Ajatuksia vaellusreissun suunnittelusta I

Vaellusreissun suunnittelu on asia, josta riittää aiheita vaikka miten. Koitan hieman siis jakaa aiheita tämän aihepiirin alta osiin ja kirjoittaa niistä erillisiä blogikirjoituksia, jotta teksti on helpompi hallita kokonaisuutena minulle ja siten helpompi pureksittava myös lukijalle.

Hyvin huomionarvoista on todeta heti alkuun, että ainakin toistaiseksi kaikki varsinaiset vaellusreissuni kohdistuvat Lappiin - tai ainakin melko pohjoiseen, koska mieli tekisi myös vaellusreissulle mm. Islantiin, Grönlantiin ja Alaskaan tai Kanadaan. Käsittelen siis tätä otsikkoa minulle tutuimmasta perspektiivistä, eli Lapin vaellusreissun suunnittelun kautta. Hiihto- ja polkupyörävaelluksiin en puutu, vaan jätän ne ihmisille, jotka näistä tietävät sen verran, että kannattaa vaivautua sanaista arkkuaan raottamaan.

Pyörin tämän blogikirjoituksen aikana kysymyksen ympärillä; milloin vaellukselle Lappiin?

Yksi oleellisista kysymyksistä onkin, että onko vaellukselle mielessä jokin aktiviteetti, joka määrittelee ajankohdan. En nyt tarkoita kuitenkaan hiihtämistä ja uimista. Näiden aktiviteettien suhteen lienee aika monella jo aavistus optimaalisista vuodenajoista ilman ainoatakaan minun kirjoittamaani sanaa aiheesta. Onko tarkoitus kalastaa ja minkälaista kalaa? Minä kuukausina se kannattaa tai on edes ylipäätään sallittua? Onko toiveissa hyödyntää marjoja ja sieniä retkimenussa? Onko toiveissa makoilla rennosti mättäällä luonnosta nauttien? Jos on, niin ei yleisesti ottaen kannata harkita Lapin reissua heinäkuussa.

Lappiin lähtiessä täytyy ottaa huomioon myös pahin räkkäaika; jokainen meistä etelän vetelistä tietää hyttysten aiheuttaman raivon ja on varmasti myös tietoinen, että Lapissa asia on otettava vielä astetta vakavammin. Yllättävän monet meistä eivät silti tunne yhtä rasittavaa pikku perkelettä nimeltä polttiainen.

Hyttynen

Polttiainen

Ehkä huonoin ajankohta lähteä Lappiin omasta mielestä onkin kesäkuun aivan loppu, sekä koko heinäkuu. Elokuussa hyttysistä ei ole ainakaan allekirjoittaneelle ollut koskaan Lapin reissuilla mitään mieleenpainuvaa häiriötä, vaikka hyttysiä kai elokuun aivan alussa Lapissa tavataan. Sen sijaan polttiaiset ovat aiheuttaneet pientä turhautumista. Paino sanalla pientä.

Polttiaisten ikävyys piilee siis siinä, että ne ovat niin pieniä kaliiberiltaan, ettei tavallinen hyönteisverkko auta, koska nämä kaverit porskuttavat siitä läpi miten lystäävät. Hommasin viime reissulle jonkin suomalaisen valmistajan hirvikärpästakin, joka on tiheämpisilmäistä verkkoa. Tässä taas on se huono puoli, että kun se verkkohuppu on suljettu, niin se tavallista tiheämpi verkkokangas estää hapenkulkua sen verran, että hengästymisen riski kasvaa.

Hauskaa tässä kaikessa on se, että periaatteessa voit käydä lapissa ja saada polttiaisen puremia vaikka miten paljon ymmärtämättä, että ne ovat polttiaisten tekosia tai että jotain polttiaisia edes on olemassa. Usein niitä varmasti pistetäänkin hyttysten tai mäkäräisten piikkiin. Polttiaiset ovat todella pienikokoisia ja huomaamattomia muutoinkin. Ehkä oleellisimpana äänetön lento. Tästä syystä polttiaiset ovatkin ärsykkeenä ainakin minulle huomattavasti pienempi kuin hyttyset. Se v*ttumainen ja jatkuva, värisevä ininä jo itsessään saattaa herkkänä hetkenä sytyttää epäilemättä vaikka sisällissotia.

Vielä pitkään kesäkuuta, varsinkin aivan Pohjois-Lapissa, monet järvet ovat vielä ainakin osittain jäässä ja maassa saattaa olla paikoitellen lunta, eritoten vähän korkeammalla merenpinnasta. Kesäkuun puolessavälissä Kilpisjärvi oli yhtenä vuonna siellä käydessäni esimerkiksi vielä melkein täysin jään peitossa. Lumitilanteesta vihjaa jotakin jokavuotiset Kilpisjärven juhannushiihdot.

Kilpisjärven juhannushiihdot 2014 (Kuva: Antti Honkonen/Kunnon Elämä ry)

Juhannuksen tienoilla sääsket alkavat ilmaantua, mutta tätä ennen ilmaantuu paljon muita hyönteisiä, joka tarkoittaa monelle kalastuksesta pitävälle vaeltajalle ja erämiehelle otollista aikaa lähteä pyytämään harjusta ja taimenta, kun näille ravintona toimivat hyönteiset kuoriutuvat. Jos siis lähtee kalastusmielessä vaellukselle, niin kannattaa ottaa selvää mihin aikaan vuodesta mikäkin kala syö ja onko sillä mahdollisesti rauhoitusaika ja jos, niin milloin. Asiaan vaikuttaa myös lumien ja jäiden sulaessa virtauksen voimakkuus ja veden lämpötila.

Virran voimakkuus - tai siis pikemminkin veden korkeus - vaikuttaa myös hyvin paljon ajankohtaan, mikäli tarkoitus on matkata esimerkiksi kanootilla tai jos tiedossa on virtavesistöjen ylityksiä jalan.

Yleisemmin käytettyjä ylityskohtia kannattaa kuitenkin etsiä aina kartalta, mikäli se on mahdollista. Jos polku päättyy jokeen ja jatkuu sen toiselta puolen, niin ainakin tulva-ajan ulkopuolella paikka lienee aika varmemmin parempi kuin muut kohdat lähialueella. Jos ylittäminen ei ole tuttua puuhaa, niin mainittakoon sivuhuomiona tähän väliin, että se hoituu esimerkiksi seuraavasti:

Mikäli vesi tulee ulottumaan polvia korkeammalle, kääritään housunlahkeet reisiin asti niin ylös, kuin mahdollista. Jalkaan pelkät villasukat (tai sandaalit), jottei teloisi jalkaa terävään kiveen ja antamaan hieman parempaa pitoa kivien suhteen. Avataan rinkan lantiovyö ja löysätään vähän olkaremmejä, jotta jos virta onnistuu horjuttamaan kumoon, niin et päädy nukkumaan mahallesi veteen, rinkan edelleen painaessa selässäsi, vaan pystyt rimpuilemaan itsesi irti ilman mitään Houdinin geeniperimää. Vaellussauva(t) on ylityksessä tuntuva apu. Astele varovasti ja tunnustele virtaa, syvyyttä ja mihin laitat jalkasi. Kun selässä on 20kg painoa, niin yllättävän pienikin virtaus saa vähäsen horjumaan, jos vettä on polviinkin asti.

Ennen ja jälkeen kesää suunniteltuja vaelluksia varten kannattaa tuijotella kohdealueen lähistöltä vuotuisia yölämpötiloja, jotta osaa varustautua oikeanlaisella vaatekerralla, makuupussilla ja muulla hyvin oleellisella. Reissua suunnitellessa kannattaa myös huomioida valon ja pimeän pituus - mitä hyötyjä ja haittoja ne sinulle tuovat?

Yötön yö tarjoaa luonnollisesti mahdollisuuden valita vuorokaudesta mikä tahansa aika patikointiin, yöpymiseen ja muuhun aktiviteettiin. Toisinaan siinä on jopa hyvät puolensa - tarkemmin sanoen silloin, kun päivisin on liian lämmin, niin viileämmät yöt sopivat patikointiin paremmin ja kaiken lisäksi saat hieman rauhaa vaeltajaa alati riivaavista hyönteisistä.

Syyskuun alkaessa pimeän aika on jo pitkä, mutta tämä on myös todella hieno asia, jos kiinnostaa nähdä revontulia. Revontulikausi alkaa syksyllä aivan syyskuun alusta ja on maaliskuun lisäksi otollisin kuukausi nähdä revontulia Suomessa. Pimeään vuodenaikaan Pohjois-Lapissa kolmena yönä neljästä taivaalla tanssivat revontulet. Sodankylässä enää joka toinen, Oulussa joka kolmas yö ja Helsingissä suunnilleen kerran kuussa.

Syyskuu on myös mainio vaihtoehto Lapin vaellukselle muunkin väriloiston, kuin revontulien vuoksi ja se syy on tietenkin ruska. Eritoten tunturimaastojen maaruskan räikeät värit saavat aikaan hyvin epätodellisen oloisen ympäristön - pelkästään positiivisessa mielessä!

Kuva myöhäisruskasta UKK:n vaellukselta 2012

Jos kyseessä on pidempi reissu ja telttaillen, niin lämpiminä kuukausina peseytyminen Lapin kylmässä ja kirkkaassa vedessä ei ole niin korkean kynnyksen takana. Tähän väliin huomautus, että olisi suotavaa eritoten käytetyimpien reittien varrella sijaitsevissa vesistöissä peseydyttäessä edes käyttää biohajoavia pesuaineita. Mäntysuopa on hyvä vaihtoehto. Itse pidän sitä mukana palana pyykkäämistä varten ja nestemäisenä itsensä pesemistä varten.

Jokaisessa vuodenajassa on jokseenkin yksilölliset hyvät, sekä huonot puolensa ja iso osa tietenkin hyvin itsestäänselviä. Kesällä lämmintä, talvella kylmää. Kesällä ei tarvitse kuumotella hypotermiaa, mutta moni ruoka pilaantuu herkästi. Talvella ruoka säilyy, mutta neste jäätyy. Talvella joudut kantamaan enemmän painoa paksumman vaatekerran ja talvimakuupussin muodossa. Luonnon kauneus hivelee silmiä aivan eri tavalla kuin muulloin, mutta pakkanen nipistelee varpaita. Kesällä on lämmintä, mutta se on itse patikoinnin puolesta negatiivinen asia.

Kevät ja syksy ovat lämpötiloiltaan varsin ymmärrettävistäkin syistä hyviä vaihtoehtoja kesän ja talven puolivälistä. Niin. Ihan kirjaimellisesti. Itse suosin loppukesän ja alkusyksyn taitetta henkilökohtaisesti mm. siksi, että luonto on kunnolla herännyt, toisin kuin keväällä, vaikka sen vasta heräillessäkin on tietenkin omanlaisensa kauneus valloillaan verkkokalvojen kautta nautittavaksi, sekä abstraktimmassa mielessä kaiken uudelleensyntymisen ja muun symboliikan perspektiivistä.

Jos siis väkisin luontoon haluat mennä nyt, niin istuhan vielä alas jo odottele elo-syyskuulle. Elo-syyskuu on allekirjoittaneen mieleen eniten Lapin vaelluksien suhteen seuraavista syistä:

• Aivan elokuun alussa Pohjois-Lapissa hämärän kesto on n. puolitoista tuntia, eli lähestulkoon yötön yö
• Etenkin elokuussa pärjää vielä ilman paksumpaa makuupussia ja vaatetusta, jolloin rinkka kevenee kiloilla
• Pahin räkkäaika takana
• Elokuussa lämpiminä päivinä peseytyminen ei ole korkean kynnyksen takana
• Vesistöjen ylitykset jalan helpompia, kun vesi on matalemmalla
• Syyskuussa ruuan paremman säilyvyyden vuoksi retkimenua voi laajentaa
• Syyskuussa ruska ja revontulet

Mieltymykset tietenkin vaihtelevat. Toista ei haittaa toisenlaiset olosuhteet, toinen mahdollisesti tykkää eritoten juuri siitä mitä toinen ei voi sietää. Vaellukseen mahdollisesti liittyvät oheisaktiviteetit voivat rajata vaihtoehtoja vaelluksen ajankohdan suhteen tai sitten haluaa vain poiketa totutusta. Minä kuitenkin lähden tänäkin vuonna Lappiin elokuussa.

Ruopimapäät - UKK

Hyvä retkityyny, parempi mieli

Aivan harrastuksen alussa käytin tyynynä vain vaatemyttyä. Sitten aloin sullomaan vaatteita makuupussin suojapussiin. Tämä helpotti asiaa jonkin verran, mutta muutaman vuoden jälkeen oli pakko myöntää, että huono tyyny verotti yöunia ja siten seuraavan päivän fyysistä jaksamista ja mielialaa. Ajattelin alussa seuraavan päivän olon olleen itsestäänselvä olotila useiden päivien eräreissuilla erilaisista olosuhteista johtuen. Seuraavaksi raahailin viikonloppureissuille vuosien saatossa litistynyttä tyynyä, joka sekin tuntui paremmalta kuin vaatteet tyynynä. Toivomisen varaa jätti sekin, eikä sitä saanut pakattua kovin pieneksikään, vaikka litistynyt olikin.

Lopulta päätin kokeilla retkityynyä, vaikka aiemmin olin ajattelut, että kauppojen retkityynyt ovat vain turhaa rahastusta. Kävelin Prisman eräosastolle ja testailin hyllynpäädystä roikkuvia näytekappaleita päätä vasten painaen. Osan ilmatäytteisistä hylkäsin jo ikävän liukkaan ja kolkon tuntuisen pintamateriaalin vuoksi. Osa niistä taas rapisi niin älyttömästi, jos tyyny liikahti millinkin, etten osannut ajatella tyynyä saattelemassa ketään kovin rauhallisesti untenmaille. Osa tuntui toimivan kaikukoppana kaikille tyynyn välittömästä läheisyydestä lähteville pienillekin äänille. Jatkuvat, aivan pienetkin häiriötekijät ovat yhtä kaikki häiriötekijöitä ja olotilasta ja hetkestä riippuen ne saattavat olla ratkaisevassa asemassa, kun olisi tärkeää saada nopeasti unta ja edes välttävän pituiset yöunet. Ilmatäytteisyys ei olisi kuitenkaan niin iso epävarmuustekijä tyynyn kohdalla, kuin makuualustan kohdalla, koska ilmatäytteisen tyynyn pettäessä et riskeeraa esimerkiksi henkeäsi hypotermian suhteen.

Sitten kohdalle osui Cocoon Air-Core Pillow. Toinen puoli viileämpää ja liukkaampaa kangasta ja toinen puoli pehmeää mikrokuitua. Tyyny ei rapissut, eikä vahvistanut mitään kahinaa, rapinaa tai muutakaan ääntä. Ilmatyynyn ja sitä suojaavan päällyskankaan välissä oli vielä vaahtomuovimaista pehmustetta tuomaan tyynyyn lisää pehmeyttä. Maksoin tyynystä n. 25 euroa ja kotonakin olin tyytyväinen tyynyn ominaisuuksiin sitä testaillessani.

Cocoon Air-Core Pillow

Ensimmäisellä varsinaisella käyttökerralla kuitenkin yllätyin, kun tyyny ei tuntunutkaan kovin mukavalta jossain vaiheessa yötä. Ratkaisu ongelmaan oli kuitenkin hyvin yksinkertainen; päästetään ilmaa venttiilistä, jolloin tyyny pehmenee. Se ei itseasiassa edes tuntunut ilmatäytteiseltä tyynyltä, jos ilman määrä oli juuri oikea.

Ehdin käyttää tuota tyynyä n. 2 vuotta, kunnes kahden päivän ja kahden yön eräreissulla heti ensimmäiseen leiripaikkaan päästyäni, tyynyä täyttäessäni huomasin sisällä olevan ilmapussin pihisevän ilmaa ulos. Mitään jälkiä ulkokankaassa ei näkynyt, eikä se ole ollut edes minkään terävän lähellä, joten kyseessä täytyi olla sauman aukeaminen. Tämä ei ollut mieltäylentävin startti reissulle. Oli pakko turvautua vanhaan keinoon ja täytin fleecehupparini hupun vaatteilla ja kietaisin hupparin itsensä ympäri, jotta viritys pysyisi hieman varmemmin koossa. Molemmat yöt tuli nukuttua huonosti ja jälkimmäisenä yönä heräilin yhtenään niskasärkyyn ja lopulta 4h huonot unet nukuttuani jouduin luovuttamaan, kun niskasärky yllytti leikkiin mukaan päänsäryn. Never again.

Nyt on siis taas aika ostaa retkityyny ja tällä kertaa siihen täytyy voida luottaa, koska ilmeisesti ikäkin jo painaa kroppaa sen verran, että kolotukset tuntuvat herkemmin kuin vaikka 10 vuotta sitten festareilla rymytessä ilman tyynyä ties millaisissa olosuhteissa ja varusteissa. Kriteerit ovat muuttuneet tiukemmiksi, eikä vähiten siksi, että vaellusreissujen pituudet ovat pidentyneet. Edellinen oli 8 päiväinen vaellus Urho Kekkosen Kansallispuistossa ja seuraava  kestää 12 päivää, mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan (tästä reissusta lisää toisella kertaa). Reissujen pidentyessä tarvikkeiden luotettavuus korostuu, koska on riski joutua sietämään normaalia haasteellisempia olosuhteita pidempään varusteiden pettäessä.

Jos kahdentoista päivän vaelluksen puolivälissä ilmatäytteinen tyyny pettäisi, niin se tietäisi melkein viikon verran niskasärkyä, huonoja yöunia, matalaa mielialaa, sekä kolottavaa kroppaa jatkuvan univelan kasvun myötä. Tarkalla harkinnalla voi saada "ihan mukavan reissun" sijasta muisteltavaksi "todella mahtavan reissun", kun univelkaa ei ole ja mieliala pysyy korkealla - eikä matkaseurankaan tarvitse katsella kärttyistä tai flegmaattista kaveria päivästä toiseen.

Eli ilmatäytteisyys on tällä kertaa iso miinus. Aivan ehdoton en kuitenkaan sen suhteen ole; mikäli konsepti on sellainen, että vuotokohdan pystyy paikkaamaan, kuitenkaan pätkääkään tinkimättä materiaalien miellyttävyydestä tai muistakaan tärkeistä ominaisuuksista. Toistaiseksi sellaista ei kuitenkaan ole kohdalle osunut.

Tärkeimmät kriteerit (ei-ilmatäytteiselle) retkityynylleni tällä kertaa siis ovat olleet:

• ideaalisesti ei-ilmatäytteinen
• kevyt
• pieneen tilaan pakkautuva
• riittävästi muotonsa pitävä
• ei mikään littana läpyskä, vaan tuntuu pään alla tyynyltä

Kosteissa oloissa voin heittää tyynyn päälle tarvittaessa dry bagin, joten kankaan ei tarvitse olla liukasta ja epämiellyttävää jo tehtaalta tullessaan. Untuva ja keinokuitu molemmat käyvät, kunhan vain toimittavat asiansa ja täyttävät kriteerit ja mieluusti vielä enemmänkin.

Kolme varteenotettavinta kandidaattia ovat olleet MSR Compressible Pillow, Therm-a-Rest Compressible Pillow ja Therm-a-Rest Down Pillow. MSR:n mallista ei löydy juurikaan tietoa netistä. Therm-a-Restin Compressible Pillow oli jo alkuun varma valinta, mutta täyte kuulemma pikkuhiljaa väistää painon alta sivuille, joka heikentää tyynyn luottoa. Therm-a-Restin Down Pillow sen sijaan on saanut allekirjoittaneen toistaiseksi vakuuttuneeksi siitä, että tässä olisi tyyny vailla vertaa - ainakin paperilla.

MSR Compressible Pillow

Therm-a-Rest Compressible Pillow

Therm-a-Rest Down Pillow

Therm-a-Restin Down Pillow on untuvatyyny, joka pakkautuu pieneen tilaan tyynyä peittävän päällyskankaan reunoja pitkin juoksevan kiristysnarun avulla pallomaiseen muotoon. Tätä samaa ominaisuutta hyödyntäen tyynyyn saa ilmeisesti lisää paksuutta tinkimättä pehmeydestä, kun tyynyn päällyskankaan sisään sujauttaa vaikkapa fleece -paidan ja kiristää tyynyn narusta hieman, jotta paita pysyy paikallaan ja tukee tyynyä. Tällöin toki tyynyn käytössä oleva pinta-ala pienenee hieman - aina suhteessa siihen miten paljon nyöriä kiristetään, joka puolestaan vaikuttaa siihen, miten löyhästi tai tiiviisti untuvat tyynyn sisällä asettuvat. Arvostelujen perusteella tyynyn sisältö on nyörit löysättynä samaa tasoa kuin Compressible Pillowssa - eli että sisältö karkaa hieman pois painon alta - , joten nyörin kiristystä tarvitaan. Tämä taas puolestaan lukemani perusteella johtaisi siihen ongelmaan, että S-kokoisen tyynyn pinta-ala pienenee liikaa nyöriä kiristettäessä, jolloin tyynyn pitäisi olla vähintäänkin M-kokoa. L-kokoisen kanssa lienee jo mahdollista saada sitä kiristelemällä ilman lisäpehmikkeitä jo tarpeeksi mukava tyyny, mutta se toki tietäisi hieman ylimääräistä painoa ja vaatisi enemmän tilaa rinkasta.

S-koon mitat ovat 30x41 cm ja 80 grammaa. M-koko 36x46 cm ja 158 grammaa. L-koko 41x58c m ja 216 grammaa. Paino ei siis päätä huimaa isoimmassakaan mallissa. Ihan halvimmasta päästä retkityynyjä tämä ei kuitenkaan ole - isoin malli kustantaa n. 60 euroa, mutta mikäli konsepti toimii käytännössä edes lähestulkoon kuten paperilla, niin diili tuskin voi olla huono.

Vielä on hetki aikaa miettiä ennen lopullista päätöksentekoa, mutta n. 6 tunnin googlettelun perusteella tämä konsepti tuntuu vähintäänkin mielenkiintoisimmalta. Ainoa huono puoli tämän tyynyn kohdalla olisi näillä tiedoilla se, että sen joutuisi tilaamaan netistä ns. sikana säkissä, koska Tampereen kivijalkaliikkeistä ei ainakaan nettisivujen perusteella tätä mallia löydy.

Näillä mietteillä olen siis vain päätöksenteon päässä uudesta retkityynystä. Palaan asiaan, kun olen saanut Therm-a-Rest Down Pillown uuden retkityynyn tilattua ja tilauksen perille. Täältä tähän!

Tervetuloa väkisin luontoon!

Alunperin tein tämän blogin ihan pelkästään laittaakseni tänne kavereille ja sukulaisille nähtäväksi edellisen vaellusreissuni kuvia ja jonkinlaista sepitystä vaelluspäiväkirjan tapaan.

Pitkän pohdinnan tuloksena kuitenkin päätin, että valjastan tämän blogin luonto-, erä- ja vaellusaiheisia ajatuksiani varten. Kirjoittaminen oli varsinkin peruskouluaikana yksi mieluisimpia asioita koulussa ja pitkään aikaan ei ole tullut enää kirjoiteltua edes biisien sanoituksia ja viime aikoina on tullut vähän mietittyäkin, että missä muodossa voisin vanhan harrastukseni taas aloittaa. Ehdin jo kokeilemaan Kelan lomakkeiden täyttämistä ensihätään, mutta noin kahden sekunnin jälkeen tuli mieleen, että jokin sydäntä lähellä oleva aihepiiri voisi motivoida enemmän.

Tarkoitus on siis kirjoitella tänne arvioita ja ajatuksia varusteista, reiteistä, kohteista, kalastuksesta, luontokuvauksesta, sekä satunnaisista aihepiiriin lukeutuvista käytännöistä tai mistä vaan, mikä mieltä sattuu askarruttamaan. Niin ja tietenkin valokuvien kera, aina kun mahdollista.

Teen taustatutkimusta alueista, reiteistä, kohteista ja tekniikoista, sekä tuotevertailuja netissä ja kivijalkaliikkeissä useita tunteja yleensä päivittäin ja parhaimmillaan tästä kaikesta voi olla iloa ehkä satunnaiselle blogiin eksyvällekin.

Blogin ulkoasuu varmasti tulee hakemaan vielä muotoaan pikkuhiljaa. Tällä hetkellä jätin sen vain mahdollisimman neutraaliksi ja minimalistiseksi, joten pääpaino on ja tuleekin olemaan itse sisällöllä.

Tervetuloa siis mukaan - kaikki käsi kädessä väkisin luontoon!