Sunday, April 30, 2017

Muutama ajatus Tenojoen kalastuslupien hinnankorotuksesta

Tenojokilaaksoa (Wikimedia Commons)

Tenojoen lupapolitiikka ja hinnoittelu saa tänä vuonna uudistuksen, jota on kirottu sosiaalisessa mediassa ja muissa netin keskusteluympäristöissä perspektiivistä, jos toisesta. Aiheesta jaettiin ehkäpä eniten Iltalehden linkkiä, jonka otsikko jo kertoo hinnannousun olevan "jopa +9500%".

Eniten närää on nostattanutkin nettikeskusteluissa nimenomaan uudet lupahinnat. On totta, että oltaisiin voitu keskittää uudistusta saaliskiintiöihin ja siten kohtuullistaa lupahintojen korotusta. Toisaalta on huojentava uutinen, että on päästy edes jonkinlaiseen sopuun ja yhteisymmärrykseen toimista Tenojoen tilan ja tulevaisuuden suhteen. Sen verran kauan asiasta on väännetty ja Tenojoen lohen tulevaisuus on näyttänyt hetki hetkeltä synkemmältä.

On myös totta, että tuleva hinnoittelupolitiikka takaa sen, että lähinnä yritysjohtajat ja muut varakkaammat ovat paikallisten lisäksi niitä, jotka Tenojoella jatkavat tulevana kesänä kalastusta. Itsekkäästä perspektiivistä katsoen tietenkin ymmärrän päätöksen nostaman närästyksen, mutta mielestäni tärkeintä lopulta on kuitenkin lopputulos, eli että Tenojoen lohta kalastetaan vähemmän. Kattavatpa korkean hinnan maksavat massimiehet edes osan paikallisten menetetyistä matkailutuloista maksamalla korkeampaa hintaa luvistaan.

Lohenkalastajat Tenojoella (Wikimedia Commons)

Joka tapauksessa, mikäli asiasta vääntäminen olisi taas kerran jatkunut vuosi toisensa jälkeen, kuten tähänkin asti, niin jossain vaiheessa ei olisi enää ollut lohta, jonka pelastamista Tenojoella olisi voinut enää edes miettiä. Ikävä tosiasia on se, että Tenon lohta on ylikalastettu pitkään ja tällaisessa tilanteessa ratkaisuksi ei yksinkertaiseksi ole enää tarjolla sellaisia vaihtoehtoja, jotka olisivat kivuttomia tai miellyttäisivät kaikkia. Mikäli sellaisia vaihtoehtoja oltaisiin haluttu tarjolle, niihin olisi pitänyt tarttua jo kauan sitten. Nyt niiden perään haikailu ei enää auta. Se juna meni jo.

Nähtäväksi kuitenkin jää, että riittävätkö nämäkään toimet suojelemaan Tenojoen lohikannan tulevaisuutta riitävästi. Eniten mietityttää kulkutuksen ja muun verkkokalastuksen vaikutusten jatkuminen, jotka harventavat vuosittain joen lohikantaa omalta osaltaan myös merkittävissä määrin.

Kulkutusta on perusteltu saamelaiskulttuurin varjolla ja ymmärrän toki tämän perspektiivin lähtökohdan, mutta mikäli horisontissa siintää Tenojoen lohen tarun loppu, niin kumpi painaa tarpeen tullen vaakakupissa enemmän - lupa harjoittaa saamelaiskulttuurin mukaista kalastusta joitakin vuosia pidempään, kunnes Teonjoen lohta ei enää ole vai Tenojoen lohen elinvoimaisuuden parantaminen ja sen hyödyntämisen mahdollisuuden takaaminen jälkipolvillekin?

Vain toinen näistä vaihtoehdoista mahdollistaa paikallisten paluun edes jossakin vaiheessa hyödyntämään Tenojokea taloudellisesti matkailualan valttikorttina ja siten turvaamaan paikallista elintasoa ja elinkeinoelämää ja saamelaiskulttuurille sopivaa elintapaa. Vastaavasti vain toinen vaihtoehdoista edistää sitä, että saa itse kunnian kuulua siihen kalastajaryhmään, jotka ovat kalastaneet Tenojoesta pois viimeiset lohet.

Myöhäisruskan Tenojokilaaksoa (Wikimedia Commons)

Oli miten oli, kokonaiskuvassa suurin häviäjä tässä yhtälössä on toimista huolimatta joka tapauksessa paikallinen väestö. Utsjoen seutu elää matkailusta ja matkailu sinne vähenee varmasti merkittävästi lupahintojen radikaalin nousun myötä. Se tarkoittaa väistämättä paikallisen väestön toimeentulojen epävarmuutta ja huonontumista.

Monille meille etelän asukeille tuntuu olevan joskus vaikea ymmärtää, että Lapissa asumisen mukana tulevia huonoja ja epävarmoja tuloja ja niiden lähteitä kompensoi luonnosta saatava ravinto, kuten kala. Sen vuoksi koen, että paikallisilla tulee viime kädessä olla etuoikeus myös paikallisiin kalakantoihin, joten kalastajaryhmistä pienimmän kärsijän tulisi kuitenkin olla paikalliset. Me etelän turistit menemme Lappiin hakemaan elämyksiä, kun taas paikallisille se kalastus merkitsee ruokaa pöytään perheelle.

Omasta mielestäni turistikalastajan valituksia tästä asiasta säestää maailman pienin viulu - ainakin mikäli närästys nousee yksinkertaisesti siitä, ettei pääse nimenomaan Tenojoelle kalastamaan lomareissullaan. Ei sillä, ettenkö ymmärtäisi miten tällainen uutinen tuottaa pettymystä harrastajalle, vaan siksi, että se on hyvin pieni hinta verrattuna siihen, jonka Utsjokelaiset tässä joutuvat maksamaan. Kaikki sympatiani tässä vaikeassa ja tunteita vahvasti pintaan nostavassa asiassa kuuluvat heille.

Jos kuitenkin rakastaa Lappia ja Utsjoen seutua, on siellä muutakin (ja omasta mielestäni enemmänkin) annettavaa etelän asukeille, kuin vain Tenojoki. Hienoja vaellusmaastoja ja kalavesiä löytyy esimerkiksi Kaldoaivin erämaa-alueelta, sekä Paistunturin erämaa-alueelta, jonne itsekin suuntaan tulevana kesänä. Toivoa sopii, että Tenon lohikannan elinvoimaisuus tulee näyttämään tulevaisuudessa paremmalta. Sillä välin voit tukea paikallista matkailuelinkeinoa Utsjoen seudulla kyllä hinnankorotuksista huolimattakin. Rakkautensa kalastukseenhan voi kyllä kanavoida melkein missä vain, mutta rakkauden Suomen Lappiin ainoastaan Suomen Lapissa.

No comments:

Post a Comment