Kuten tavallista, niin kesän vaellusreissun suunnittelu alkoi hyvissä ajoin alkutalvesta. Tuli suunniteltua useita erilaisia reittejä Kaldoaiviin, sekä Tarvantovaaran erämaahan, joista ensin mainittu lopulta valikoitui lopulliseksi kohteeksi.
Alunperin lähtijöitä oli neljä, mutta useiden ikävien sattumusten kautta kokoonpano kariutui kahteen henkeen, joka myös samalla torpedoi aiemmin kaavaillun lennon erämaahan Sevettijärveltä, sillä kahteen mieheen lento tulisi vähän turhan hintavaksi.
Ensimmäistä kertaa siis näin pienellä miehityksellä matkassa, mutta tuskinpa se estää vaelluksesta nauttimista!
Kuten aiemmassa postauksesta jo kävi ilmi, niin reissukaveri on kalamiehenä ottamassa vasta ensiaskeliaan, jonka johdosta kävimme Seitsemisen Teerilammella yhden yön reissulla, jossa kaveri sai tuntumaa hieman harrastukseen ja välineisiin. Taitojen hiominen jatkuu vielä reissullakin, jossa ne toivon mukaan pistetään koetukselle useaan otteeseen harjusten ja taimenten toimesta. Parit blogiinikin raportoidut vaellusreissut kaveri on ollut mukana patikoimassa, joten sen suhteen kokemusta on.
Tämänkertaisen vaelluksen kohteesta ja päämääristä
Blogin pitkäaikaisemmat lukijat ovat lukeneetkin jo vuonna 2015 miten kuvailin Kaldoaivia ennen vaellusta, sekä raporttini tuon vuoden reissusta, joten tässä en siitä sen enempää kirjoittele.
Päämäärät ovat jälleen hyvin pitkälti kalastuspainotteiset. Teoriassa suunnitellun reitin varrella olevat vesistöt tarjoavat mahdollisuudet niin harjukseen, rautuun, taimeneen, kuin loheenkin. Eri asia sitten on, että mitkä ovat olosuhteet ja onnistaako kalamiehiä lainkaan.
Omalla kohdalla toiveissa olisi vihdoin saada se ensimmäinen mittataimen, mutta muutoin toiveeni menevät enemmänkin siihen, että kaveri saisi kalastuskokemuksen lisäksi saalista ja siten hieman enemmän kipinää kalastusharrastuksen jatkamiseen.
Tällä kertaa luvassa on ruhtinaallisesti yksi yöpyminen tuvassakin jossakin vaiheessa reissua. Tarkemmin en tälläkään kertaa reittiämme avaa blogissa, mutta tuolla suunnalla kulkeneet tunnistavat varmasti osan paikoista sitten kuvista.
Luvassa on myös allekirjoittaneen ensimmäinen vaellusreissu yöttömässä yössä. Lapissa on kyllä tullut käytyä tuohon aikaan, mutta ei kuitenkaan vaellusreissulla.
Viime kesän reissusta poiketen nuotiomateriaalia on paremmin tarjolla siinä mielessä, että puuta on - tavallaan. Kaldoaivin kirouksenahan on hallamittarin tekemät laajat tuhot, joten iso osa puustosta on pystyyn kuollutta ja lahoa koivua. No, saimme kuitenkin Paistunturin vähäpuisella seudulla useammat iltatulet aikaan, niin ei tämä huonommin ainakaan voi tällä reissulla mennä!
 |
| Kaldoaivin taimenta halsterissa |
Muonituspuoli
No niin, tämän otsikon alla onkin tämän postauksen tylsin tekstisisältö. Pääruuat tällä reissulla tarjoilee Blå Band. Ei sentään sponsorin muodossa, mutta kuitenkin tällä kertaa päätimme kokeilla vetää koko reissun Blå Bandin retkimuonilla. Yhtenä syynä helppous, kun ruuanlaitossa ei synny tiskiä, kun riittää pelkkä veden keittäminen ja sen kaataminen pussiin, jonka jälkeen muutaman minuutin odotus. Toinen syy on tietty se nopeus. Leirin pystyttämisen jälkeen ei kauaa mene, kun keittää vain vedet ja hetken päästä voi jo tunkea muonaa ruokatorvea kohti, jolloin pääsee nopeammin kalaan!
 |
| Blå Bandin retkimuonaa |
Työt ovat vieneet aikaa ja miehestä mehut sen verran tehokkaasti viime aikoina, että tehtävää ja ostettavaa on vielä aivan hemmetisti, vaikka reissu häämöttää jo parin viikon päässä. Pitäisi tässä viikon sisään suunnitella vihdoin mitä ostaa aamupalaksi ja välipaloiksi, joten niistä ei paljoa kerrottavaa tässä ole. Ensi viikonloppuun jää myös ensimmäinen testipakkaus. Hirvittää, kun ei koskaan ole ollut näin myöhässä näiden asioiden kanssa. Ehkä nämä tästä kuitenkin suttaantuu.
Mitä lähtee mukaan?
Tällä kertaa mukaan lähtee haspelivehkeet ja perhovehkeet jäävät kotiin. Niin vähän on viime reissuilla saanut itsensä keskittymään perhohommiin erämaassa, että päätin tehdä tämän ratkaisun, kun kaveriakin opastan samalla itse virvelikalastuksen suhteen.
Joitakin uusia Vibraxin ja Loton lippoja on vieherasiaan tiensä löytänyt, mutta ei mitään erikoisempaa kalastusvälinerintamalla, että erikseen siitä pitäisi mainita.
On tullut ostettua parit kevytuntuvatakitkin, joista toinen lähtee reissuun mukaan leiriolosuhteisiin lämmikkeeksi. Myös parit merinovillapaidat on tullut ostettua ja vielä pitäisi tilata merinovillaiset pitkätkalsarit. Merinovillarepertuaaria laajennettuani tällä kertaa fleeceä ei näillä näkymin taida lähteä enää mukaan kuin yksi paita. Ehkä ensi kesän reissulla ei sitten enää sitäkään.
Instagramissa blogiani seuraavat tietävätkin, että mukaan lähtee ensimmäiselle reissulle itselleni joululahjaksi ostamat kengät, eli Meindlin Dovre Extreme Widet. Instagramia kannattaakin käydä reissuni aikana tsekkailemassa, koska sinne saattaa välillä ilmaantua kuvia suoraan tunturista!
Ostoslistalla on vielä mm. uudet säärystimet, jousivaaka, uusia ziplock-pusseja, uusia drybageja, uusi puhelin ja uusi varavapa. Kyllä tässä vielä kiireiset pari viikkoa tulee, kun kesäloma alkaa vasta käytännössä sinä päivänä kun auton keula suunnataan kohti pohjoista.
Vielä siis pitäisi jaksaa pari viikkoa - tai jos sen oikein optimistisesti haluaa laittaa, niin 10 päivää - töissä ennen reissuun lähtöä. Miten lie työtapaturmariskin laita, kun miehen toinen jalka on jo selvästi Kaldoaivissa...
 |
| Auringonlasku Kaldoaivissa |
