Tarkennusta erääseen autiotupaohjeeseen

Luirojärven tupa

Varsinkin me Lapissa retkeilevät käytämme autiotupia ainakin toisinaan. Vaikkakin kanssavaeltajat ovat lähestulkoon poikkeuksetta mitä huomaavaisinta sakkia, joilla maalaisjärki pelaa ja kellotapulissa raksuttaa, niin sekaan kuitenkin silloin tällöin saattaa mahtua ajattelemattomampaa, kokemattomampaa tai jopa itsekkäämpää kulkijaakin. Yksi tapaus viime ajoilta nousi otsikoihin astikin. Tapauksen löytää yksityiskohtaisemmin selostettuna tästä.

Olen törmännyt muutamaan otteeseen itsekin sellaiseen tulkintaan eräästä autiotupasäännöstä, joka ehkä hitusen itsekkäämmistä lähtökohdista (alitajuisesti tai tietoisesti) sitä tavaavalle voi tuntua loogiselle, muttei ole sitä todellisuudessa alkuunkaan. Kyseinen sääntö kuuluu siis seuraavasti:

"Anna tilaa uusille tulijoille, viimeiseksi tulleilla on etusija yöpyä."

Tätä on siis tulkittu joidenkin toimesta siten, että mikäli tuvalle saapuessaan nukkumatilaa ei sisällä ole, tulisi ensimmäisenä saapuneen tehdä tilaa huolimatta siitä, onko viimeisenä saapuvalla edes mikään pakottava tarve päästä tupaan yöksi. Tätä perspektiiviä on jopa tarkennettu niin, että kannattaa siis saapua tuvalle mahdollisimman myöhään, jotta on varma paikka tuvassa ja siten ei tarvitse ottaa vaellukselle välttämättä edes telttaa mukaan.

Tässä vaiheessa meinaa jäädä vain suu auki tuijottamaan ja miettimään, että mistä edes alottaisi selittämään. No, yritetään nyt kuitenkin...

1) Teltta tai jokin muu retkeilymajoite on oltava aina mukana vaelluksella, aikoi sitten yöpyä tuvissa tai ei. Vaikka olisit varannut joka yöksi varaustuvan, on silti aina riski, että eksyt tai tapahtuu jokin tapaturma, jonka vuoksi et löydä tai ehdi tuvalle yöksi ja joudutkin nukkumaan maastossa. 

2) Teltta tai jokin muu retkeilymajoite on oltava aina mukana vaelluksella siitäkin syystä, että myös sinä voit olla se, jonka on tehtävä tilaa yöllä tuvalle saapuneelle, joka on uponnut vaikkapa kainaloita myöten suohon kylmänä syysiltana. 

3) Mikäli tuvalle saapuessasi se on täynnä, on suositeltavaa pystyttää mukanasi oleva retkeilymajoite yöksi. Ruuanlaiton voi hoitaa edelleen tuvan puolella (toki hyvissä ajoin, eikä yömyöhällä), vaikka nukkuukin teltassa. 

4) Täydelle tuvalle tullessaan vaeltaja voi - ja hänen toki kannattaakin -  tarttua tuohon ohjeeseen, mikäli hänellä on sille oikeasti tarve. Tällainen tarve voi johtua esimerkiksi siitä, että on eksynyt reitiltään ja on joutunut taittamaan useamman kymmenen kilometriä sateessa ja on siten erittäin uupunut ja kylmissään. Eli siis sellaisessa tilanteessa, jossa tuvalle saapuva on vähintäänkin lievässä hätätilanteessa. Ohje ei ole tarkoitettu sitä varten, että siihen vedottaisiin kun mukavuudenhaluisuus puskee pintaan. Se, että haluaa nukkua mieluummin tuvassa kuin teltassa, on vain mukavuudenhaluisuutta. 

5) Toisaalta, tupaan saadaan kyllä mahtumaan enemmänkin nukkujia kuin suositukset ehdottavat, mutta asia kannattanee ottaa kohteliaasti ja asiallisesti puheeksi muiden tuvalla olijoiden kanssa. Varsinkin huonoissa sääolosuhteissa tämä voi olla suositeltavaa. Mikäli asettaudutaan nukkumaan lattialle, tulee luonnollisesti kiinnittää huomiota mm. siihen, ettei ole liian lähellä kamiinaa tai ettei ole toisten tiellä, jos lavereilta tulee pimeän aikaan tarve lähteä ulkokäymälään.

Karapuljun autiotupa

Ja tarkennettakoon nyt vielä se, että allekirjoittaneella ei ole oma lehmä edes ojassa, sillä lukeudun heihin, jotka saapuvat tuvalle viimeisien joukossa.

Joka tapauksessa, olen pyöritellyt tätä asiaa päässäni jo pari vuotta ja päädyinkin hiljattain lähettämään kaikkiin Lapin luontokeskuksiin pitkän sähköpostin asiaan liittyen, jotta voisin tarkentaa kyseisen ohjeenpätkän tulkinnan. Kerroin millaiseen näkemykseen kyseisestä ohjeesta olen muutamia kertoja törmännyt ja kerroin oman näkemykseni miksi sellainen ei käy mitenkään järkeen. Muutamasta ehti tulla sähköpostia ja ihmettelinkin miksi vastausten määrä jäi aika pieneksi, kunnes sitten lopulta - ja minulle yllättäen - Metsähallitukselta tuli asiakaspalvelupäällikköjen koostama yhteinen vastaus.

"Viime aikoina autiotupien etiketti on saanut huomiota lehtien palstoja myöten: http://www.iltalehti.fi/matkajutut/201612272200045833_ma.shtml. Lähetit viestisi useampaan luontokeskukseen ja pyysit jokaista kommentoimaan. Päädyimme kuitenkin Metsähallituksen asiakaspalvelupäälliköiden kanssa lähettämään yhden yhteisen vastauksen – toimikoon tämä samalla ohjeistuksen selkeyttäjänä myös talon sisällä toimiville.

Luontoon.fi –sivustollamme esittelemme ohjeita autiotupien käyttäjille (http://www.luontoon.fi/tuvat/tupatyypit/ohjeitaautiotupa). Olemme huomanneet ohjeistuksen tarpeelliseksi, koska niin kotimaisille kuin ulkolaisille asiakkaille on hämärtynyt autiotupiin liittyvä hieno suomalainen vaellusperinne. Autiotupien alkuperäinen tarkoitushan on ollut tarjota suojaa kairassa kulkijalle erilaisissa sääilmiöissä. Ohjeistuksen punaisena lankana on toisten huomioiminen – majoitutaanhan siinä vieraiden ihmisten kanssa samoissa tiloissa. Ohjeistuksemme kohdassa kuusi on mainittu ”Anna tilaa uusille tulijoille, viimeksi tulleilla on etusija yöpyä”. Tärkeä sana tässä on tuo etusija. Se ei tarkoiteta sitä, että aloitetaan keskustelu siitä, koska kukakin on saapunut, vaan että tuvalla jo olleella ja levähtäneellä on enempi voimia antaa tilaa uudelle tulokkaalle. Hyvässä yhteishengessä voidaan tarvittaessa käydä keskustelu siitä, kuka siirtyy telttaan nukkumaan tai jatkaa matkaa eteenpäin. Itsekkyys, vaatimukset ja kyynärpäät eivät istu autiotupien perinteeseen. Oman majoitteen ottaminen vaellukselle mukaan on omasta turvallisuudesta huolehtimista. Onhan sään yllättäessä nopea leiriytyminen usein se paras vaihtoehto. Lisää retkeilyn turvallisuuteen liittyvistä asioista löydät Retkeilyn ABCstä kohdasta turvallisuus (http://www.luontoon.fi/turvallisuus)."

Osa otti kantaa vähäsanaisemmin ja osa kiitettävän tarkkaan ja laaja-alaisesti. Tässä vielä pari vastausta luontokeskuksilta, jotka vastasivat omankin kantansa asiaan. Ensin Pallastunturin luontokeskuksen perspektiivi asiaan:

"Moikka Antti,

pohdimme tuota asiaa Pallastunturin luontokeskuksella vähän samoin aatoksin kuin sinäkin. Vanha autiotupasääntö on aika kökkö ja epäselvä. Ehkä se on alun perin syntynyt siihen tarpeeseen, että tiettömien taipaleiden takana on joskus sattunut, että kulkijat ovat majoittuneet yöksi tai kahdeksi tai jopa kolmeksi autiotupaan ja uusien kulkijoiden tulessa ovat sanoneet, että tupa on täynnä, jatkakaa matkaa.. Eli oikeasti lienee ollut tarkoitus määrätä, että yön yli levänneiden, syöneiden ja vaikkapa vaatteensa kuivanneiden kulkijoiden on annettava tilaa uusille tulijoille. Tai, jos tulijoilla oli selkeä hätä ja huonot kamppeet, niin oli järjestettävä asiat niin, että suojaa tarvitsevat sitä saavat. Nykyisessä ryntäyksessä ja kulkijoiden ruuhkassa tuo vanha ohje ei enää toimi, vaan saa siis aikaan hämmentäviä tulkintoja. Ohje pitäisi päivittää vastaamaan nykypäivää. Kukaan ei siis saa varata autiotupaa omaan tai ryhmänsä käyttöön ja väittää olevansa syystä tai toisesta etuoikeutettu. Täytyy sovitella tilanteen mukaan."

He myös kyselivät olisiko minulla ehdotusta kyseisen kohdan uudelleenmuotolemiseksi, mutta tähän en ole vielä ehtinyt paneutumaan kunnolla.

Tässä vielä näkemys Kilpisjärveltä:

"Hei,

olet kirjoittanut mielestäni hyviä havaintoja alla olevaan kirjoitukseesi.

Pyrimme aina muistuttamaan teltan tarpeellisuudesta niin hätämajoitteena kuin myös silloin kun varaustupaa ei ole varattu, jolloin petipaikkaa ei ole varmistettu. Varsinkin pohjoisen karuissa ja muuttuvissa olosuhteissa autiotupien välilläkin voi tarvita pahalla säällä hätämajoitetta.

Autiotuvan käytössä olen enemmänkin linjalla ’sopu sijaa antaa’ kuin että ensimmäisenä tullut automaattisesti lähtisi tuvasta pois, niin hieno kuin ajatus onkin. Erikseen on tietysti tapaus, jossa tupaan ei kerta kaikkiaan mahdu enää ketään ja tullut on aivan uupunut ja tarvitsee lämpöä ja lepoa. Parhaimmillaan pienessä Pyhäkeron autiotuvassa (osin ulkovaraston puolella) on yöpynyt 23 retkeilijää samalla kertaa."

Kyseistä ohjetta ei siis pidä tulkita kirjaimellisesti, minkäänlaisia välimerkkejä rakastellen. Jos joku kuitenkin näin erehtyy tekemään, toivon tilanteen toisen osapuolen tekevän ohjeen oikean tulkinnan ja tarkoituksen selväksi ja pitävän siitä kiinni - asiallisesti totta kai.

Takkaselän varaustupa

Itse en ole törmännyt ns. mätiin omeniin omilla vaelluksillani. Vaellus- ja retkeilyharrastuksiin ryhtyvillä aloittelijoilla saattaa olla vaikeuksia ymmärtää millainen henki näissä harrastuksissa on harrastajien keskuudessa. Oman kokemukseni mukaan ihmiset ovat keskimäärin huomattavasti reilumpia, rehellisempiä ja huomioon ottavampia toisilleen erämaassa liikkuessaan, kuin ns. sivistyksen parissa. Mikäli harrastukseen ryhtyy kyynärpäätaktiikkaa käyttäen, on asenne täysin väärä. Henki näissä piireissä on siis hyvä ja toisia huomioiva. Maastoon lähdettäessä jokainen harrastaja myös hyväksyy, sekä ymmärtää sen tosiasian, että on oltava valmis yöpymään niin teltassa kuin tuvassakin. Tämä ei ole kesämökkeilyä, jonka lisäksi teltan pitäminen mukana on myös oman turvallisuuden kannalta välttämätöntä.

Jos telttaan majoittautuminen ns. normaaleissa vaellusolosuhteissa tuntuu vastenmieliseltä ajatukselta, on kyseessä asenneongelma ja vastuu siitä koituviin ongelmiin ja ongelman korjaamiseen on vain sinulla itselläsi. Monella kokemattomalla harrastajalla se johtuu nimenomaan kokemattomuudesta ja siitä pääsee yli hyvin nopeasti, kun telttaöitä tarpeeksi viettäneenä ymmärtää, ettei se teltassa yöpyminen normaaliolosuhteissa ole millään mittarilla mitattuna ikävää. Jos teltassa yöpyminen tuvan sijaan tuntuu liian isolta palalta haukattavaksi, kannattaa harjoitella sitä teltassa nukkumista tottumiseen asti, ennen kuin lähtee vaellukselle Lappiin.

Yksi helpottava ohjenuora nyt alkuun on ainakin se, että mikäli vaelluspäivän päämääränä on saapua jollekin tuvalle, niin asennoituu asiaan ajatellen etukäteen mieluiten näin; "Saapa nähdä onko tuvalla tilaa." Näin ei ole tiedossa massiivista pettymystä tuvalle saapuessa, mikäli tupa onkin täynnä ja tiedossa on telttayö tuvan sijasta.