Thursday, January 31, 2019

Karhun kohtaaminen

Täytetty kontio Riihimäen Erämessuilla 2016

Karhu on maamme suurin petoeläin ja eittämättä myös ihmiselle vaarallisin, mikäli olosuhteet kohtaamisessa ovat vääränlaiset. Itse en ole kontiota onnekseni tai epäonnekseni ainakaan toistaiseksi luonnossa kohdannut. Merkkejä niistä kylläkin, kuten 2014 Urho Kekkosen kansallispuiston Hammaskurun tuvalta aamulla lähtiessä, kun viereisen puron vastarannalta löytyi parit karhunjäljet mutaisesta maasta.

Ajattelin tehdä aiheesta postauksen, sillä asia on minulle tällä hetkellä ajankohtaisempi, sillä tulevan kesän vaelluksemme näillä näkymin sijoittuu erämaa-alueelle, jossa karhuja on paljon.

Monet erämailla kulkijat pelkäävät karhun kohtaamista - kuten minäkin - vaikkakin samalla monet heistäkin toivovat kuitenkin karhun näkevänsä, joskin turvallisen etäisyyden päästä - kuten minäkin.

Kuten varmasti moni muukin, niin minäkin olen lukuisia kertoja käynyt mielessäni miten toimia karhun kohdatessa. Asiasta on tullut kerättyä tietoa netistä foorumeilta, informatiivisilta sivustoilta, sekä päässyt juttelemaan aiheesta karhumetsästäjien kanssa Tuntsan seudulla, Kuskoivan kodalla.

Karjalankarhukoira Kuskoivan kodalla

Vaellusnetin foorumeilta löytyy vuonna 2007 aloitettu keskusteluketju karhun kohtaamisesta ja tekstiä on kertynyt ketjuun harvakseltaan vuosien varrella nelisentoista sivua. Ketjusta löytyy paljon erämaita vuosikymmenien varrella kierrelleitä kulkijoita, joista harva on karhuun reissuillaan - tai ylipäätään - törmännyt. Todennäköisyydet karhun kohtaamiselle eivät ole suuret.

Kuten moni karhuja lähestulkoon kuollakseenkin pelkäävä jollakin tasolla tietää, niin lähestulkoon poikkeuksetta karhu säntää ihmistä pakoon heti tämän havaittuaan. Siitä huolimatta saattaa ajautua tilanteeseen, jossa karhu ei niin teekään. Mikäli karhu ei näin toimi, niin se ei vielä merkitse sitä, että karhu olisi aggressiivinen. Se saattaa yksinkertaisesti olla utelias ja puntaroi ensin tilanteen vakavuuden, ennen kuin mitä todennäköisimmin sitten löntystää toisaalle. Tilannetta puntaroidessaan se saattaa nousta seisomaan takajaloilleen nähdäkseen ympäristönsä paremmin ja nuuhkia ilmaa ottaakseen sinusta selvää. Tällöin karhun korvat ovat höröllä ja se on epävarma tilanteesta.

Pahimmat mahdolliset tilanteet karhun kohtaamiselle ovat tietenkin:

 • Karhuemon ja sen pentujen väliin joutuminen
 • Karhun yllättäminen lähietäisyydeltä siten, ettei se ole kulkijaa etukäteen huomannut
 • Haavoittuneen karhun kohtaaminen
 • Karhuun törmääminen sen haaskalla
 • Vapaana oleva koira, joka ensin karhua ärsytettyään johdattaa äkäisen karhun luoksesi

Mikäli karhu kokee, ettei se itse ole perääntymässä (esim. lähellä piileskelevien pentujensa tai haaskan vuoksi), niin se yleensä antaa selvät merkit ihmiselle siitä, että nyt kannattaa lähteä. Se saattaa nousta takajaloilleen seisomaan ja karjua voimakkaasti. Takajaloillaan seisova karhu ei siis ole merkki siitä, että se aikoo käydä ihmisen kimppuun.

Vihaisen karhun korvat ovat usein luimussa, pää matalalla, niskakarvat pystyssä ja se saattaa heilutella päätään sivulta sivulle, neljällä jalalla seisten. Kun karhu tulee kohti tarkoituksenaan käydä päälle, se tulee kohti korvat luimussa ja matalana. Karhut tekevät usein kuitenkin ns. valehyökkäyksiä, joilla ne koittavat vain varoittaa, vaikka harvalla riittää pokkaa jäädä toteamaan valehyökkäys valehyökkäykseksi siinä tilanteessa. Valehyökkäyksessä karhu tulee kohti, keskeyttäen hyökkäyksen joidenkin metrien päähän tai vaihtaa suuntaa kesken juoksun.




Miten ennaltaehkäistä karhun kohtaamista vääränlaisissa olosuhteissa?


Etenkin metsäisemmällä ja sellaisella seudulla, jossa maastonkorkeus vaihtelee, kannattaa pitää liikkuessaan ääntä, jotta karhu voi kuulla sinut, ennen kuin säikäytät astumalla sen lähelle kukkulan tai kiven takaa. Mikäli sinulla on seuraa, niin alituinen jutustelu vaellusseuran kanssa on hyvä keino, joskin karhu yleensä kuulee sinut jo jalkojesi alla rasahtelevista oksista. Jotkut pitävät mukanaan karhukelloja, mutta karhunmetsästäjien mukaan jotkin karhut saattavat yhdistää kellon äänen poroihin, joka ei välttämättä ole hyvä asia.

Toiseksi, mikäli liikut koiran kanssa, etkä siis ole metsästystarkoituksella liikenteessä, niin pidä koira kiinni. Poronhoitoalueellahan me Lapin erämailla vaeltavat toki liikumme muutoinkin, joilla koiraa ei saa edes irti pitää, mutta kuitenkin. Jos ja kun koirasi saa tarpeekseen karhusta syystä tai toisesta, niin mitä todennäköisimmin se hakeutuu sinun luoksesi. Mikäli siis kuulet, että koirasi suunalta kuuluu karjumista tai murahtelua, kannattaa hakeutua mahdollisimman avoimeen maastoon, jotta mahdollisesti koiraasi seuraava ärtynyt karhu näkee sinut hyvissä ajoin.

Mikäli törmäät haaskalle, älä jää tutkimaan sitä pitkäksi aikaa, vaan ota varman päälle ja poistu paikalta pikimmiten. Karhu peittää usein haaskaansa sammalilla tai upottaa sen osittain suohon. Ei kannata jäädä ottamaan riskiä, että onko haaskan itselleen julistanut karhu miten lähellä tai kaukana.

Jos kalastat vaelluksella ja saalista siunaantuu, niin älä jätä perkuujätteitä, kalasta itsestään puhumattakaan lojumaan keskelle leiriä, vaan vie se mieluummin leiristä kauemmas.

Kelpais karhullekin

Jos taas törmäät karhunpentuun, niin poistu rauhallisesti takaisin tulosuuntaasi. Missä pentu, siellä emo. Karhuemot ovat erittäin suojelevaa sorttia, joten älä jää ihastelemaan karhunpentuja, vaikka miten suloisia ne ovatkin.

Ota liikkuessasi huomioon, että karhut liikkuvat iltaisin ja aamuvarhain, kun taas päiväisin ne yleensä lepäilevät suojaisessa paikassa.

Miten toimia, jos kuitenkin satut karhuun lähietäisyydeltä törmäämään ja karhu ei heti pakene paikalta?


  1.  Ennen kaikkea pysy rauhallisena. Älä tee mitään äkkinäisiä liikkeitä tai kovia ääniä.
  2.  Juttele rauhallisella ja matalalla äänellä - ihan mitä vain. Esimerkiksi "minäpä tästä poistun... ei mitään hätää... saat olla aivan rauhassa... jatketaan vain matkaa eri suuntiin" ja niin edelleen. Rauhallisella ja matalalla äänellä jutustelu saattaa rauhoittaa tilannetta.
  3.  Älä katso karhua silmiin, sillä muiden petoeläinten tapaan se saattaa ottaa sen haasteena tai uhitteluna.
  4.  Poistu tulosuuntaasi hitaasti ja rauhallisesti, äläkä missään nimessä käännä pedolle selkääsi. Selän kääntäminen ja varsinkin karhuun selin paikalta pakeneminen saattaa herkästi laukaista petoeläimissä saalistusvietin, jolloin eläin saattaa herkästi käydä päälle.
  5.  Karkuun juokseminen rinkan kanssa tai edes ilman rinkkaa on tyhjä arpa. Karhu juoksee parhaimmillaan 50 km/h, joten tällä strategialla et kauas ehtisi.
  6.  Älä yritä turhaan kiivetä karkuun puuhun. Karhu kiipeää puuhun sinua ketterämmin.


Jos kuitenkin vaikuttaa siltä, että karhu aikoo tulla iholle asti, niin suositelluin keino on heittäytyä vatsalleen maahan, suojata käsillä niskaa ja päätä, sekä olla niin hiljaa ja liikkumatta kuin vain mahdollista. Tämä vaatii rautaisia hermoja, mutta on oman terveyden ja hengen kannalta ihmiselle huomattavasti viisaampi vaihtoehto, kuin fyysiseen kamppailuun ryhtyminen karhun kanssa.

***


Suomen Riistakeskuksen YouTube-kanavalta löytyy ruotsalainen, vajaan puolen tunnin mittainen dokumentti, joka käsittelee karhun luonnetta, ihmisen ja karhun kohtaamista ja muuta asiaan liittyvää. Riistakeskuksen sivulta löytyy myös kaksisivuinen PDF-tiedosto, josta löytyy tietoa karhuista, maamme karhukannoista, sekä jo tässäkin tekstissä mainittua tietoa karhun kohtaamisen varalta.

Jos/kun itse kohtaaminen karhun kanssa ottaakin tapahtuakseen, niin reagointi ei välttämättä noudata ennalta ajateltua, mutta asiaa on hyvä käydä läpi omassa päässään paljon ja usein, jotta sen tilanteen tullen muistaisi välittömästi ja parhaimmillaan tulisi ns. selkärangasta.

Toivottavasti kuitenkaan ei kukaan meistä törmää karhuun, paitsi ehkä turvallisen etäisyyden päässä ja mielellään toki niin, että teleobjektiivi on kamerassa valmiina kiinni ja olosuhteet hyvän valokuvan saamiseen muutoinkin kohdallaan!