Wednesday, February 28, 2018

Kokemattomana vaellukselle Lappiin?

Tunturinäkymiä ihastelemassa

Mikäli haluaa vaellukselle Lappiin, on edessä jossain vaiheessa väistämättä se ensimmäinen kerta. Sen suhteen ei kannata kuitenkaan hätäillä, sillä ei kannata lähteä soitellen sotaan, vaan valmistautua kaikessa rauhassa, jotta itse vaellus sitten jäisi muistoihin hyvänä kokemuksena, eikä sarjana vastoinkäymisiä, hampaiden kiristelyä ja kärsimystä.

Käsittelen tässä tekstissä sellaisia aspekteja, joiden koen olevan aloittelevalle ns. todennäköisimpiä sudenkuoppia ja merkittävimpiä asioita, joita ottaa huomioon. Pelkästään tätä tekstiä lukemalla ei siis kannata lähteä Lappiin takki auki, vaan googletella tämän lisäksi aiheesta määrätietoisesti ja perusteellisesti!

Edit: Huomautettakoon vielä, että tämä blogipostaus lähtee siitä oletuksesta, että suunnistustaito tai ainakin sen teoria on jo hallussa.



VALMISTAUTUMINEN


Ihan ensimmäiseksi todettakoon, että vaihtoehtoja on oikeastaan kaksi; sinulla on joku kaveri tai kavereita, jotka ovat jo Lapissa käyneet vaelluksella ja lähdet heidän opastuksellaan ja heidän mukanaan ensimmäiselle vaelluksellesi Lappiin tai sitten etsit tietoa valmistautumista varten itseksesi ja lähdet matkaan ilman kokenutta seuraa.

Mikäli vaihtoehtosi on mainituista ensimmäinen, suosittelen ensinnäkin kuuntelemaan kokeneempia kavereitasi, vaikka jotkin heidän painottamat asiat eivät omasta mielestäsi tuntuisi kovin merkittäviltä tai vaikka kuulostaisivat suorastaan turhanpäiväisiltä. Toki, ei kaikki neuvot esimerkiksi varusteiden suhteen ihmisestä riippuen aina ole aivan välttämättömyyksiä, mutta heillä on kuitenkin kokemusta ja varmasti kantapään kautta opittuja oppeja aiemmilta vaelluksilta, joten pidä korvat ja mieli avoinna.

Jos taas olet lähdössä vaellukselle ilman kokenutta seuraa, on erittäin suositeltavaa kaiken googlettelun ja keskustelupalstoilta kyselemisen lisäksi tehdä vaikkapa alkuun yhden yön ja sitten viikonlopun mittaisia reissuja lähiseuduillesi. Näin kartutat hieman kokemusta retkeilystä ja saat hieman paremmin käsitystä siitä, millaisia varusteita tarvitset ja mitä et. Painottaisin vielä, että jos viikonlopun mittaiselle reissulle lähtiessäsi yhdelle päivälle on luvassa koko päiväksi sadetta, niin lähde silti. Saatpa testata vaatteidesi sateenpitävyyttä, sillä siitä sinun tulee olla perillä ennen vaellukselle lähtöä. Ei ole mieluisaa huomata vaelluksen ensimmäisinä päivinä, että vaatteet eivät pidäkään vettä, jolloin moraali voi laskea roimasti ja pian kaipaat kotiin, etkä osaa nauttia vaelluksen tarjoamista mahdollisuuksista ja maisemista.



SUUNNITTELU


Aloitteleville, sekä vähän kokeneemmillekin saattaa helposti tuottaa ongelmia ottaa mukaan oikea määrä ruokaa. Väittäisin, että suuri osa ottaa mukaan aivan liikaa. Eipä siinä, toki parempi ottaa liikaa, kuin liian vähän. Toisaalta myös tämäkin lienee asia, joka vaihtelee hitusen yksilötasolla, joten tämänkin takia kannattaa tehdä lyhyempiä reissuja alkuun jossakin kotia lähempänä. Nyrkkisääntönä kuitenkin pidetään, että olisi hyvä ottaa yhdelle ylimääräiselle päivälle vielä murkinaa mukaan. Huomionarvoista on myös se, että mahdollisia kalastussaaliita ei kannata huomioida mukaan otettavien aterioiden määrässä mitenkään, sillä kalan tuloon ei voi luottaa.

Valmismuonien parhaimmistoa

Omalla kohdallani muonapuoli yhdelle vaelluspäivälle menee jokseenkin niin, että on aamiainen (esim. kahvia ja leipää, jonka päälle metukkaa ja juustoa), joka nautitaan ennen patikointia ja matkalla sitten on rinkan lantiovyön taskussa jotakin naposteltavaa, kuten salmiakkia tai pähkinöitä. Jossakin vaiheessa päivän patikointia tulee usein pysähdyttyä keittämään kahvit ja syömään jotakin välipalaa, kuten keksejä ja suklaata. Päivän patikoinnin päätteeksi kun on pystytetty leiri, valmistuu sitten lounas - tai illallinen, miten sitä nyt sitten kutsuisikaan. Ennen nukkumaan menemistä ehkä vielä jotain naposteltavaa.

Alkuun varasin itselleni joka päivää kohti kaksi lämmintä ateriaa, mutta totesin sen olevan liikaa. Ei siinä mielessä, etteikö jaksaisi syödä ruokaa, vaan siksi, että sille ei yksinkertaisesti tunnu löytyvän tarpeeksi aikaa, jonka lisäksi vaelluksen mittaisen ajan sitä pärjää vallan hyvin hieman pienemmällä kalorimäärällä kuin arkena. Paino sanalla hieman. Tämähän tietenkin riippuu myös siitä, että miten paljon sitä arkena kukin syö ja kuluttaa, sekä onko kropassa sen verran ylimääräistä, mitä reissulla voi sitten vähäsen kuluttaa pois. Itse tulee ehkä syötyä arkena usein enemmän kuin olisi tarve kulutukseeni nähden.

Omalla kohdallani pieni vähennys päivittäin nautittuun ravintoon on ollut joka tapauksessa toimiva homma, mutta nämä asiat jokaisen kannattaa selvittää omakohtaisesti turvallisemmissa olosuhteissa lähempänä asutusta, eikä ottaa turhia riskejä lähtemällä suorilta Lapin erämaille aivan liian pienellä muonamäärällä. Itse olen vähentänyt muonamäärää hiljalleen jokaisesta vaellusreissusta aina hieman viisastuneena.

Ympäristön maisemat ja muut puitteet ovat vieneet ajatukset pois ruuasta ja sitä tahtoo ennemmin ottaa niistä irti niin paljon kuin mahdollista sinä rajattuna aikana, jonka vaelluksella viettää - ennemmin kuin jatkuvasti retkikeittimellä kokkaillen, syöden ja ruuan päälle lepäillen.

Retkikeitin tulilla

Toinen helppo virhe on ahnehtia liikaa kilometrejä suunnitteluvaiheessa. Useimmille ei ole kovin mieluisaa sellainen, että aamulla väsyneenä herättyään vetelee pikaisen aamiaisen ja kiirehtii matkaan, jotta ehtii taittamaan suunnitellun päivämatkan ja pääsemään perille jollekin tietylle autiotuvalle. Siinä sitten kuluttaa kiireessä koko päivän matkaa taittaen, pääsee perille illalla, syö ja käy uupuneena nukkumaan ja toistaa aamulla taas saman kaavan. Vaellukselle lähdetään nauttimaan ja omasta mielestäni tarkemmin ottaen vielä ajattomuudesta ja kiireettömyydestä. Kannattaa jättää aikaa sen verran, että matkan taittamisen yhteydessä ehtii pysähdellä pidemmäksikin aikaa istumaan ja nauttimaan maisemista.

Kyse ei välttämättä ole edes minuuteista tai tunneista, vaan reitti on ehkä hyvä suunnitella niin, että joka päivä ei ole pakko edetä ja vaihtaa leiripaikkaa. Se on mukavaa vaihtelua, kun ei tarvitse kantaa koko päivänä rinkkaa, vaan voi heittää selkään päivärepun ja lähteä kevyin varustuksin päivävaellukselle vaikkapa kalaan tai jollekin tunturin laelle.

Oma tapani suunnitella reittejä ja päivämatkoja löytyy tästä.

Retkikartan oletusnäkymä

Päivämatkan ideaalipituus tietenkin vaihtelee rinkan painon, maaston haastavuuden, sekä oman kunnon mukaan. Omalla kohdallani n. 12 päivän vaelluksella rinkka painaa 25-29 kg, jolloin päivämatkat pyrin pitämään nykyään korkeintaan 13 km pituisina.

Rinkan painosta päästäänkin siihen, että rinkka kannattaa koepakata kaiken mukaan tulevan painon kanssa mieluusti useaan kertaan ja jo viikkoja ennen vaellusta. On hyvin todennäköistä, että ensimmäisillä pakkauskerroilla et ole muistanut kaikkea mukaan tulevaa tavaraa, joten kiloja saattaa kertyä vielä lisää lähempänä h-hetkeä.

Mikäli esimerkiksi ruokatarpeiden osalta et voi pakata kaikkea mukaan lähtevää tavaraa vielä viikkoja aiemmin, niin niiden painon yleensä pystyy laskemaan ja korvata sen sitten samalla painomäärällä, jotta painon saisi mahdollisimman kohdalleen. Tässä olen hyödyntänyt mm. käsipainoja, vesipulloja, kirjoja ja muuta sopivaa.

Pelkästään painon takia ei koepakkausta tehdä, vaan kyse on myös siitä, että saatko mahtumaan mukaan kaiken suunnitellun roippeen. Viime tinkaan näiden hommien testailun jättäminen voi aiheuttaa erittäin ikävän paniikin, joka voi tulla kalliiksi.



VARUSTEET


Varusteisiin liittyviä keskeisiä asioita huomioitavaksi on ainakin teltan vedenpitävyys (vesipilariarvo), jonka tulisi olla mieluusti 4000mm tai enemmän. 3000mm useimmiten toki riittää, mikäli et yövy avotunturissa tai mitään pitkiä rankkasateita ei osu kohdalle.

Olen aiemmin kirjoittanut laajahkon katsauksen erilaisiin retkeilymajoitetyyppeihin liittyen, jonka voi löytää täältä. Kirjoitin taannoin myös arvion tuoreimmasta teltastani, joka puolestaan löytyy täältä.

Vango Pulsar 300

Sen lisäksi tietenkin makuupussin eristävyys, eli millaiset ovat makuupussisi valmistajan ilmoittamat lämpötilat (comfort, limit ja extreme). Comfort tarkoittaa lämpötilaa, jossa makuupussissa on vielä erittäin mukavat oltavat. Limit saatetaan joskus merkitä Comfort (men) ja se on muutaman asteen viileämpi lämpötila kuin Comfort. Siinäkään lämpötilassa nukkumisen kanssa ei varmasti ole ongelmia niin naisilla kuin miehilläkään. Extreme taas kertoo sen lämpötilan, jossa kyseisellä makuupussilla vielä selviää todennäköisesti hengissä ja ilman välitöntä hypotermian vaaraa. Siinä lämpötilassa tai lähellä edes sitä on turha kuvitella pystyä nukkumaan. Takuuvarmaa on, että sellainen yö on yhtä helvettiä ja seuraava(t) päivä(t) univajeen vuoksi kroppaa kolottaa, jaksaminen on vähissä ja mieli matalana.

Makuupussin kaveriksi on tietenkin oltava makuualusta. Niitä riittää joka makuun ja erilaisiin hintaluokkiin. On hyvin yksilöllistä, miten jäykällä alustalla kunkin kroppa sietää nukkumista. Jäykempää alustaa sietävien mukana voi kulkea 1-2 kpl solumuovialustoja ja pehmeämpää alustaa haluavat kantavat sitten mukanaan ilmatäytteistä (ja mieluusti sen alle solumuovialusta pitämään ilmatäytteinen ehjänä).

Ilmatäytteisten alustojen kanssa ei kannata säästellä turhia, sillä se kostautuu helposti luotettavuudessa (lue: kestävyydessä), joka voikin olla sitten kesken vaellusta erittäin ikävä yllätys. Jos panostaa vaikkapa 60-80 euroa, niin sillä saa jo hyvän ilmatäytteisen makuualustan, jolla nukkuu melkein kuin omassa sängyssä kotonaan.

Asiasta kiinnostuneille löytyy katsaus omiin nukkumisvarusteisiini löytyy täältä.

Vaelluskengät turvallisen etäisyyden päässä nuotiosta

Yksi seikka on kengät. Noin yleisesti ottaen vaelluskenkien tulisi tukea nilkkaa, joten jonkin verran tulee löytyä vartta. Sen lisäksi pohjan tulee olla tarpeeksi jäykkä, kun liikutaan vaativassa maastossa. Kengänkärjestä on myös hyvä löytyä jonkinlaista suojaa varpaille, kun vahingossa tulee kävellessä potkittua kiviin ja juurakoihin. Tässäkin kohtaa täytyy mainita vedenpitävyydestä, sillä märin jaloin ei ole kiva taittaa matkaa. Se masentaa, jonka lisäksi jalkojen iho pehmenee ja menee herkemmin rikki, jolloin loppumatka saattaa olla yhtä kärsimystä.

Noin suurpiirteisenä neuvona sanoisin, että alle 200e vaelluskengät voit unohtaa, ellei kyseessä sitten ole jokin tuntuva tarjous. Joka tapauksessa, nyrkkisääntönä ovh olisi hyvä olla vähintään sen parisataa euromarkkaa.

Edellisessä osiossa sivuttiinkin jo yhtä varustetta, eli rinkkaa. Rinkan kokoon vaikuttaa ennen kaikkea vaelluksen pituus. Oman kokemuksen pohjalta sanoisin, että mikäli vaellus on suunnilleen viikon pituinen, niin rinkan tulisi olla vähintään 60 litrainen. Itse koen, että nyt vakiintuneilla 12 päivän vaelluksillani oma 70 litran rinkka on ehkä hieman liian nafti ja tarkoitus olisikin jossain välissä päivittää se hieman isompaan jo ihan siksi, että saisi pakata tavarat vähän väljemmin.

Toinen seikka rinkoissa on kantopainon raja. Ostin kerran yhden rinkan, joka oli kooltaan muistaakseni 60-70 litraa, mutta painosta ei mainittu rinkkaan kiinnitetyissä lapuissa mitään, eikä myyjäkään osannut asian suhteen neuvoa. Kotiin päästessäni ryhdyin googlettelemaan kyseistä rinkkaa ja löysin lopulta maininnan, että rinkan kantopainon maksimisuositus on 13 kg. Sehän ei riitä mihinkään, joten palautin rinkan seuraavana päivänä takaisin kauppaan.



ASENNE


Kun lähtee Lapin erämaille tai kansallispuistoihin kunnon vaellukselle, niin on otettava huomioon esimerkiksi nopeasti muuttuva sää. Ensin saattaa aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja alle puolessa tunnissa taivas voi olla mustana ja tiputtaa vettä taivaan täydeltä niskaan.

Toisinaan kaikki ei mene suunnitelmien mukaan ja joudutaan tekemään muutoksia alkuperäiseen reittisuunnitelmaan, kun ei pääse ylittämään vaikkapa jotakin tiettyä jokea tulvimisen vuoksi.

Yhtä kaikki, ennalta kannattaa asennoitua siihen, että joskus kaikki ei mene nappiin ja niinä ikävinä hetkinä kannattaa muistaa, että on vain ajan kysymys, kun on jälleen parempi fiilis. Parhaimmillaan koettelemuksista saa hyvää oppia tuleville reissuille ja asenne karaistuu, jolloin ei vastaisuudessa esimerkiksi rinkka selässä, sateessa tarpominen tunnu niin hirveältä ajatukselta.

Varsinkin jos reitille osuu hyvin tupia, niin kenkien ja vaatteiden kuivattelu onnistuu helposti ja mieli piristyy kummasti, kun pääsee perille tuvalle ja saa märät vaatteet pois yltään.

Autiotupakäytännöistä on myös hyvä ottaa selvää etukäteen, jotta etiketti on hallussa. Viime vuonna kirjoitin autiotupaetiketin erääseen kohtaan liittyen tekstin selventääkseni asiaa sen osalta. Suosittelen tutustumaan ihan jo sen vuoksi, että osaa asennoitua tupaa kohti kävellessään mahdollisiin tilanteisiin paremmin ja siten välttää mahdollisen pettymyksen. Teksti löytyy tästä.

Ateriointia Karapuljun autiotuvalla

Vaelluksen ensimmäisinä päivinä kroppaa saattaa alkaa kolottamaan ja se pahenee ensimmäisten päivien ajan, mutta on tullut huomattua, että 2-3 päivän kuluessa kolotus tasoittuu ja lopulta kroppa tottuu rasitukseen.

Rinkan painoon ei kuitenkaan useimmiten totu siinä mielessä koskaan, että patikointipäivinä se painaa kyllä ja saa matkan taittamisen tuntumaan raskaalta, mutta oma tapani on asennoitua niin, että kunhan vain pitää päivämatkat riittävän lyhyinä, niin ne kestää kyllä - jos ei muulla, niin sisulla - ja sitten seuraavaan leiripaikkaan päästessä saa olla 1-2 päivää kantamatta rinkkaa ja kalastella tai kävellä lähitienoon tuntureita päiväreppu selässä.

Sadekuuro Kaldoaivin erämaassa

Vaikka jokaiseen reissuun mahtuu ainakin jonkin verran ikäviä hetkiä esimerkiksi huonon sään vuoksi, niin jokainen reissu on silti ollut tekemisen ja kokemisen arvoinen. Ne hetket ja fiilikset ovat vain muutama miinus lukemattomien plussien joukossa, joten lopulta päästään joka kerta reissun päätteeksi voitolle ja roimasti! Niitä hetkiä ei kannata ennalta pelätä ja varsinkaan niiden pelossa jättää vaellusta tekemättä. Ne kuuluvat asiaan ja niihin tottuu ja niistä oppii. Vastoinkäymiset eivät paina siis juuri lainkaan vaakakupissa, kun niitä verrataan siihen miten paljon jää käteen useiden päivien tai viikkojen olosta erämaassa. Siinä saa parhaalla tavalla perspektiiviä arjen huoliin ja etäisyyttä toistuviin rutiineihin. Mieli on levänneempi yhden vaellusreissun jälkeen, kuin kymmenen kaupunkiloman jälkeen yhteensä.

Yksi asenteeseen liittyvä asia on myös pakko mainita. Ethän ole se, joka jättää roskia erämaahan tai mieluusti edes tuville, vaikka siellä jäteastioita saattaa löytyäkin. Kun ne paketit ja pussit jaksaa täytenäkin kantaa mukanaan, niin tyhjänä niiden kantaminen takaisin ei ole vaiva, eikä mikään! Itse käytän 5(?) litran ziplock-pussia vaelluksilla roskapussina, jonne laitan kaiken roskan, jota ei voi tulilla polttaa.

Rivi lasipulloja UKK:lla, jossakin Harrihaaran lähistöllä

Tupien jätehuoltoa ei tehdä usein ja mitä harvemmin sille on tarve, sen parempi. On huomattavasti pienempi vaiva kantaa itse ne roskat pois mukanaan, kuin kuormittaa Metsähallitusta, joka joutuu sitten tulemaan paikan päälle erikseen tätä varten mönkijöillä tai moottorikelkoilla.



MUUTA


Olen myös kirjoitellut omia ajatuksiani vaellusreissun suunnittelusta erillisinä blogiteksteinä, jotka käsittelevät mm. suunnitteluun käyttämiäni työkaluja, sekä sitä, milloin vaellukselle kannattaa lähteä ja millaisista lähtökohdista suunnitella vaelluksen siirtymien rytmitys niin pituudeltaan, kuin siirtymäpäivien tiheydeltään.

Tekstit löytää tästä: Osa 1, osa 2, osa 3, osa 4, osa 5 ja osa 6.




LOPPUSANAT


Olen kuullut monesti ja monelta ihmiseltä, miten olisi joskus niin hienoa päästä itsekin lähtemään vaellukselle Lappiin. Vetoankin nyt teihin, jotka näin ajattelette; älkää jättäkö sitä haaveeksi. Tehkää päätös ja lähtekää. Mitä todennäköisimmin löydätte elämäänne niin arvokkaan ja vaalimisen arvoisen harrastuksen, sekä rakkauden, että se pysyy osana elämäänne niin pitkään, kuin vain ikä ja terveys sallii.

Terveyteen liittyen onkin huomionarvoista, että erityisesti mielenterveydelle tämä harrastus tekee hyvää. Henkisten akkujen lataaminen ja tutusta arjesta pakeneminen onnistuu tällä tavalla huomattavasti tehokkaammin, kuin kaupunkilomilla.

Paratiisikuru, UKK - eräs hienoimpia paikkoja maassamme, joissa olen koskaan käynyt

Olen kuullut sanonnan: "Pohjoisessa kun tuntureihin katsoo, sinne jää sydän." Näin kävi minulle ja näin on käynyt lukemattomille muillekin.

Roadtripit Lappiin ovat mukavia, mutta mikäli haluaa nähdä maamme luonnon parhaimmillaan, täytyy poistua kauas teistä ja asumuksista. Keskelle erämaata.

Kuten niin monessa asiassa, niin tässäkin sen ensimmäisen askeleen ottaminen on suurimman työn takana. Sen askeleen kerran otettuasi kasvaa takuulla kuitenkin nälkä ahnehtia askelia aina vain lisää ja pidemmälle.

10 comments:

  1. Ylivoimaisesti paras blogi aiheesta, minkä olen koskaan lukenut :) Kannnattaa lukea myös linkatut artikkelit.

    Linkatuissa on asioita, joista voi keskustella - asioista on monia hyviä ja oikeita mielipiteitä - mutta tässä nimenomaisessa artikkelissa on pari asiaa, joista haluan huomauttaa:

    1) Siellä sanotaan, että "vaelluksen mittaisen ajan sitä pärjää vallan hyvin hieman pienemmällä kalorimäärällä kuin arkena".

    Tämä on teknisesti totta, mutta hitusen harhaanjohtavaa, ja joissain tapauksissa suorastaan vaarallista. Asiasta on ainakin syytä olla tietoinen.

    Nimittäin:

    *Vaelluksella energiankulutus voi olla jopa kaksinkertainen arkeen verrattuna.*

    Omien laskujeni & kokemukseni mukaan kulutukseni on keskimäärin noin 4000 Cal/vaelluspäivä, mutta olenkin melkoinen korsto, joka kantaa raskasta rinkkaa Suurtuntureilla jopa yli 20 kilometrin päivämatkoja. (Tasaisella olen joskus vetänyt yli 30 km, mutta olosuhteet olivat ideaaliset. Urbaanissa/semiurbaanissa ympäristössä... no ei puhuta siitä.)

    Toisaalta, viime vaelluksellani (pari viikkoa) *toteutunut* päiväannokseni oli luokkaa 2000-3000 Cal. Todistettavasti pärjäsin. Toisaalta elopainoa - rasvaa - lähti lähemmä 4 kiloa. Tällainen temppu vaatii muutamaa asiaa. Ensinnäkin, on oltava kylliksi rasvaa poltettavaksi (lähtiessä BMI:ni oli noin 30, joten se ei ollut ongelma), ja toisekseen sen osan ravitsemuksesta, mitä oikeasti syö, pitää olla oikeanlaista (kylliksi proteiinia & monipuolisesti ravintoaineita, riittävästi hyviä rasvoja jne).

    Joten tosiasia on, että jopa parin viikon vaelluksen *pärjää* pienemmällä kalorimäärällä kuin arkena. On kuitenkin huomioitava, että jostakin se energia on otettava. Ellei ole kylliksi rasvaa - tai keho ei pysty käyttämään sitä kyllin tehokkaasti (tähän on niksinsä) - tapahtuu kaksi asiaa: 1) elintoiminnot hidastuvat (ruumiinlämpö laskee, aivotoiminta hidastuu, oleellisesti siirtyy väistämättä lievään hypotermiaan) 2) lihakset surkastuvat (jostain se energia on otettava). Sanalla sanoen, suorituskykysi laskee, että edes tiedosta sitä. Nämä ovat fysiologisia faktoja, jotka seuraavat suoraan energian katoamattomuuden laista.

    Tämä ei *välttämättä* ole vaarallista. Mutta on parempi, jos on joku havainto siitä, mitä tekee. Nimimerkki itsensä kokemattomuuttaan hallusinaatiorajalle vetänyt.

    Ergo, jos olet kukkakeppi, älä pakkaa aivan liian vähän ruokaa mukaan. Toisaalta energiankulutuksesi on luonnostaan pienempi, joten tämä ei välttämättä ole ongelma. Muidenkin on syytä tiedostaa asia.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Luinkin jo aiemmin kommenttisi Facebookin puolelta ja tein pientä korjausta noilta osin tekstiin, jottei kukaan lähtisi ottamaan turhan suuria riskejä. Facebookissa en jostain syystä yhtäkkiä pysty kommentoimaan mitään omia postauksiani ryhmissä. Kiitokset hyvästä huomautuksesta!

      Delete
  2. Jatkoa edelliseen, pieni vinkki:

    2) Vaelluksen alkupäivien kolotus on mahdollista ehkäistä.

    Urheilupiireissä ilmiöön viitataan mm. termillä DOMS, eli delayed onset muscle soreness. Se johtuu oleellisesti siitä, että keho kokee yhtäkkiä huomattavasti raskaampaa rasitusta kuin mihin se on tottunut, ja on tyypillistä esimerkiksi aloitettaessa treenaaminen "liian" raskaalla harjoituksella tai nostettaessa vastusta liikaa. (Vastuksen nostoon on optimialue, joka on aiempaa tasoa korkeampi, mutta DOMS -kynnyksen alapuolella.)

    Yksinkertainen tapa välttää DOMS on siis totuttaa kroppa etukäteen sellaiseen rasitukseen, mitä se tulee kohtaamaan vaelluksella.

    Asiaan liittyen on syytä tuntea superkompensaatioperiaate. Treeni lähettää lihaksistolle viestin, että niitä tarvitaan enemmän kuin aiemmin. Välitön seuraus on suorituskyvyn lasku (ja akuutti tulehdustila, mikä osaltaan ilmenee DOMSina). Fysiologisesti DOMSissa onkin kyse siitä, että kroppa on kärsinyt lihasvaurioita ja korjaa niitä (=> akuutti tulehdus, tässä tapauksessa siis hyvä juttu). Tämä prosessi ei kuitenkaan palauta lihaksia siihen kuntoon, jossa ne olivat, vaan parempaan (niitähän tarvitaan enemmän). Tähän menee pari päivää, minä aikana on eduksi levätä ja syödä hyvin (muuten riski ylikunnosta). Sen jälkeen voi tehdä uuden, raskaamman treenin. DOMS voidaan siis kokonaan välttää, tekemällä monta nousujohteista, mutta kyllin vähän nostavaa treeniä. Ja vaikka ei välttäisikään, siitä on parempi kärsiä ennen reissua, sillä silloin lepo ja syöminen (lue; palautuminen ja kunnon kohottaminen) on helpompaa. Muuten pari ensimmäistä vaelluspäivää voivat olla raskaahkoja...

    Asiaan voi ottaa myös toisenlaisen lähestymistavan: tulehduskipulääkkeet (esim. ibuprofeiini, mutta ei parasetamoli). Ne eivät poista DOMSia, mutta helpottavat siihen liittyvää tulehdusta, eli vähentävät suorituskyvyn laskua. Käyttö tulisi kuitenkin aloittaa kuurimuotoisesti ennen rasituksen alkua ja toisaalta ne luultavasti heikentävät superkompensaatiota, mikä on huono juttu. Suosittelen tätä vastaan, mutta asiasta on hyvä tietää (jos sitä osaa käyttää oikein, se saattaa pelastaa henkesi) ja halukkaat voivat kaivaa lisää tietoa tästä "I-vitamiinista".

    Viime reissulleni koetin (mutta en ehtinyt tehokkaasti) nostaa vähän yleiskuntoa intervalliharjoittelulla (juoksu) ja totuttelemalla muutaman kerran rinkan painoon parinkymmenen kilometrin marsseilla. Tehokkain taisi kuitenkin olla noin viikkoa ennen lähtöä tekemäni lajispesifi harjoitus: selkään 40 kilon rinkka, ja reitti, jolla kuljin noin 10 kertaa kiepin jolla oli 50 metriä nousua metsäpolulla. Matkaakin kertyy pari kymppiä. Seuraavat pari-kolme päivää olin suonnollisesti kuitti, mutta jo ensimmäiset päivät tunturissa menivät kuin tyhjää vain eikä kolotuksista ollut tietoakaan ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jep! Itse olen sen verran laiska, että otan alkupäivien rasituksen vaan vaelluksella vastaan, kun en sitä kovin isona asiana koe :) Joillekin voi toki olla mukavempi totutella rasitukseen jo ennen varsinaista koettelemusta!

      Delete
  3. Moikka Antti ja kiitos mahtavasta blogista! Olen selannut sitä ristiin rastiin ahmien infoa, sillä tarkoituksena olisi lähteä kesällä ensimmäistä kertaa kokeilemaan vaellusta Lappiin. Kysymys siis kuuluukin, mitä paikkaa suosittelisit ensikertalaisille? Lähdemme naisvoimin ystäväni kanssa kahdestaan, olemme aiemmin tehneet vain yhden yön retkiä etelässä, toki itse olen vanha partiolainen eli erätaidot ovat suht koht hallinnassa. Tarkoitus olisi tehdä 4-5 päivän retki, se olisi varmaan ensikertalaisille ihan ok? Pohdimme vielä tekisimmekö niin että laittaisimme leirin pystyyn johonkin ja tekisimme päiväretkiä pienellä varustuksella vai tekisimmekö jonkun lenkin. Suosituksia tähänkin otan vastaan :) Terkuin, Heini

    ReplyDelete
    Replies
    1. Moi Heini! Sanoisin, että ensikertalaiselle tietotaidosta riippuen eri osat Urho Kekkosen Kansallispuistoa. Mikäli suunnistus- ja erätaidot ovat kunnossa, niin kansallispuiston erämaaosat tarjoavat niin kauniita maisemia, että sitä ei voi kuin suositella. Esimerkiksi Paratiisikuru, maisemat Sokostilta, koko reitti Luirojärveltä Muorravaarakkaan ja nimenomaan Lumikurun kautta. UKK:lla riittää nähtävää lukemattomille reissuille! Ja mikä parasta, alueella on kattava tupaverkosto, sekä useammalla tuvalla myös sauna.

      Ikävä kyllä olen juuri tässä lähdössä töihin, joten en ehdi tarkemmin karttoja tutkimaan, mutta mikäli en muista palata asiaan uudelleen, niin pistähän uutta viestiä!

      Delete
    2. No niin, ehdinpä tuossa äsken hieman vilkaisemaan karttaa ja pikaisella vilkaisulla yksi reittiehdotus tuli mieleen. Eli Aittajärveltä lähtö, jolloin heti alkuun tulee Suomujoen ylitys. Siellä on vaijeri ylitystä helpottamaan, joka itseasiassa näkyy tuoreimman blogipostaukseni aloituskuvassakin. Siitä kohti Sarvijoen tupaa, jossa yöpyminen joko autio- tai varaustuvan puolella. Toisena päivänä rinkat selkään ja ensin Paratiisikuruun, sieltä sitten Pirunportista lasketellen alas ja Muorravaarakan tuvalle yöksi. Kolmantena päivänä Muorravaarakasta Lumikurun kautta yöksi laavulle, joka löytyy Pälkkimäpään eteläpuolelta hienolta paikalta. Neljäntenä päivänä takaisin kohti Aittajärveä. Viimeiselle päivälle tulee kilometrejä n. 17, mutta noin lyhyellä reissulla kantamuksetkaan eivät ole kovin painavat, joten sen pitäisi jaksaa kyllä hyvin.

      Tuolla reitillä tulisi nähtyä ainakin omasta mielestäni pala kauneinta Suomea.

      Delete
    3. Tuli vielä mieleen, että jos tuo 17km tuntuu liian rankalta, niin toki siinä voi laavulta lähtiessä pysähtyä vielä yhdeksi yöksi Sarviojan tuvalle ja jatkaa siitä sitten viidentenä päivänä vasta takaisin Aittajärvelle.

      Delete
    4. Mahtavaa, kiitos tuhannesti Antti! Reitti kuulostaa hyvältä, tutkin sitä tarkemmin kunhan töistä pääsen. Paratiisikuru olikin vähän niinkuin omalla must see-listalla :) Saatan vielä pommittaa sinua muutamalla kysymyksellä jos tarvitsen tarkennuksia, toivottavasti sopii :)

      Delete
    5. Eipä mitään! Kysele toki. Pyrin vastailemaan kyllä aina kun huomaan ja ehdin.

      Delete