Blogipäivityksistä ja lohikäärmeistä

Olen kirjoitellut blogiani nyt neljä vuotta melko säännöllisesti kerran kuussa ja pyrkinyt julkaisemaan uuden tekstin kuun viimeisenä päivänä. Syytä siihen en oikein tiedä, että miksi juuri kuun viimeisenä päivänä. Tämä tapa vain jostain syystä jäi jossakin vaiheessa päälle.

Joka tapauksessa, erityisesti viimeisen vuoden aikana ja enenevissä määrin vielä viime loppuvuodesta eteenpäin vapaa-aikani on ollut erittäin kortilla, koska aloitin uudelleen erään vanhan harrastukseni, joka on alkanut syömään aika paljon aivokapasiteettiani ja aikaani. Tästä johtuen joudun tekemään pienoisen kompromissin ja annan ainakin toistaiseksi määrittelemättömän ajan itselleni luvan poiketa tutuksi tulleesta postauksien julkaisuintervallista.

Tämä ei pelkästään tarkoita sitä, että joka kuukausi en välttämättä julkaise uutta blogipostausta, vaan se saattaa myös tarkoittaa mahdollisuuksien salliessa sen, että julkaisen toisinaan joinakin kuukausina enemmän kuin yhden blogipostauksen, kuten aivan blogini alkutaipaleella tein. Ja ideoitakin on jo muutamia jonossa, kunhan vain löydän tarpeeksi aikaa toteutukseen.

Jotkut, luonteeltaan tietynlaiset ihmiset (kuten minä), saattavat tällaisen blogitekstin lukiessaan jäädä uteliaisuutensa vankeina aprikoimaan, että mikä tämä uudelleen aloitettu vanha harrastus sitten on, kun sitä ei suoraan tohdittu mainita.

Keppihevosvaljakkoajelu? Muumi-mukien aggressiivinen keräily? Tankotanssi öljyttynä ja alasti? No ei. Kynä ja paperi -roolipeli nimeltä Dungeons & Dragons pelinjohtajan roolissa.

Erämaavaellus - nyt tulisit tarpeeseen

Heinäkuisen vaellusreissun jälkeen elämäni on ollut kiireisempi kuin piiiiiitkään aikaan. Alla on muutto, joka nosti asumiskustannuksia tuntuvasti. Myös äkillinen autottomuus on alkanut tehdä elämää hankalammaksi, eikä ärtymys huoltomiehiä kohtaan helpota asiaa, kun eivät tunnu edes näkevän vaivaa vian löytämiseksi.

Näistä molemmista asioista syntyy taloudellisia huolia. Muuton myötä on tullut hankittua uutta pesukonetta, jonka lisäksi astianpesukone on hankinnan alla. Nämä tosin olivat ennakoituja asioita, mutta auto-ongelman vuoksi voi joutua sijoittamaan kaiken lisäksi uuteen autoonkin.

Taloushuolien lisäksi työ tuntuu vieneen mehut viimeisen puolen vuoden aikana melko rankasti, jolloin kotiin päästyä takki on aika tyhjänä, vaikka kaikenlaista velvollisuutta ja tekemistä olisi.

Viime aikoina on tullut otettua lisäpaineita venähtäneen reissuraportin kasaan kursimisesta, joka oli määrä julkaista nyt. Olisin sen ehkä saattanu saada tuurilla kasaan, mutta pari päivää sitten päätin, että vapautan itseni siitä taakasta ja julkaisen tekstin joulukuun aikana. Tekstiosuus on lähes valmis, mutta valokuvista suurin osa on vielä valikoimatta ja säätämättä julkaisukelvollisemmiksi.

Yleensäkään yksi vaellusreissu vuodessa ei riitä pitämään sitä kaipuuta Lapin erämaihin poissa pitkään, vaikkakin edellinen aiheutti ristiriitaisia tunteita rankkojen sääolosuhteiden vuoksi. Toivon oikein hartaasti, että tämä oli ainakin toistaiseksi vain erikoinen ja harvinainen ilmiö, vaikka laajan tiedeyhteisön sanaan luottavana pidän välttymisen jonkinlaiselta ekokatastrofilta epätodennäköisenä.

Näistä asioista huolimatta ja osittain juuri siksi tarvitsisin suuren annoksen Lapin erämaata, kiitos. Laastarina, suonensisäisesti, oraalisesti tai anaalisesti nautittuna.

Diagnoosi: stressaantunut.
Hoito: pitkä erämaavaellus Lapissa.

Lupaus tulevasta

Kännykkäkuvia vuosien varrelta

Tämän vuoden vaellusreissusta palattu kotiin ja lomat lusittu ihan näillä näppäimillä. Reissusta jäi käteen paljon painavaa sanottavaa, mutta siitä sitten enemmän kun sen aika on.

Osa on ehkä Instagramin kautta seuraillutkin jo, mutta jos et ole käynyt katsomassa, niin sieltä löytyy joitakin kännykkäkuvia, joita reissusta latailin nettiin kun oli riittävästi kenttää.

Kännykkäkuvista päästäänkin tämän postauksen varsinaiseen aiheeseen. Ostin siis juuri ennen vaellusta uuden puhelimen ja siirtelin vanhasta puhelimesta kuvat ja muut tiedostot kotikoneelle. Vanhoja kuvia läpi käydessäni ajattelin, että näitä voisi pistää blogiinkin, joskin järkkärillä olen hoitanut sen varsinaisen valokuvaamisen ja luurikuvat on räpsäisty lähinnä dokumentatiivisemmassa mielessä. Uudessa puhelimessa kamera on onneksi hieman parempi laadultaan. Aiemman puhelimen kameran surkeus korostui mitä hämärempää oli. Toisin sanoen jo ihan päiväsaikaan sisätiloissa tuli utuisia kuvia, jos ei aurinko paistanut täysiä suoraan kuvattavaan kohteeseen. Otollisissa olosuhteissa silläkin joskus sai silti muutaman tarkan ja värikkään kuvan.

Alla siis läjä informaatio- ja viihdearvoltaan, sekä kuvanlaadullisesti vaihtelevia kuvia vuosien varrelta.

2016 vappua vietin treenaillen takaheittoja Pyhäjärven rannalla.

Kolossaalinen hauki Tohloppijärvestä.

Entinen puhelimen taustakuva, jonka räpsäisin Pöyrisjärven erämaassa 2016.

Pöyrisjärven erämaa.

Jokin kiitäjä ilmeisesti. Kookas ja kaunis.

Paistunturinerämaassa 2017.

Aurejärvi. Erittäin tuttu järvi lapsuudesta.

Birgitanpolulta kuvaava otos. Alue on pyhitetty retkeilytarkoituksiin, vaikkakin osa tuntuu pyhittäneen sen henkilökohtaiseksi kaatopaikakseen. Ylläoleva näky ei ole mikään poikkeus.

Pyhäjärvellä.

Saalista metsälammelta Parkanon suunnalta.

Roine.

Kaldoaivi 2015.

Sadetta pidellen teltassa Kaldoaivissa 2015. Kattohyllyllä sukkia kuivumassa ja bluetooth-kaiutin pitämässä seuraa.

2015 Kaldoaivi.

2015 Kaldoaivin reissulta jäi käteen - tai siis jalkaan - tämän näköiseksi äitynyt jälki, jota lääkärissä epäiltiin jänisrutoksi. Lähti antibiooteilla, vaikka hento jälki polvitaipeeseen taisi jäädä loppuiäksi.

Niitä harvoja otoksia, kun valoa sattui olemaan tarpeeksi terävään kuvaan.

Majavan henkilökohtainen Olkiluoto. Valmistunee vuonna 2030. Ehkä.

Allekirjoittanut ja puoliso Tohloppijärven jäällä kävelyllä purevalla pakkassäällä.

Henkilökohtainen suosikkini kalaruokien suhteen: kirjolohesta itse tehty seljanka. Suosittelen!

Blogin ja blogistin kuulumisia

Blogini statistiikkaa ei ole oikein tullut koskaan tullut täällä purettua. Nyt ajattelin kuitenkin sitäkin muutamalla sanalla avata.

Sivunlataukset ovat kasvaneet aika tasaiseen tahtiin blogin ensiaskeleista saakka jatkuvasti. Toki sivunlatauksissa piikkejä on välillä ollut, mutta kokonaisuudessaan nousukäyrä on ollut kuitenkin selkeä. Ennen huhtikuuta 2016 sivunlataukset pysyivät kuukausittaistasolla alle tuhannessa, mutta huhtikuussa ylittyi sekin virstanpylväs lukemin 1578.

Tuorein virstanpylväs tulee tältä kuulta, jonka lopullista lukua en vielä tiedä tätä kirjoittaessani, mutta 6000 sivunlatausta on tässä kuussa ylitetty joka tapauksessa. Alkuvuodesta oli tosin jo lähellä, kun kuudestatuhannesta jäätiin vajaaksi maaliskuussa muutamalla kymmenellä latauskerralla.

Pyrkimykseni on ollut saada linjoille vähintään kerran kuussa uusi blogipäivitys. Toisinaan se on kovan työn takana, varsinkin jos elämässä sattuu olemaan muitakin kiireitä, kuten usein tuppaa olemaan. Tänä vuonna retkeily on tällaisten kiireiden vuoksi jäänyt aiempia vuosia pienempään rooliin elämässäni ja se harmittaa eniten, jos nyt tässä vaiheessa jo luodaan katsausta kuluneeseen vuoteen.

Ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin, nimittäin tästedes julkaisen osan blogiteksteistäni myös Retkipaikassa, kuten osa on ehkä saattanut jo huomatakin viimeisimmän vaellusraportin ensimmäisen osan siellä julkaistuani. Julkaisen silti täällä samat tarinat, mutta niiden ohella enemmän kuvia ja paremmalla kuvanlaadulla. Vaellusraporttieni pituuden vuoksi julkaisen ne Retkipaikassa osissa. Kantaaottavimmat ja muutoin enemmän Retkipaikan funktion ohi menevät kirjoitukseni julkaisen jatkossakin pelkästään täällä.

That's me!

Viimeisen parin viikon aikana olen löytänyt itseni lähes päivittäin jälleen piirtelemässä kartoille reittisuunnitelmia ensi vuoden vaellusta varten. Muutama kohdevaihtoehto jo on, mutta niiden välillä varmasti vatvotaan vielä useampaan otteeseen. Mukana vaihtoehdoissa on kolme itselleni uutta erämaakohdetta, sekä yksi erämaakohde, jossa on tullut jo käytyä, mutta jonka kanssa revanssi on vain ajan kysymys.

Tulevaa reissuani silmällä pitäen ajattelin ostaa itselleni joululahjaksi uudet vaelluskengät, jotka olisi pitänyt jo ostaa ennen edellistä vaellusta. Talvi - ja ennen kaikkea vuodenvaihde - on loistavaa aikaa tehdä retkeilyvälinehankintoja tulevaa kesää varten, jolloin monista kaupoista saa tuotteita kuluttajan kannalta parempaan hintaan ja eritoten silloin, jos kyseisestä tuotteesta tulee valmistajalta tuoreempaa mallistoa vuoden alussa markkinoille.

Tarkkailkaa siis retkeilyvälineiden hintoja ja ostakaa itsellenne joululahjaksi jotakin, mitä tarvitsette. Kun sen ostaa lahjaksi (vaikkakin itselleen), niin se rahanmenokaan ei aiheuta niin herkästi syyllisyydentunnetta, koska lahjaksi ostaminenhan on aivan eri juttu! Sehän on vain joulumieltä!

Näihin sanoihin ja tunnelmiin siis. Törmäillään virtuaalisesti täällä omassa blogissani, sekä Retkipaikassa ja toivon mukaan retkillä luonnonhelmassakin. Hyvää joulunodotusta satavuotiaan Suomen retkeilijöille!

Vuosi 2016 takana ja vuosi 2017 edessä

Vaikka vuotta 2016 on kirottu ympäri mediaa kuluneet viikot, niin itselleni se oli ainakin siinä määrin onnistunut, että pääsin käymään kahdesti vaelluksella Lapissa. Kevyempiä retkiä tuli tehtyä mm. Helvetinjärven kansallispuistoon, Seitsemisten kansallispuistoon, sekä Teijon kansallispuistoon. Kuten tänne jo aiemmin päivitin, niin hankin myös uuden objektiivin kameraan - joskin kuvaaminen jäi tänä vuonna vaelluksia lukuun ottamatta harmittavan vähälle. Siltä osin pyrin tulevana vuonna skarppaamaan!

Vaikka vuosi on (etenkin onnistuneiden) valokuvien suhteen ollut henkilökohtaisesti köyhähkö, niin ajattelin kuitenkin jakaa muutaman enemmän tai vähemmän luontoaiheisen kuvan tänne, joita on tullut räpsittyä kuluneen vuoden aikana. Osa räpsitty parvekkeelta, osa etelän kansallispuistoissa, osa ties missä.

Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin - hyvää ja kokemusrikasta vuotta 2017 kaikille luonnossa liikkujille!

Paavolan tammella

Terhot

Sienessä

Vaanija

...roomsmushroomsmush...

Kita

Punatulkku

Pärriäinen

Ilveksen jälkiä Urjalassa

Mustarastaan laulu

Teijo

Frakkitakki

Kurjet ottavat suunnan uudelleen

Korento

Matkantaittaja

Peipon laulu

Bää

Kyy

Tervetuloa väkisin luontoon!

Alunperin tein tämän blogin ihan pelkästään laittaakseni tänne kavereille ja sukulaisille nähtäväksi edellisen vaellusreissuni kuvia ja jonkinlaista sepitystä vaelluspäiväkirjan tapaan.

Pitkän pohdinnan tuloksena kuitenkin päätin, että valjastan tämän blogin luonto-, erä- ja vaellusaiheisia ajatuksiani varten. Kirjoittaminen oli varsinkin peruskouluaikana yksi mieluisimpia asioita koulussa ja pitkään aikaan ei ole tullut enää kirjoiteltua edes biisien sanoituksia ja viime aikoina on tullut vähän mietittyäkin, että missä muodossa voisin vanhan harrastukseni taas aloittaa. Ehdin jo kokeilemaan Kelan lomakkeiden täyttämistä ensihätään, mutta noin kahden sekunnin jälkeen tuli mieleen, että jokin sydäntä lähellä oleva aihepiiri voisi motivoida enemmän.

Tarkoitus on siis kirjoitella tänne arvioita ja ajatuksia varusteista, reiteistä, kohteista, kalastuksesta, luontokuvauksesta, sekä satunnaisista aihepiiriin lukeutuvista käytännöistä tai mistä vaan, mikä mieltä sattuu askarruttamaan. Niin ja tietenkin valokuvien kera, aina kun mahdollista.

Teen taustatutkimusta alueista, reiteistä, kohteista ja tekniikoista, sekä tuotevertailuja netissä ja kivijalkaliikkeissä useita tunteja yleensä päivittäin ja parhaimmillaan tästä kaikesta voi olla iloa ehkä satunnaiselle blogiin eksyvällekin.

Blogin ulkoasuu varmasti tulee hakemaan vielä muotoaan pikkuhiljaa. Tällä hetkellä jätin sen vain mahdollisimman neutraaliksi ja minimalistiseksi, joten pääpaino on ja tuleekin olemaan itse sisällöllä.

Tervetuloa siis mukaan - kaikki käsi kädessä väkisin luontoon!