Real Turmat Chili Con Carne -retkimuona

Viime kesän vaellukselle tuli ostettua koko reissuksi lounaat Blå Bandin retkimuonista. Noin puolessa välissä reissua homma alkoi kaduttaa, sillä lähestulkoon kaikki maut olivat sellaisia, joita en ollut aiemmin testannut. Toissavuoden vaelluksella söin kahta erilaista makua ja ne olivat molemmat ihan hyviä, joten ajattelin, että eiköhän ne muutkin syötäviä olisi. No, eipä olleet. Vaelluksen puolenvälin tienoilla ei pystynyt enää syömään ateriaa loppuun, kun teollinen maku puski läpi niin pahasti, että alkoi ällöttää.

Aiempina vuosina taas ei ole italianpata-pussimuonaa valmiimpaa ollut mukana, vaan suurin osa on tullut kuivateltua itse. Nyt aloin tässä vielä ennen tämän kesän vaellusta testailemaan norjalaisia Real Turmat-retkimuonia, joista toivon mukaan saisi lounaita tulevaan reissuunkin.

Tässä siis ensimmäisestä testaamastani arvio.

Real Turmat Chili Con Carne

Ohjeiden mukaan piti mitata 3,5 dl kiehuvaa vettä ja lisätä se pussiin. Seuraavaksi 10 minuutin odottelu, kun ruoka hautuu. 3,5 dl tuntui olevani hyvä määrä vettä, vaikka pussin avattuani näytti ensin siltä, että ruoka olisi liian vetistä.

Mausta ensimmäisenä huomiona oli suolaisuus. Se oli siinä rajoilla, että oliko sitä liikaa. Jos tykkäät vähäsuolaisesta, niin tämä ei ehkä ole paras valinta sinulle. Minulle tämä vielä suolaisuuden puolesta meni.

Ruuassa on myös pientä tulisuutta, joka on plussaa varsinkin silloin, kun ruoka nautitaan Lapin kylmässä tunturituulessa.

Muutamia rapeaksi jääneitä papuja oli vielä seassa, vaikka vähäsen sekoitin ruokaa lusikalla aluksi. Ehken sitten tarpeeksi. Ei varmaan olisi pahitteeksi sekoittaa ruokaa myös kesken hautumisen. Enempää vettä ruoka ei kuitenkaan kaipaa.

Ruuassa oli reilusti papuja, joka on hyvä asia, mikäli niistä pitää - itse onneksi pidän. Suolistokaasuja ne toki usein herättelevät, josta ei välttämättä reissukaverit pidä.

Ateriassa ei tuntunut teollista makua, eikä toki näin ensimmäistä kertaa Real Turmatin safkaa maistaessa voi mitään tiettyä valmistajan ruuissa taustalla olevaa perusmakua huomatakaan (kuten tuli huomattua lähes kaikkien syömieni Blå Bandien kohdalla). Se jäänee nähtäväksi ilmeneekö useampien aterioiden jälkeen näiden kohdalla samaa.

Annoksena saisi olla ehkä hitusen isompi, mutta ei kovin paljoa. Nälkä tuosta lähti, mutta halutessaan tällä ei suurempinälkäiset saa ainakaan mahaa aivan tappiin asti täyteen. Harvemminpa sitä toisaalta reissussa niin tulee haluttua, että jaksaa kalastaa ja puuhastella vielä syömisen jälkeenkin.

Sanoisin, että menee kokonaisuutena arvosteluasteikolla 3,5/5:n hujakoille. Eli keskivertoa parempi siis! Ja luonnollisesti arvosana-asteikko on siitä perspektiivistä, että kyseessä on retkimuona. Yksi Blå Bandin annoksista ehkä yltäisi samaan arvosanaan (parsakaali-kanarisotto), kaikki loput testaamani olivat huonompia, joista iso osa saisi arvosanan 1/5, joten siinä jonkinlaista vertailukohdetta.

Tämä siis pääsee jatkoon ja mukaani tulevalle vaellukselle!