Thursday, April 30, 2015

Ajatuksia vaellusreissun suunnittelusta I


Vaellusreissun suunnittelu on asia, josta riittää aiheita vaikka miten. Koitan hieman siis jakaa aiheita tämän aihepiirin alta osiin ja kirjoittaa niistä erillisiä blogikirjoituksia, jotta teksti on helpompi hallita kokonaisuutena minulle ja siten helpompi pureksittava myös lukijalle.

Hyvin huomionarvoista on todeta heti alkuun, että ainakin toistaiseksi kaikki varsinaiset vaellusreissuni kohdistuvat Lappiin - tai ainakin melko pohjoiseen, koska mieli tekisi myös vaellusreissulle mm. Islantiin, Grönlantiin ja Alaskaan tai Kanadaan. Käsittelen siis tätä otsikkoa minulle tutuimmasta perspektiivistä, eli Lapin vaellusreissun suunnittelun kautta. Hiihto- ja polkupyörävaelluksiin en puutu, vaan jätän ne ihmisille, jotka näistä tietävät sen verran, että kannattaa vaivautua sanaista arkkuaan raottamaan.

Pyörin tämän blogikirjoituksen aikana kysymyksen ympärillä; milloin vaellukselle Lappiin?

Yksi oleellisista kysymyksistä onkin, että onko vaellukselle mielessä jokin aktiviteetti, joka määrittelee ajankohdan. En nyt tarkoita kuitenkaan hiihtämistä ja uimista. Näiden aktiviteettien suhteen lienee aika monella jo aavistus optimaalisista vuodenajoista ilman ainoatakaan minun kirjoittamaani sanaa aiheesta. Onko tarkoitus kalastaa ja minkälaista kalaa? Minä kuukausina se kannattaa tai on edes ylipäätään sallittua? Onko toiveissa hyödyntää marjoja ja sieniä retkimenussa? Onko toiveissa makoilla rennosti mättäällä luonnosta nauttien? Jos on, niin ei yleisesti ottaen kannata harkita Lapin reissua heinäkuussa.

Lappiin lähtiessä täytyy ottaa huomioon myös pahin räkkäaika; jokainen meistä etelän vetelistä tietää hyttysten aiheuttaman raivon ja on varmasti myös tietoinen, että Lapissa asia on otettava vielä astetta vakavammin. Yllättävän monet meistä eivät silti tunne yhtä rasittavaa pikku perkelettä nimeltä polttiainen.

Hyttynen

Polttiainen


Ehkä huonoin ajankohta lähteä Lappiin omasta mielestä onkin kesäkuun aivan loppu, sekä koko heinäkuu. Elokuussa hyttysistä ei ole ainakaan allekirjoittaneelle ollut koskaan Lapin reissuilla mitään mieleenpainuvaa häiriötä, vaikka hyttysiä kai elokuun aivan alussa Lapissa tavataan. Sen sijaan polttiaiset ovat aiheuttaneet pientä turhautumista. Paino sanalla pientä.

Polttiaisten ikävyys piilee siis siinä, että ne ovat niin pieniä kaliiberiltaan, ettei tavallinen hyönteisverkko auta, koska nämä kaverit porskuttavat siitä läpi miten lystäävät. Hommasin viime reissulle jonkin suomalaisen valmistajan hirvikärpästakin, joka on tiheämpisilmäistä verkkoa. Tässä taas on se huono puoli, että kun se verkkohuppu on suljettu, niin se tavallista tiheämpi verkkokangas estää hapenkulkua sen verran, että hengästymisen riski kasvaa.

Hauskaa tässä kaikessa on se, että periaatteessa voit käydä lapissa ja saada polttiaisen puremia vaikka miten paljon ymmärtämättä, että ne ovat polttiaisten tekosia tai että jotain polttiaisia edes on olemassa. Usein niitä varmasti pistetäänkin hyttysten tai mäkäräisten piikkiin. Polttiaiset ovat todella pienikokoisia ja huomaamattomia muutoinkin. Ehkä oleellisimpana äänetön lento. Tästä syystä polttiaiset ovatkin ärsykkeenä ainakin minulle huomattavasti pienempi kuin hyttyset. Se v*ttumainen ja jatkuva, värisevä ininä jo itsessään saattaa herkkänä hetkenä sytyttää epäilemättä vaikka sisällissotia.

Vielä pitkään kesäkuuta, varsinkin aivan Pohjois-Lapissa, monet järvet ovat vielä ainakin osittain jäässä ja maassa saattaa olla paikoitellen lunta, eritoten vähän korkeammalla merenpinnasta. Kesäkuun puolessavälissä Kilpisjärvi oli yhtenä vuonna siellä käydessäni esimerkiksi vielä melkein täysin jään peitossa. Lumitilanteesta vihjaa jotakin jokavuotiset Kilpisjärven juhannushiihdot.

Kilpisjärven juhannushiihdot 2014 (Kuva: Antti Honkonen/Kunnon Elämä ry)
Juhannuksen tienoilla sääsket alkavat ilmaantua, mutta tätä ennen ilmaantuu paljon muita hyönteisiä, joka tarkoittaa monelle kalastuksesta pitävälle vaeltajalle ja erämiehelle otollista aikaa lähteä pyytämään harjusta ja taimenta, kun näille ravintona toimivat hyönteiset kuoriutuvat. Jos siis lähtee kalastusmielessä vaellukselle, niin kannattaa ottaa selvää mihin aikaan vuodesta mikäkin kala syö ja onko sillä mahdollisesti rauhoitusaika ja jos, niin milloin. Asiaan vaikuttaa myös lumien ja jäiden sulaessa virtauksen voimakkuus ja veden lämpötila.

Virran voimakkuus - tai siis pikemminkin veden korkeus - vaikuttaa myös hyvin paljon ajankohtaan, mikäli tarkoitus on matkata esimerkiksi kanootilla tai jos tiedossa on virtavesistöjen ylityksiä jalan.

Yleisemmin käytettyjä ylityskohtia kannattaa kuitenkin etsiä aina kartalta, mikäli se on mahdollista. Jos polku päättyy jokeen ja jatkuu sen toiselta puolen, niin ainakin tulva-ajan ulkopuolella paikka lienee aika varmemmin parempi kuin muut kohdat lähialueella. Jos ylittäminen ei ole tuttua puuhaa, niin mainittakoon sivuhuomiona tähän väliin, että se hoituu esimerkiksi seuraavasti:

Mikäli vesi tulee ulottumaan polvia korkeammalle, kääritään housunlahkeet reisiin asti niin ylös, kuin mahdollista. Jalkaan pelkät villasukat (tai sandaalit), jottei teloisi jalkaa terävään kiveen ja antamaan hieman parempaa pitoa kivien suhteen. Avataan rinkan lantiovyö ja löysätään vähän olkaremmejä, jotta jos virta onnistuu horjuttamaan kumoon, niin et päädy nukkumaan mahallesi veteen, rinkan edelleen painaessa selässäsi, vaan pystyt rimpuilemaan itsesi irti ilman mitään Houdinin geeniperimää. Vaellussauva(t) on ylityksessä tuntuva apu. Astele varovasti ja tunnustele virtaa, syvyyttä ja mihin laitat jalkasi. Kun selässä on 20kg painoa, niin yllättävän pienikin virtaus saa vähäsen horjumaan, jos vettä on polviinkin asti.

Ennen ja jälkeen kesää suunniteltuja vaelluksia varten kannattaa tuijotella kohdealueen lähistöltä vuotuisia yölämpötiloja, jotta osaa varustautua oikeanlaisella vaatekerralla, makuupussilla ja muulla hyvin oleellisella. Reissua suunnitellessa kannattaa myös huomioida valon ja pimeän pituus - mitä hyötyjä ja haittoja ne sinulle tuovat?

Yötön yö tarjoaa luonnollisesti mahdollisuuden valita vuorokaudesta mikä tahansa aika patikointiin, yöpymiseen ja muuhun aktiviteettiin. Toisinaan siinä on jopa hyvät puolensa - tarkemmin sanoen silloin, kun päivisin on liian lämmin, niin viileämmät yöt sopivat patikointiin paremmin ja kaiken lisäksi saat hieman rauhaa vaeltajaa alati riivaavista hyönteisistä.

Syyskuun alkaessa pimeän aika on jo pitkä, mutta tämä on myös todella hieno asia, jos kiinnostaa nähdä revontulia. Revontulikausi alkaa syksyllä aivan syyskuun alusta ja on maaliskuun lisäksi otollisin kuukausi nähdä revontulia Suomessa. Pimeään vuodenaikaan Pohjois-Lapissa kolmena yönä neljästä taivaalla tanssivat revontulet. Sodankylässä enää joka toinen, Oulussa joka kolmas yö ja Helsingissä suunnilleen kerran kuussa.

Syyskuu on myös mainio vaihtoehto Lapin vaellukselle muunkin väriloiston, kuin revontulien vuoksi ja se syy on tietenkin ruska. Eritoten tunturimaastojen maaruskan räikeät värit saavat aikaan hyvin epätodellisen oloisen ympäristön - pelkästään positiivisessa mielessä!

Kuva myöhäisruskasta UKK:n vaellukselta 2012


Jos kyseessä on pidempi reissu ja telttaillen, niin lämpiminä kuukausina peseytyminen Lapin kylmässä ja kirkkaassa vedessä ei ole niin korkean kynnyksen takana. Tähän väliin huomautus, että olisi suotavaa eritoten käytetyimpien reittien varrella sijaitsevissa vesistöissä peseydyttäessä edes käyttää biohajoavia pesuaineita. Mäntysuopa on hyvä vaihtoehto. Itse pidän sitä mukana palana pyykkäämistä varten ja nestemäisenä itsensä pesemistä varten.

Jokaisessa vuodenajassa on jokseenkin yksilölliset hyvät, sekä huonot puolensa ja iso osa tietenkin hyvin itsestäänselviä. Kesällä lämmintä, talvella kylmää. Kesällä ei tarvitse kuumotella hypotermiaa, mutta moni ruoka pilaantuu herkästi. Talvella ruoka säilyy, mutta neste jäätyy. Talvella joudut kantamaan enemmän painoa paksumman vaatekerran ja talvimakuupussin muodossa. Luonnon kauneus hivelee silmiä aivan eri tavalla kuin muulloin, mutta pakkanen nipistelee varpaita. Kesällä on lämmintä, mutta se on itse patikoinnin puolesta negatiivinen asia.

Kevät ja syksy ovat lämpötiloiltaan varsin ymmärrettävistäkin syistä hyviä vaihtoehtoja kesän ja talven puolivälistä. Niin. Ihan kirjaimellisesti. Itse suosin loppukesän ja alkusyksyn taitetta henkilökohtaisesti mm. siksi, että luonto on kunnolla herännyt, toisin kuin keväällä, vaikka sen vasta heräillessäkin on tietenkin omanlaisensa kauneus valloillaan verkkokalvojen kautta nautittavaksi, sekä abstraktimmassa mielessä kaiken uudelleensyntymisen ja muun symboliikan perspektiivistä.

Jos siis väkisin luontoon haluat mennä nyt, niin istuhan vielä alas jo odottele elo-syyskuulle. Elo-syyskuu on allekirjoittaneen mieleen eniten Lapin vaelluksien suhteen seuraavista syistä:

• Aivan elokuun alussa Pohjois-Lapissa hämärän kesto on n. puolitoista tuntia, eli lähestulkoon yötön yö
• Etenkin elokuussa pärjää vielä ilman paksumpaa makuupussia ja vaatetusta, jolloin rinkka kevenee kiloilla
• Pahin räkkäaika takana
• Elokuussa lämpiminä päivinä peseytyminen ei ole korkean kynnyksen takana
• Vesistöjen ylitykset jalan helpompia, kun vesi on matalemmalla
• Syyskuussa ruuan paremman säilyvyyden vuoksi retkimenua voi laajentaa
• Syyskuussa ruska ja revontulet

Mieltymykset tietenkin vaihtelevat. Toista ei haittaa toisenlaiset olosuhteet, toinen mahdollisesti tykkää eritoten juuri siitä mitä toinen ei voi sietää. Vaellukseen mahdollisesti liittyvät oheisaktiviteetit voivat rajata vaihtoehtoja vaelluksen ajankohdan suhteen tai sitten haluaa vain poiketa totutusta. Minä kuitenkin lähden tänäkin vuonna Lappiin elokuussa.

Ruopimapäät - UKK


4 comments:

  1. Mainio kirjoitus,helpottaa omaa suunnittelua. Itse olen Lapissa ollut vaeltamassa pääosin talvisaikaan, joten vinkit ja neuvot ovat todella tervetulleita.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitokset! Vinkkejä ja neuvoja löytynee blogin muista kirjoituksista enemmänkin ja saa toki pistää ihan suoraan kysymystäkin, jos jokin asia mietityttää.

      Delete
  2. Moi, loppuuko räkkäaika yleensä siis joskus elokuun puolivälin aikoihin? Riippuu tietenkin keleistä, jos on kovin helteistä pitkälle elokuuhun... Tämän postauksen innoittamana siirrän käsivarren lapin vaellukseni elokuulle, toiveissa vältellä pahimmat hyttyslaumat ja tulvivat joet :) Elokuun loppupuolelle jos maltan, saan katsella jo tähtitaivaitakin...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Terve! Räkkä kestää yleensä suunnilleen heinäkuun loppuun, mutta itikkaa on toki vielä senkin jälkeen. Räkkäaika on se pahin sääskien joukkoesiintymisaika. Elokuun puolella saattaa enempi olla riesaa polttiaisista, mutta oman kokemuksen pohjalta sanoisin, että elokuun puolenvälin jälkeen ei ole itikoita omilla reissuilla sattunut toistaiseksi niin paljoa, että se olisi ottanut päähän. Suurinta harmia aiheuttavat mielestäni nimenomaan hyttyset, sen jälkeen mäkäräiset ja viimeisenä polttiaiset.

      Jos kuitenkin tarkoituksesi on kalastaa, niin kannattaa asennoitua myös sietämään itikoita, sillä silloin kun on itikkaa, on myös kala yleensä paremmin syöntipäällä! Tänä vuonna lähden itse vaellukselle poikkeuksellisesti jo heinäkuun puolenvälin tienoilla, eli potentiaalisesti melko pahaan aikaan itikoiden suhteen. Saapa nähdä miten käy!

      Delete