusta VI on jatkoa edelliselle vielä yhden karttasovelluksen verran, jossa otetaan käsittelyyn Tulikartta-niminen nettisovellus.

Ajatuksia vaellusreissun suunnittelusta V sisältää puolestaan muunlaisia nettisovelluksia, joita tulee käytettyä osana reissujen suunnittelua, sekä ohjeistusta näiden nettisovellusten käyttämiseen.

Miten suunnittelen vaellusreittini? Tähän kysymykseen löytyy vastaus tässä mainitusta linkistä ja postaus toimii pisteenä iin päälle nuo aiemmat suunnittelua käsittelevät blogipostaukseni. Etenkin aloitteleville Lapin erämaita vaeltaville suosittelen tätä blogipostausta erityisellä lämmöllä.

Kokemattomana vaellukselle Lappiin? Tätä kysymystä monet miettivät ja siksi päädyinkin kirjoittamaan aiheesta blogipostauksen, jotta ihmiset saisivat paremmin ymmärrystä siitä mihin ovat ryhtymässä ja mitä se vaatii niin valmistautumisen, suunnittelun, varusteiden ja asenteen suhteen.



Kalastus


Catch & Release - loputon sarja väärinymmärryksiä ja polarisoitunutta vänkäämistä on blogiteksti, jossa paneudutaan niin kovasti mielipiteitä jakavaan aiheeseen. Joskin, tässä blogitekstissä avaan hieman sitä, että miksi tämä jakaannus johtuu isolta osin väärinymmärryksistä terminologisistakin syistä.

Tammukoista ja taimenista on blogiteksti, joka syntyi ärtymyksestäni nähdä tämän tuosta Facebookin retkeily- ja kalastusaiheisissa ryhmissä saaliskuvia alamittaisista taimenista, joita esitellään häpeilemättä tammukoina. Tekstissä pureudutaan mm. siihen, miksi tammukankalastus pitäisi jättää historiaan.

Lippa lentää, mutta saalista ei tule - Miten parantaa saaliin saannin todennäköisyyksiä Lapin vaelluksella on blogiteksti, joka käsittelee aihetta otsikon mukaisesti. Postauksessa käsitellään asiaa seuraavien alaotsikoiden kautta: Suunnittelu kartan ääressä, Leiripaikan valinta, Tärkeimmät heittopaikat, sekä Asenne.




Muita aihepiiriin liittyviä pohdintoja, ohjeistuksia ja neuvoja


Musiikkia vai luonnon omaa ambienssia? Tätä kysymystä käsittelen blogipostauksessa, jossa avaan omia pohdintojani sen suhteen, että kuuluuko musiikin kuuntelu luonnonhelmaan ja jos, niin millainen musiikki.

Tarkennusta erääseen autiotupaohjeeseen käsittelee tiettyä autiotupaohjetta, jonka mukaan ensimmäisenä tuvalle saapunut antaa viimeisenä tuvalle tulleelle tilaa, mikäli tupa on täynnä. Tämä kyseinen ohje on ainakin netin keskustelupalstoilla kirvoittanut ilmoile mitä itsekkäämpiä tulkintoja, joten kannoin tämän tiimoilta oman korteni kekoon ja utelin asiaa myös Metsähallituksen taholta.

Poikani, puhutaanpa vähän kakasta... sisältää osittain kieli poskessa kirjoitettua pohdintaa erilaisista tekniikoista ja tavoista toteuttaa ulostamistarpeita erämaassa.

Kaverisuhteiden dynamiikasta retkeillessä on blogipostaus, johon kirjoitin tekemiäni huomioita siitä, miten retkeillessä kaverisuhteiden dynamiikka elää eri tavoin, kuin urbaanimmassa ympäristössä.

Karhun kohtaaminen on blogipostaus, jossa pureudutaan kontion kohtaamiseen retkeillessä. Siihen, miten tätä kohtaamista voidaan ehkäistä ennalta, sekä miten toimia, jos sitten löydätkin itsesi kasvotusten karhun kanssa.




Vaellusraportit Lapista


Vaellus 2014 - Urho Kekkosen kansallispuisto sisältää tämän blogisivun ensimmäisen postauksen, joskin ajalta, jolloin tarkoitus ei ollut ylläpitää mitään blogia, vaan laittaa vain raportti valokuvineen lähipiirille ihmeteltäväksi. Kyseessä on 8 päivän vaellus Urho Kekkosen kansallispuiston erämaaosiin, eikä sisällä kalastusta.

Kaldoaivi 2015 - Vaellusta ja kalastusta on ensimmäinen kalastuspainotteinen vaellusreissuni Lappiin ja Kaldoaivin erämaahan.

Kalastusvaellus 2016 - Vastoinkäymisiä ja onnenpotkuja Pöyrisjärven erämaassa on raportti Pöyrisjärven erämaan (kalastuspainotteisesta) vaellusreissusta, jossa pääasiallisena kohdekalana olivat harjukset, joita siunaantuikin varsin kiitettävästi.

Ruskavaellus 2016 - Kuskoivalta Takkaselälle, Takkaselältä Sorsatunturille ja takaisin oli ex-temporena toteutettu ruskavaellus Tuntsan suunnalle melko pian Pöyrisjärven erämaavaelluksen jälkeen. Ei sisällä kalastusta.

Paistunturin erämaa 2017 on reissuraportti kalastuspainotteiselta erämaavaellukselta lähes puuttomalta tunturiylängöltä. Reissulla kohdekalana oli rautu (eli nieriä) ja näitä kauniita ja herkullisia eväkkäitä saimmekin varsin kiitettävän määrän.

Kaldoaivi 2018 - Erämaavaellus hellehelvetissä kertoo siitä, miten kuumuus voi tehdä erityisesti kalastuspainotteisesta vaelluksesta aivan hirveän kokemuksen.





Thursday, February 28, 2019

Miksi käyttää vaellussauvoja?

Joen ylitystä hyisessä Suomujoessa loppusyksystä

Osa harrastuksen piiriin kuuluvista vannoo vaellussauvojen nimiin, osa ei koe löytävänsä sauvojen käytöstä juurikaan hyötyä ja osalla ei sitten ole kokemusta, eikä siten oikein mielipidettäkään asiaan.

Myönnettäköön, että itselläni oli harrastuksen alkumetreillä hieman negatiivinen suhtautuminen sauvojen hankintaan, kun aivot yhdistivät sauvat laiskasti kaupungin kevyenliikenteenväyliä laahustavaan mummoon, joka naputtaa rytmittömästi sauvoilla asfaltinpintaan kävellessään niin, ettei koko hommassa vaikuta olevan oikein mitään pointtia.

Kaikesta huolimatta poimin kuitenkin ennen reissuja ojanpientareelta tukevan männynoksan, jonka viimeistelin puukolla käyttööni, kun tiedossa oli soiden ja vesistöjen ylityksiä. Sittemmin havahduin ajatukseen, että ketä tässä oikein yritän kusettaa!? Vaellussauvojen funktiohan on juuri tätä!

Vaellussauvojen tärkein funktio omilla reissuillani onkin ehdottomasti vesistönylitykset, joista suoriutuminen käy huomattavasti helpommaksi sauvojen ansiosta. Vaellussauvoilla saat lisää tukipisteitä, joista on hyötyä etenkin vähänkin voimakasvirtaisemmassa joessa. Syvyyttä ja pohjan luonnetta hahmottaessa ennen seuraavaa askelta vaellussauvat ovat myös verraton apu. Useamman kerran reissussa onkin ollut tarpeen ylitystä tehdessä lainata sauvaa sauvattomalle.


Joen ylitystä DIY-sauvojen avustuksella

Useimmat ylitykset ovat olleet kivipohjaisissa joissa, joten tällöin kannattaa etsiä sauvalle sopivan tukeva kolo ennen seuraavan askeleen ottamista. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että sauva menee koloon sellaisessa kulmassa, että askeleen ottamisen jälkeen saat sen vielä uusilta jalansijoiltasi helposti sieltä pois ilman vaurioita sauvalle tai ottamatta askelta takaisinpäin.

Toinen hyöty sauvoista on soilla. Tämä vaatii tosin sen, että sauvassa on jonkinlainen sompa, jolloin sauva ei upppoa suohon niin helposti. Soilla sauvojen hyöty on siis se, että pystyy kokeilemaan suon upottavuutta/kiinteyttä ennen seuraavaa askelta.

Kolmas hyöty on ylämäet ja alamäet. Sauvoilla pystyy jakamaan rasitusta hieman käsivoimillekin, jolloin kintut eivät ole niin kovilla. Etenkin jyrimmissä rinteissä sauvojen hyödyn huomaa hyvin. Ylöspäin mennessä sauvoja tulisi lyhentää ja alaspäin mennessä luonnollisesti pidentää, jotta selkä pysyy paremmassa asennossa. Sen enempää en itse vaellussauvojen rakenteeseen tässä tekstissä mene, mutta mainittakoon, että esim. FlickLock-tyyppiset lukot ovat käteviä, kun sauvojen pituutta vaihdellaan. Kiertämällä lukittuvat mekanismit myös rikkoutuvat yleensä nopeammin.

Neljäs hyöty on hieman triviaalimpi, mutta hyöty kuitenkin. Kesken päivän patikoinnin tulee usein istahdettua kiven päälle tai vaikka kaatuneen puunrungon päälle. Kun tauko on tarkoitus pitää erittäin lyhyenä, niin silloin ei yleensä tule otettua rinkkaa pois selästä istahtamisen ajaksi ja silloin kun rinkka on vielä suunnilleen täydessä lastissaan, niin matalemmalta istumapaikalta ylös nouseminen painavan rinkan kanssa (etenkin uupuneena) voi tehdä tiukkaa. Sauvojen avulla istuma-asennosta ylös nouseminen on moninkertaisesti helpompaa hommaa.

Viides hyöty liittyy niin ikään lyhyeen levähdykseen. Kun pidetään levähdystauko ilman istumista, voi selälle ja hartioille antaa helpotusta niin, että nojaa eteenpäin siten, että sopivaan kulmaan aseteltujen sauvojen kahvapäät kohtaavat pehmustetut rinkan olkaviilekkeet, jolloin voit luovuttaa taakkaa selältä ja hartioilta sauvoille.


Sauvojen avulla pystytetty laavu - suojaksi rinkoille ja sateella kokkaamiseen

Kuudes hyöty sauvoista on sekin hieman triviaalimpi, mutta maininnan arvoinen silti. Sauvojen avulla saat pystytettyä laavukankaan helpommin pystyyn. Tätä on useita kertoja tullutkin tehtyä ja sauvoja kun käyttää tähän hommaan, ei tarvitse turhaan kuluttaa aikaa sopivakuntoisen maapuutavaran etsimiseen ja käyttötarkoitukseen jalostamiseen.

Vaikka yleensä puuta sen verran löytyy, että saa helposti pyykkinarun viritettyä niiden väliin, niin avotunturissa liikkuessa tilanne on toinen ja tässäkin sauvat jeesaavat seitsemännen hyödyn muodossa.

Tommin vaellussauvat pyykkinarua pitämässä Paistunturissa

Erikoisuutena löytyy myös sauvoja, joissa on kiinnitysmahdollisuus kameralle, jolloin sauvaa voi käyttää jalustankaltaisena apuvälineenä hieman kuvanottoa vakauttaakseen.

Kaiken muun mainitun lisäksi sauvoista on toki hyötyä horjahtamisen varalta, oli sitten millaisessa maastossa tahansa.

Viime vuosina Paistunturin vaellus oli poikkeus siinä, että silloin itselläni ei ollut vaellussauvoja mukana, kun kierrelukolliset hajosivat edellisellä reissulla. Muutaman kerran sauvojen puute harmittikin, joten sen jälkeen sauvat ovat taas kuuluneet vakiovarusteisiini.

Mikäli sauvojen käyttöä ei ole vielä tullut kokeiltua, niin suosittelen asian harkitsemista aivan tosissaan. Mielleyhtymät kaupunkilaismummojen sauvakävelyyn kannattaa pitää loitolla, sillä tässä harrastuksessa käytännöllisyys on kaikki kaikessa!

Thursday, January 31, 2019

Karhun kohtaaminen

Täytetty kontio Riihimäen Erämessuilla 2016

Karhu on maamme suurin petoeläin ja eittämättä myös ihmiselle vaarallisin, mikäli olosuhteet kohtaamisessa ovat vääränlaiset. Itse en ole kontiota onnekseni tai epäonnekseni ainakaan toistaiseksi luonnossa kohdannut. Merkkejä niistä kylläkin, kuten 2014 Urho Kekkosen kansallispuiston Hammaskurun tuvalta aamulla lähtiessä, kun viereisen puron vastarannalta löytyi parit karhunjäljet mutaisesta maasta.

Ajattelin tehdä aiheesta postauksen, sillä asia on minulle tällä hetkellä ajankohtaisempi, sillä tulevan kesän vaelluksemme näillä näkymin sijoittuu erämaa-alueelle, jossa karhuja on paljon.

Monet erämailla kulkijat pelkäävät karhun kohtaamista - kuten minäkin - vaikkakin samalla monet heistäkin toivovat kuitenkin karhun näkevänsä, joskin turvallisen etäisyyden päästä - kuten minäkin.

Kuten varmasti moni muukin, niin minäkin olen lukuisia kertoja käynyt mielessäni miten toimia karhun kohdatessa. Asiasta on tullut kerättyä tietoa netistä foorumeilta, informatiivisilta sivustoilta, sekä päässyt juttelemaan aiheesta karhumetsästäjien kanssa Tuntsan seudulla, Kuskoivan kodalla.

Karjalankarhukoira Kuskoivan kodalla

Vaellusnetin foorumeilta löytyy vuonna 2007 aloitettu keskusteluketju karhun kohtaamisesta ja tekstiä on kertynyt ketjuun harvakseltaan vuosien varrella nelisentoista sivua. Ketjusta löytyy paljon erämaita vuosikymmenien varrella kierrelleitä kulkijoita, joista harva on karhuun reissuillaan - tai ylipäätään - törmännyt. Todennäköisyydet karhun kohtaamiselle eivät ole suuret.

Kuten moni karhuja lähestulkoon kuollakseenkin pelkäävä jollakin tasolla tietää, niin lähestulkoon poikkeuksetta karhu säntää ihmistä pakoon heti tämän havaittuaan. Siitä huolimatta saattaa ajautua tilanteeseen, jossa karhu ei niin teekään. Mikäli karhu ei näin toimi, niin se ei vielä merkitse sitä, että karhu olisi aggressiivinen. Se saattaa yksinkertaisesti olla utelias ja puntaroi ensin tilanteen vakavuuden, ennen kuin mitä todennäköisimmin sitten löntystää toisaalle. Tilannetta puntaroidessaan se saattaa nousta seisomaan takajaloilleen nähdäkseen ympäristönsä paremmin ja nuuhkia ilmaa ottaakseen sinusta selvää. Tällöin karhun korvat ovat höröllä ja se on epävarma tilanteesta.

Pahimmat mahdolliset tilanteet karhun kohtaamiselle ovat tietenkin:

 • Karhuemon ja sen pentujen väliin joutuminen
 • Karhun yllättäminen lähietäisyydeltä siten, ettei se ole kulkijaa etukäteen huomannut
 • Haavoittuneen karhun kohtaaminen
 • Karhuun törmääminen sen haaskalla
 • Vapaana oleva koira, joka ensin karhua ärsytettyään johdattaa äkäisen karhun luoksesi

Mikäli karhu kokee, ettei se itse ole perääntymässä (esim. lähellä piileskelevien pentujensa tai haaskan vuoksi), niin se yleensä antaa selvät merkit ihmiselle siitä, että nyt kannattaa lähteä. Se saattaa nousta takajaloilleen seisomaan ja karjua voimakkaasti. Takajaloillaan seisova karhu ei siis ole merkki siitä, että se aikoo käydä ihmisen kimppuun.

Vihaisen karhun korvat ovat usein luimussa, pää matalalla, niskakarvat pystyssä ja se saattaa heilutella päätään sivulta sivulle, neljällä jalalla seisten. Kun karhu tulee kohti tarkoituksenaan käydä päälle, se tulee kohti korvat luimussa ja matalana. Karhut tekevät usein kuitenkin ns. valehyökkäyksiä, joilla ne koittavat vain varoittaa, vaikka harvalla riittää pokkaa jäädä toteamaan valehyökkäys valehyökkäykseksi siinä tilanteessa. Valehyökkäyksessä karhu tulee kohti, keskeyttäen hyökkäyksen joidenkin metrien päähän tai vaihtaa suuntaa kesken juoksun.




Miten ennaltaehkäistä karhun kohtaamista vääränlaisissa olosuhteissa?


Etenkin metsäisemmällä ja sellaisella seudulla, jossa maastonkorkeus vaihtelee, kannattaa pitää liikkuessaan ääntä, jotta karhu voi kuulla sinut, ennen kuin säikäytät astumalla sen lähelle kukkulan tai kiven takaa. Mikäli sinulla on seuraa, niin alituinen jutustelu vaellusseuran kanssa on hyvä keino, joskin karhu yleensä kuulee sinut jo jalkojesi alla rasahtelevista oksista. Jotkut pitävät mukanaan karhukelloja, mutta karhunmetsästäjien mukaan jotkin karhut saattavat yhdistää kellon äänen poroihin, joka ei välttämättä ole hyvä asia.

Toiseksi, mikäli liikut koiran kanssa, etkä siis ole metsästystarkoituksella liikenteessä, niin pidä koira kiinni. Poronhoitoalueellahan me Lapin erämailla vaeltavat toki liikumme muutoinkin, joilla koiraa ei saa edes irti pitää, mutta kuitenkin. Jos ja kun koirasi saa tarpeekseen karhusta syystä tai toisesta, niin mitä todennäköisimmin se hakeutuu sinun luoksesi. Mikäli siis kuulet, että koirasi suunalta kuuluu karjumista tai murahtelua, kannattaa hakeutua mahdollisimman avoimeen maastoon, jotta mahdollisesti koiraasi seuraava ärtynyt karhu näkee sinut hyvissä ajoin.

Mikäli törmäät haaskalle, älä jää tutkimaan sitä pitkäksi aikaa, vaan ota varman päälle ja poistu paikalta pikimmiten. Karhu peittää usein haaskaansa sammalilla tai upottaa sen osittain suohon. Ei kannata jäädä ottamaan riskiä, että onko haaskan itselleen julistanut karhu miten lähellä tai kaukana.

Jos kalastat vaelluksella ja saalista siunaantuu, niin älä jätä perkuujätteitä, kalasta itsestään puhumattakaan lojumaan keskelle leiriä, vaan vie se mieluummin leiristä kauemmas.

Kelpais karhullekin

Jos taas törmäät karhunpentuun, niin poistu rauhallisesti takaisin tulosuuntaasi. Missä pentu, siellä emo. Karhuemot ovat erittäin suojelevaa sorttia, joten älä jää ihastelemaan karhunpentuja, vaikka miten suloisia ne ovatkin.

Ota liikkuessasi huomioon, että karhut liikkuvat iltaisin ja aamuvarhain, kun taas päiväisin ne yleensä lepäilevät suojaisessa paikassa.

Miten toimia, jos kuitenkin satut karhuun lähietäisyydeltä törmäämään ja karhu ei heti pakene paikalta?


  1.  Ennen kaikkea pysy rauhallisena. Älä tee mitään äkkinäisiä liikkeitä tai kovia ääniä.
  2.  Juttele rauhallisella ja matalalla äänellä - ihan mitä vain. Esimerkiksi "minäpä tästä poistun... ei mitään hätää... saat olla aivan rauhassa... jatketaan vain matkaa eri suuntiin" ja niin edelleen. Rauhallisella ja matalalla äänellä jutustelu saattaa rauhoittaa tilannetta.
  3.  Älä katso karhua silmiin, sillä muiden petoeläinten tapaan se saattaa ottaa sen haasteena tai uhitteluna.
  4.  Poistu tulosuuntaasi hitaasti ja rauhallisesti, äläkä missään nimessä käännä pedolle selkääsi. Selän kääntäminen ja varsinkin karhuun selin paikalta pakeneminen saattaa herkästi laukaista petoeläimissä saalistusvietin, jolloin eläin saattaa herkästi käydä päälle.
  5.  Karkuun juokseminen rinkan kanssa tai edes ilman rinkkaa on tyhjä arpa. Karhu juoksee parhaimmillaan 50 km/h, joten tällä strategialla et kauas ehtisi.
  6.  Älä yritä turhaan kiivetä karkuun puuhun. Karhu kiipeää puuhun sinua ketterämmin.


Jos kuitenkin vaikuttaa siltä, että karhu aikoo tulla iholle asti, niin suositelluin keino on heittäytyä vatsalleen maahan, suojata käsillä niskaa ja päätä, sekä olla niin hiljaa ja liikkumatta kuin vain mahdollista. Tämä vaatii rautaisia hermoja, mutta on oman terveyden ja hengen kannalta ihmiselle huomattavasti viisaampi vaihtoehto, kuin fyysiseen kamppailuun ryhtyminen karhun kanssa.

***


Suomen Riistakeskuksen YouTube-kanavalta löytyy ruotsalainen, vajaan puolen tunnin mittainen dokumentti, joka käsittelee karhun luonnetta, ihmisen ja karhun kohtaamista ja muuta asiaan liittyvää. Riistakeskuksen sivulta löytyy myös kaksisivuinen PDF-tiedosto, josta löytyy tietoa karhuista, maamme karhukannoista, sekä jo tässäkin tekstissä mainittua tietoa karhun kohtaamisen varalta.

Jos/kun itse kohtaaminen karhun kanssa ottaakin tapahtuakseen, niin reagointi ei välttämättä noudata ennalta ajateltua, mutta asiaa on hyvä käydä läpi omassa päässään paljon ja usein, jotta sen tilanteen tullen muistaisi välittömästi ja parhaimmillaan tulisi ns. selkärangasta.

Toivottavasti kuitenkaan ei kukaan meistä törmää karhuun, paitsi ehkä turvallisen etäisyyden päässä ja mielellään toki niin, että teleobjektiivi on kamerassa valmiina kiinni ja olosuhteet hyvän valokuvan saamiseen muutoinkin kohdallaan!