Real Turmat Pasta Bolognese

Sekaan vettä hitusen vajaa 4dl.

Tuoksussa päällimmäisenä tomaattimurska.

Suolaa ja mausteisuuttakin heti ensimmäisellä lusikallisella löytyy. Hampaiden välissä taitaa tuntua porkkananpaloja, joka tosin unohtuu melko nopeasti, kun hampaat jauhavat ensimmäistä lusikallista pidemmälle, sillä suutuntuma tässä on melko masentava. Aika liimaista mössöä rakenteeltaan ja maku on ehdottomasti ensimmäinen selvästi teollinen maku tähän asti testatuista Real Turmatin annoksista.

Välillä hampaissa tuntuu jotakin mukavamman tuntuista (todennäköisesti porkkanaa), mutta muutoin pasta ja muu sekoittuu aika yhtenäiseksi massaksi.

Keskittymällä keskittyen taisin kuin taisinkin löytää annoksen lihakomponentin. Mieleen tulee säilykelihapulla, joka on pilkottu pieniin paloihin - niin suutuntuman kuin maunkin puolesta.

Annoksen koko - tai sen täyttävyys - tuntuu olevan hyvä. Toisalta, annoksen teollinen maku alkaa ällöttämään hiljalleen sen verran, että tässä vaiheessa en osaa enää sanoa, että olenko riittävän täynnä vai tökkiikö maku niin pahasti, ettei enää pysty jatkamaan. Yhtä kaikki, ateria jäi kesken.

Yllättävintä tässä mielestäni on se, miten radikaalisti tämä eroaa muista testaamistani Real Turmatin ruuista. Tuoteperheen musta lammas!

Pasta Bolognese saa siis arvosanan 1/5, eikä todellakaan pääse osaksi vaellusmenuani.

Real Turmat Pulled Pork with Rice

Annokseen lisättiin 4 dl vettä.

Pussin avattuani ensimmäinen aistimus tapahtui sierainten välityksellä, jotka viestittivät aivoilleni vihjeitä ruuan mausteisuudesta. Sanoin vihjeille käsipäivää ja toivotin käymään peremmälle, kauhaistessani ensimmäisen lusikallisen ruokaa ulos muonapussista ja kohti ääntä.

Visuaalisesti ei tämäkään pussimuona mitään fine dining -tasoa ole, mutta eipä kuulu ollakaan. Ruuan koostumus on sellainen, mitä voi odottaa jonkinlaiselta pataruualta, jonka pääkomponentit ovat liha ja riisi.

Annoksen suolaisuus on sopiva. Välillä kohdalle tuli porsaanlihaa, jota ei nyt voi luonnehtia rapeaksi tai kovaksi, mutta joka ei ollut aivan täysin riittävästi imenyt vettä itseensä. Ei haittaa silti menoa millään tavalla!

Mausteisuus löytyy tuoksun lisäksi myös mausta, joka on mukava bonus, kun annosta vedellään puhelimeen jossakin satojen metrien korkeudessa kylmässä avotunturin tuulessa.

Mausta löytyy tomaattia ja sipulia. Porsaanliha maistuu juurikin siltä itseltään, joka yllätti positiivisesti, sillä edellisessä testaamassani annoksessa (Beef and potato) liha toi mieleen enemmän jonkin pakasteaterian, vähemmän autenttisen naudanlihan.

Erityistä iloa tuottaa se, että porsaanlihaa harvemmin on mahdollista säilyvyyssyistä (pekonia lukuun ottamatta) ottaa vaellusreissuille mukaan, joten tämä tulee olemaan reissuille erityisen hienoa vaihtelua.

Yhdellä lusikallisella vastaan tuli myöhemmin sellaista porsaanlihaa, jota voisi luonnehtia rapeahkoksi. Ei siis rapeaksi, vaan nimenomaan rapeahkoksi.

Noin yleisesti ottaen en ole hirveä riisin fani, mutta enpä toisaalta tiedä voisiko tässä annoksessa riisiä järkevästi korvata millään muullakaan hiilaripitoisella.

Jos jotakin tässä lähtisin varsinaisesti muuttamaan, niin lisäisin tähän jotakin selvemmin suussa tuntuvia juuresten palasia - papuja tai isompia sipulin palasia.

Annoskoko samaa luokkaa aiempien kanssa, eli nälkä lähtee, mutta enemmänkin voisi vielä syödä.

Kokonaisarvosanaksi 3,5/5.

Real Turmat Beef and Potato

Tähän annokseen lisättiin 4 dl vettä. Noin kymmenisen minuuttia odottelua ja annos oli valmis.

Ensimmäinen aistimus tapahtui verkkokalvojen läpi. En tiedä mitä odotin, mutten jostain syystä tällaista sosemaista annosta. Ei sillä, että se olisi sen enempää negatiivinen kuin positiivinenkaan seikka.

Tuoksu on hyvä ja huomaan siinä päällimmäisenä lantun ja porkkanan, jotka myös ensimmäisellä lusikallisella annoksessa maistuvat. Ja jotta en puhuisi aivan mitä sattuu, piti vielä tarkistaa ja annos tosiaan sisälsi kuin sisälsikin lanttua. Normaalisti en ihan hirveästi fanita lanttua, mutta tähän se sopii ja yllätin itseni toivomalla, että sitä olisi voinut olla enemmänkin tässä annoksessa - samoin porkkanaa (josta toki pidän yleensäkin).

Porkkananpalaset olisivat parempia isompina, mutta on tietenkin ymmärrettävää, että porkkana on pienempinä paloina tällaisessa pakastekuivatussa retkimuonassa aivan käytännön syistä.

Suolaisuus annoksessa on sopiva. Lisätty vesimäärä tuntui olevan sopiva, sillä yhtäkään rapeahkoksi jäänyttä palasta ei hampaisiini osunut. Tosin, toisin kuin Chili Con Carnen kohdalla, sekoitin tätä huolellisemmin ennen pussin sulkemista muonaa hautumaan laittaessa.

Oikeastaan ainoa asia, joka tämän erottaa selkeästi kotiruuasta on annoksen lihakomponentti. Sen koostumus ja jokin sen maussa tuo mieleen lihan, jota löytyy tietynlaisista pakasteannoksista. Ei mitään erityisen herkullista, mutta menettelee kaiken muun kyljessä. Kaikki muu annoksessa toimii erittäin hyvin. Tästäkään huolimatta liha ei onnistu annosta pilaamaan.

Annoskoon puolesta samalla viivalla kuin Chili Con Carne, eli nälkä lähtee, mutta aivan tappiin asti ei vatsalaukkua tällä saa.

Tämäkin Real Turmatin retkimuona pieksee Blå Bandit mennen tullen.

Kokonaisarvosana annokselle 2,5/5.

Real Turmat Chili Con Carne -retkimuona

Viime kesän vaellukselle tuli ostettua koko reissuksi lounaat Blå Bandin retkimuonista. Noin puolessa välissä reissua homma alkoi kaduttaa, sillä lähestulkoon kaikki maut olivat sellaisia, joita en ollut aiemmin testannut. Toissavuoden vaelluksella söin kahta erilaista makua ja ne olivat molemmat ihan hyviä, joten ajattelin, että eiköhän ne muutkin syötäviä olisi. No, eipä olleet. Vaelluksen puolenvälin tienoilla ei pystynyt enää syömään ateriaa loppuun, kun teollinen maku puski läpi niin pahasti, että alkoi ällöttää.

Aiempina vuosina taas ei ole italianpata-pussimuonaa valmiimpaa ollut mukana, vaan suurin osa on tullut kuivateltua itse. Nyt aloin tässä vielä ennen tämän kesän vaellusta testailemaan norjalaisia Real Turmat-retkimuonia, joista toivon mukaan saisi lounaita tulevaan reissuunkin.

Tässä siis ensimmäisestä testaamastani arvio.

Real Turmat Chili Con Carne

Ohjeiden mukaan piti mitata 3,5 dl kiehuvaa vettä ja lisätä se pussiin. Seuraavaksi 10 minuutin odottelu, kun ruoka hautuu. 3,5 dl tuntui olevani hyvä määrä vettä, vaikka pussin avattuani näytti ensin siltä, että ruoka olisi liian vetistä.

Mausta ensimmäisenä huomiona oli suolaisuus. Se oli siinä rajoilla, että oliko sitä liikaa. Jos tykkäät vähäsuolaisesta, niin tämä ei ehkä ole paras valinta sinulle. Minulle tämä vielä suolaisuuden puolesta meni.

Ruuassa on myös pientä tulisuutta, joka on plussaa varsinkin silloin, kun ruoka nautitaan Lapin kylmässä tunturituulessa.

Muutamia rapeaksi jääneitä papuja oli vielä seassa, vaikka vähäsen sekoitin ruokaa lusikalla aluksi. Ehken sitten tarpeeksi. Ei varmaan olisi pahitteeksi sekoittaa ruokaa myös kesken hautumisen. Enempää vettä ruoka ei kuitenkaan kaipaa.

Ruuassa oli reilusti papuja, joka on hyvä asia, mikäli niistä pitää - itse onneksi pidän. Suolistokaasuja ne toki usein herättelevät, josta ei välttämättä reissukaverit pidä.

Ateriassa ei tuntunut teollista makua, eikä toki näin ensimmäistä kertaa Real Turmatin safkaa maistaessa voi mitään tiettyä valmistajan ruuissa taustalla olevaa perusmakua huomatakaan (kuten tuli huomattua lähes kaikkien syömieni Blå Bandien kohdalla). Se jäänee nähtäväksi ilmeneekö useampien aterioiden jälkeen näiden kohdalla samaa.

Annoksena saisi olla ehkä hitusen isompi, mutta ei kovin paljoa. Nälkä tuosta lähti, mutta halutessaan tällä ei suurempinälkäiset saa ainakaan mahaa aivan tappiin asti täyteen. Harvemminpa sitä toisaalta reissussa niin tulee haluttua, että jaksaa kalastaa ja puuhastella vielä syömisen jälkeenkin.

Sanoisin, että menee kokonaisuutena arvosteluasteikolla 3,5/5:n hujakoille. Eli keskivertoa parempi siis! Ja luonnollisesti arvosana-asteikko on siitä perspektiivistä, että kyseessä on retkimuona. Yksi Blå Bandin annoksista ehkä yltäisi samaan arvosanaan (parsakaali-kanarisotto), kaikki loput testaamani olivat huonompia, joista iso osa saisi arvosanan 1/5, joten siinä jonkinlaista vertailukohdetta.

Tämä siis pääsee jatkoon ja mukaani tulevalle vaellukselle!

Vango Pulsar 300 - Laatuteltta, joka ei paljoa lompakkoa kevennä

Vango Pulsar 300

Vango Pulsar 300

Tämän vuoden vaellukselle Paistunturin erämaahan tarvitsin kolmen vuodenajan teltan tilavalla absidilla, sillä reissu sijoittui täysin avotunturiolosuhteisiin. Ruokaa piti päästä laittamaan kovalta tuulelta ja mahdolliselta sateelta suojassa, ja koska laavukankaat soveltuvat huonosti kovaan tuuleen, puuttomaan avotunturiin, niin laavukankaat päätettiin luonnollisesti jättää kotiin.

Olen todennut 5000 mm vesipilariarvon hyväksi ja se oli siis yksi vaatimuksista tilavan absidin lisäksi. Luonnollisestikin yksi vaatimus oli, että teltta ei saa painaa ainakaan enempää, kuin Haltin Koli 3, joka on muutamilla viime reissuilla kulkenut mukana.

Kahlasin internetin syövereitä läpi, etsien telttavaihtoehtoja eurooppalaisista retkeilytarvikeliikkeistä, kunnes lopulta törmäsin Vangon telttamalliin nimeltä Pulsar 300. Vango ei ollut itselleni brändinä entuudestaan tuttu, mutta googleteltuani huomasin, että se on vuosikymmeniä vanha brändi ja on saanut hyviä arvioita tuotteistaan, joten luotto nousi siihen pisteeseen, että päätin pistää teltan tilaukseen brittiläisestä retkeilytarvikeliikkeestä. Hintaa kertyi toimituskuluineen vain 203,22 euroa, joten teltta on suoraan sanoen naurettavan halpa.

Kuten jo varmasti kävi ilmi, niin ulkoteltan vesipilariarvo on tosiaan 5000 mm, joten teltta kestää erittäin kovatkin sateet, vaikka sateen kaverina olisi kovempi tuulikin. Sisäteltan lattiakankaan vesipilariarvo on 6000 mm, joten se ei ole aivan ihanteellinen, mutta sateisesta Paistunturin vaelluksesta se kuitenkin selvisi moitteettomasti. Teltan saumat ovat luonnollisesti teipatut.

Yksi harvoista asioista, joka mietitytti ennen ostoa oli se, ettei kyseisessä teltassa ole ripstop-kangasta. Mietin asiaa ja tein kuitenkin huomion, että en ole ollut lähelläkään tilannetta, jossa ulkoteltan kankaaseen olisi tullut reikä, enkä tietenkään voinut olla huomioimatta sitä lukematonta määrää erittäin positiivisia arvioita teltasta ympäri nettiä.

Tilavan absidin lattialle voi levittää mukana tulevan lattiakankaan, joka kiinnitetään ulkotelttaan kiinni. Päätimme olla ottamatta sitä mukaan vaellukselle, sillä se tuo lisäpainoa n. 330g, eikä tuo nähdäkseni mainittavia etuja. Ilman absidin lattiakangasta teltta painaa 3,35 kg, joten teltan painossakaan ei ole valittamista.

Toinen sisäänkäynti löytyy suoraan vastapäätä

Absidista on kaksi uloskäyntiä, joista toista aloimme loppuvaelluksesta pitämään täysin poissa käytöstä, joka vapautti tilaa absidin sisällä. Näin telttaan mahtui hyvin kaksi isoa rinkkaa, vaatteita kuivumaan, kengät, kaikenlaista pientä pussukkaa rinkoista ja kaiken lisäksi vielä kokkaamaan aterian.

Absidin pituus (sisäteltasta ulkoteltan kärkeen) on 180 cm ja leveys (ovesta oveen) 190 cm. Korkeutta absidista löytyy 110 cm.

Sisäteltta oli kahdelle hengelle sopivan tilava ja siellä vei makuualustojen lisäksi lattiapinta-alaa kameralaukku, välipalapussukoita ja vaatteita. Siitä huolimatta makuualustojen väliin jäi hyvin tilaa pukeutumista ja teltasta poistumista varten.

Sisäteltan korkeus on 100 cm, leveys 170 cm ja pituus 220 cm. Ulkoteltan korkeus on 110 cm, leveys 190 cm ja pituus 410.

Näkymää absidista sisätelttaan

Näkymää sisäteltasta absidiin

Tasku sisäteltan ovelle

Tarviketaskuja

Lisää tarviketaskuja

Sisäteltan ovi on pyöreän mallinen ja siinä on vetoketjulla avattava läppä, jonka takaa löytyy verkkokangasta, joka auttaa ilmanvaihdossa ja toimii myös ikkunana absidiin. Oven voi helposti sujauttaa sisäteltan sisäpuolella, oviaukon alakulmassa olevan taskuun, kun ovea halutaan pitää täysin auki. Luonnollisesti sisäteltan molemmilta sivuilta löytyy myös verkkokangastaskuja, joissa voi säilyttää jotain pientä sälää.

En tarkalleen tiedä onko kyse kaikista materiaaleista teltassa, mutta teltasta mainitaan, että sen kankaat ovat "tulta hylkiviä". Liekö kankaita käsitelty jonkinlaisella palonestoaineella.

Sisäteltta kiinnitetään ulkoteltan sisäpuolella oleviin renkaisiin hyvin tavanomaisilla, poikittaisilla muovipampuloilla, jotka ujutetaan renkaasta läpi. Sisäteltan voikin halutessaan jättää ulkotelttaan kiinni ja kääriä molemmat teltat yhdessä paketissa kerralla telttapussiin, jolloin seuraava pystytys on ripeämpi. Me emme tätä kuitenkaan kokeilleet, sillä jaoimme teltan painon kahteen pussiin, molempien rinkkoihin kannettavaksi.

Yksi harvoista moitteista on se, että sisäteltan katonrajassa ei kulje narua vaatteiden kuivatusta varten, eikä omallekaan narulle ole paikkaa. Tämän asian korjaamista olen harkinnut ompelemalla jonkinlaiset renkaat sisätelttaan itse (tai delegoimalla ompelun paremmalle puoliskolle).

Esimerkki värikoodauksesta

Teltan kaaret ovat alumiinia ja poikkeavat tavanomaisista tunneliteltan kaarista siten, että pystytettynä niiden korkeimmassa kohdassa on terävämpi kulma, jonka johdosta teltan katolle ei synny herkästi minkään laista "allasta" vesisateella, vaan vesi valuu vaivattomasti teltankylkeä pitkin alas. Telttakaaret ja ulkoteltta ovat värikoodatut, joten kaaret on helppo laittaa oikeille paikoilleen uhraamatta asian miettimiselle yhtään ylimääräistä aikaa tai vaivaa.

Telttanaruissa on pieniä heijastinmaisia kohtia, joiden on ilmeisesti tarkoitus heijastaa valoa pimeässä, jottei niihin kompastu niin herkästi huonossa valossakaan. Narujen pituutta voi säätää Line-Lok -narulukkojen avulla, joita on todella helppo ja nopea käyttää. Naru nypätään vain ulos lukon urasta ja säädetään pituus halutunlaiseksi, jonka jälkeen naru painetaan takaisin lukkoon.

Line-Lok -narulukko

Ilmastointiaukko

Ilmastointiaukko

Ulkoteltan molemmista päädyistä löytyy kaarevat ilmastointiaukot, jotka pysyvät auki niistä lähtevän narun avulla, joka niinikään on säädettävissä narulukoilla. Kondensaatiosta ei vajaan parin viikon vaelluksellamme ollut minkäänlaisia merkkejä, joten ilmanvaihdostakaan ei ole valittamista.

Telttakiilat ovat hyvin perinteisen malliset. Melkolailla identtiset Haltin teltoista tuttujen kiilojen kanssa.

Hyvin tavanomainen telttakiila upotettuna kiviseen maahan

Ulkoteltan sisäpuolelta löytyy myös säädettävä, Vangon patentoitu TBS® II Tension Band System, jonka tarkoitus on parantaa teltan lujuutta erittäin kovassa tuulessa. Ajatus on, että remmien ansiosta jännite on telttakaaren kolmessa eri kohdassa, jonka on tarkoitus vähentää sivuttaisliikettä.

Tätä ominaisuutta ei edes tarvittu, koska teltta pysyi jämerästi pystyssä kovissakin tuulissa. Joskin hieman noita remmejä käpälöityäni niiden lukitussysteemi tuntui vaativan parantelua, sillä en saanut niitä lukittumaan paikoilleen - tai sitten en vain osannut. Ohjeissa varoitetaan kuitenkin kiristämästä remmejä liikaa, jottei telttakaaret vaurioituisi liian kovasta jännitteestä.

Yksi helppous lisää on telttapussi, joka aukeaa pituussuunnassa kokonaan, joten teltta ja sen tarvikkeet on erittäin helppo sulloa pussin sisälle. Suljinmekanismi on kuitenkin samanlainen, kuin päädystä avattavissa, eli suuaukon helmoissa kulkee naru, jota voidaan kiristää tai löysätä. Narusta löytyy hyvin perinteinen lukkomekanismi. Tämän lisäksi telttapussin ympäri kulkee kaksi remmiä, joilla telttapussi voidaan kiristää tiiviiksi paketiksi.

Vango Pulsar 300

* * *

Yhteenveto: Vango Pulsar 300 on ehdottoman varteenotettava valinta, mikäli tarvitset tunnelitelttaa, joka pitää sateen ulkona, on sopivan tilava, ei paina paljoa, mutta siitä huolimatta on järjettömän halpa. Tässä teltassa nämä ominaisuudet yhdistyvät ja telttavalintaa tukevat erittäin hyvät arvostelut ympäri nettiä oman kokemukseni lisäksi.

Materiaalitietoja:
Ulkoteltta: Protex® 70D 5,000mm HH polyester
Sisäteltta: 70 denier, lightweight polyester
Telttakaaret: Vango PowerLite 7001-T6 alloy poles
Palosuojatut materiaalit: noudattavat eurooppalaista EN5912 turvallisuusstandardia

Therm-a-Rest Down Pillow ja ensimmäiset ajatukset

Kuten ensimmäisessä varsinaisessa blogipostauksessani arvelin, niin tulen päätymään Therm-a-Restin Down Pillow -retkityynyyn ja niinhän siinä tosiaan lopulta kävi.

Tämän tuotteen perille saaminen on ollut raskas prosessi, joka on nyt vihdoin saatu päätökseen. Ensin tilasin tuotteen suomalaisesta matkavaruste.netistä. Seuraavana päivänä sähköpostissani kuitenki odotti ilmoitus, että kyseinen tuote on päässyt loppumaan ja kuulemma kolmen viikon päästä olisi tulossa lisää.

Noh, ensimmäinen ajatus tietenkin oli, että "vai niin, verkkokauppa siis tilaa tuotteet vasta kun asiakas tekee tilauksen". Harvalla suomalaisella verkkokaupalla ylipäätään on omaa varastoa, vaikka verkkokaupassa näkyisikin varastosaldo. Joskus se tarkoittaa sitä itseään, joskus se tarkoittaa paljonko maahantuojalla sitä on varastossa. Kysyin kuitenkin, josko tyynyä löytyisi toisen värisenä, kuin millaisena sen olin tilannut. Eipä tietenkään. Sama odottelu senkin kanssa lupailtiin.

Ilmoitin, että jos ei minusta sen kolmen viikon kuluessa mitään kuulu, niin voivat laittaa sen tyynyn tulemaan minulle postitse. Kului neljä viikkoa, eikä mitään ollut kuulunut tyynystä, eikä matkavaruste.netin asiakaspalvelusta, joten otin yhteyttä ja kysyin. Ei olleet kuulemma tyynyt tulleet, eikä ollut tietoa milloin tuleekaan. Mitta täyttyi lopulta ja otin rahani takaisin. Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan, sillä säästin vielä n. 9 euroa, kun tilasin saman tuotteen saksalaiselta sivustolta nimeltä Bergfreunde. Itse tyyny maksoi 40,76 euroa ja siihen päälle positiivisen matalat toimituskulut, 6,79 euroa (sis. verot).

Tyyny avattuna - verrokkina 1,5 litran kivennäisvesipullo

Tyynyn täytehän on nimensä mukaisesti untuvaa ja täyte on pakattu polyesteriin. Kun lasket pääsi (tai halutessasi jonkin jännittävämmän ruumiinosan) tyynylle ja odotat pienen hetken, on siihen muodostunut jonkinlainen kuoppa. Tämä on aivan normaalia, eikä tee tyynystä huonoa - no worries. Kuopan tasoittamiseksi tarvitsee antaa tyynylle korkeintaan muutama puristus, mikäli se on ollut kovemmassa puristuksessa pitkän aikaa, mutta useimmiten riittää, kun vain odottelee pienen hetken ja untuvat sisällä aukeavat, tehden tyynystä jälleen koskemattoman näköisen ja oloisen.

Tyynyn nyörit kiristettynä suunnilleen loppuun asti

Tyynyn reunoillahan kulkee eräänlaiset helmat, joiden uloimman reunan sisässä kiertää kiristysnaru lukkoineen. Narua kiristämällä tyynyn sisällä olevan untuvatäytteen saa pakattua tiiviimmäksi ja paksummaksi, samalla tyynyn pinta-alaa pienentäen. Täysin avattuna tyyny lienee aivan liian litteä kenelle tahansa. Aivan kasaan kiristettynä pinta-ala päätä varten on melko pieni, mutta jokseenkin vielä menettelevä nukkumiseen. Paksuus ja täytteen tiiviys ovat ainakin allekirjoittaneelle jo riittäviä näinkin, mutta paras tulos saavutetaan, kun käytetään hyväksi tuota helmaa ja kiristysnyöriä, kuten se on tarkoitettukin.

Hommahan menee siis niin, että otetaan jokin sopivan muotoinen, kokoinen ja tuntuinen tekstiilikappale, viikataan se niin, että sen liepeet saa ujutettua valmiiksi hieman kiristettyjen helmojen alle ja sitten kiristetään lisää sen verran, että tyynyä tukeva tekstiili ei karkaisi niin herkästi helmojen alta. Itse olen käyttänyt tuollaista mikrokuitupyyhettä toistaiseksi. Kokeilin yhtä t-paitaa, joka oli ehkä liian litteä ja fleece-paitaa, joka taas tuntui olevan ehkä liian paksu ja siten paidan liepeet eivät oikein tahtoneet pysyä tyynyn helmojen alla.

Mikrokuitupyyhe viikattuna ja tyynyn helmojen alle sullottuna

Pyyhkeen tukemana ja kunnolla nyöristä kiristettynä tyynyn leveys on n. 24,5 cm ja paksuus n. 12,5 cm. Pään ollessa tyynyllä tyyny menee tietenkin hieman kasaan, jolloin tyynyn paksuus on suunnilleen 7-9cm matalimmillaan. Tämä antaa vähän osviittaa, mutta tietenkin pitää muistaa, että koko vaihtelee kiristyksen määrästä ja tarve sille tietenkin vaihtelee yksilötasolla useampia senttimetrejä suuntaan tai toiseen. Asiaan vaikuttaa luonnollisesti myös tekstiilikappaleen jäykkyys, paksuus, sekä pinta-ala, joista riippuen kiristystä tarvitaan enemmän tai vähemmän.

Korkeus mikrokuitupyyhkeen tukemana

Tyynyn alla oleva tekstiili siis tekee tyynylle tiiviin kerroksen, jotta hieman ohuemmaksi tiivistyvä untuvatäyte tuntuu pään alla paksummalta, kuin se todellisuudessa onkaan. Tekstiili ei tunnu ikävästi untuvakerroksen läpi, kuten itse pahinta epäillessä jossakin vaiheessa tilausprosessia vähän pelkäsin.

Pakkauspussissa painoa n. 2 kg - painoin kädellä vielä kuvaa varten pussia syvemmälle tyynyyn

Väittäisin, että S-koon tyyny on jo ehkä liian pieni täyttämään toimenkuvaansa kunnolla. M-koon tyyny tuntuu hoitavan hommat jo kiitettävästi. L-kokoinen tyyny sitten lienee joko hieman parempi tai sitten jo hieman jopa huonompi suuremman koon ja painon vuoksi. Tuotekokojen mitat kuuluvat seuraavasti:

S: 30 x 41 cm, 80 g
M: 36 x 46 cm, 158 g
L: 41 x 58 cm, 216 g

Värivaihtoehtoina löytyy Chili Pepper (punainen) ja Blue (tämän saattaa jo arvata).

Tyynyjen kohdalla täytyy tietenkin muistaa, että jokaisella on omat mieltymyksensä. Toiset käyttävät vain yhtä todella litteää tyynyä nukkuessaan, toiset useita paksuja. Itse olen jotain tuolta väliltä. Käytän nukkuessani aina vain yhtä tyynyä, mutta litteä se ei kuitenkaan saa olla, joskaan ei mikään aivan massiivisen paksukaan. Joskus ihmetyttää, miten toiset pystyvät nukkumaan niin järkyttävän paksulla tyynyvuorella, joka saisi omat niskani särkemään aivan älyttömästi ja tekisi muutenkin nukkumisasennosta epämukavan. Tämä tyyny täyttää paksuuden puolesta vähintäänkin minimivaatimukset, joita tyynyltä itse odotan.

Jos jostain risuja pitää antaa, niin helmat saisivat ulottua hieman pidemmälle, jotta tekstiilit saisi vielä tukevammin niiden alle. En keksi mitä haittaakaan siitä voisi olla, että helmat olisivat esim. 3-5 cm pidemmät ja apua siitä olisi jo huomattavasti.

Erityismaininnan arvoisena tyynyn "vatsapuolen" rivohko ulkokuori kasaan kiristeltynä

Tyynyn koko pieneksi pakattuna ei ole aivan niin pieni kuin ilmatäytteisissä, mutta aivan tappiinsa kiristettynäkin untuvapallo kuitenkin antaa periksi, joten se ei ole pingottunut räjähdyspisteeseen ja sen voi siten sulloa johonkin rakoon rinkassa, minne se voisi sopivasti sujahtaa. Pallomaiseen muotoon kiristettynä sillä on korkeutta n. 13,5 cm ja leveyttä n. 20 cm.

Tyynyn saa litistettyä kaksinkerroin n. 5 cm paksuiseksi vielä kokoon puristamisen jälkeen kuljetusta varten, jos tarve on

En ole aivan varma onko vika kiristysnyörin materiaalissa vai lukossa, mutta kun nyöriä kiristää tarpeeksi ja sitten laskee pään tyynylle, niin lukko päästää nyöriä liukumaan paineen alla sen läpi ja nyöri löystyy hieman. Naru on aika liukasta, lukko on pieni ja kevyt rakenteeltaan. Vika voi löytyä toisesta tai molemmista. Jälkimmäisen saatan joskus koittaa ratkaista korvaamalla narun ja lukon itse, jos alkuperäiset osat alkavat aiheuttamaan oikeasti harmia. Toistaiseksi tämä harmi on lähinnä ollut vain sitä, että pään tyynylle laskiessa kuuluu ehkä kerran tai pari *NAPS*, kun mielestään lukittautunut nyörilukko päästääkin vähän narua läpi ja tulee mieleen, että kestääkö lukko/naru ja alkaako lukko jossain vaiheessa vaan luistamaan niin, että siitä ei ole enää hyötyä. Lukon pettäminenhän ei sinänsä vielä kovin vakavaa olisi vaelluksella ollessakaan, koska nyörin voi aina lukittaa yksinkertaisesti vain solmullakin.

Tyyny n. 1 sekunti käytön jälkeen - kameran kanssa piti olla skarppina, koska tyyny alkoi pullistua välittömästi koholle

Loppusanat: Therm-a-Rest Down Pillow on kirkkaasti paras retkityyny, jota olen päässyt kokeilemaan. Pieksee ainakin omasta mielestäni vertailussa Cocoon Air Core Pillown kirkkaasti kaikessa muussa, paitsi pakkauskoossa. Painoltaan lähes identtisiä. Jos ilmatäytteisyydestä pääsee eroon ja siitä huolimatta mukavuudesta pätkääkään tinkimättä, niin se on merkittävä bonus.

Therm-a-Rest on tullut omakohtaisesti tutuksi vasta puolisen vuotta sitten, kun ostin Therm-a-Restin ilmatäytteisen makuualustan ja brändi on kieltämättä lunastanut statuksensa, sekä imagonsa mukaiset odotukset. Erityisiä lisäpisteitä annan ehdottomasti omasta ja aivan uudesta retkityynykonseptista!

Vaikka tästä tyynystä joutuukin muutaman kympin pulittamaan, niin jokainen euro on sen arvoinen. Hyvien yöunien arvo on korkealla - eritoten vaelluksella - ja Therm-a-Rest Down Pillown ansiosta tulen nukkumaan yöni varmasti levollisemmin ja jaksan seuraavana päivänä paremmin. Tyyny tuntuu mukavalta, eikä pienehkö pinta-alakaan haittaa, ellet ole niin kivenkova metallimies, että moshaat nukkuessasikin.

Varsinaisessa kenttäkäytössä tyyny ei vielä ole ollut, mutta kotona on tullut sillä nukuttua muutamaan otteeseen ja se hoitaa homman moitteetta ainakin sisätiloissa - miksei ulkonakin. Suosittelen kyseistä retkityynyä varauksetta. Mielenkiintoinen konsepti on lunastanut ainakin allekirjoittaneen odotukset. Toivon todella, että tätä tuotetta menisi kaupaksi, sillä tämän yksilön kulahdettua vaihtokuntoon aion ostaa seuraavankin samaa mallia - korkeintaan vaihtelun vuoksi erivärisenä - ja pettymys olisi suuri, mikäli tätä mallia ei enää valmistettaisi liian pienen kysynnän takia.