Blogin ja blogistin kuulumisia

Blogini statistiikkaa ei ole oikein tullut koskaan tullut täällä purettua. Nyt ajattelin kuitenkin sitäkin muutamalla sanalla avata.

Sivunlataukset ovat kasvaneet aika tasaiseen tahtiin blogin ensiaskeleista saakka jatkuvasti. Toki sivunlatauksissa piikkejä on välillä ollut, mutta kokonaisuudessaan nousukäyrä on ollut kuitenkin selkeä. Ennen huhtikuuta 2016 sivunlataukset pysyivät kuukausittaistasolla alle tuhannessa, mutta huhtikuussa ylittyi sekin virstanpylväs lukemin 1578.

Tuorein virstanpylväs tulee tältä kuulta, jonka lopullista lukua en vielä tiedä tätä kirjoittaessani, mutta 6000 sivunlatausta on tässä kuussa ylitetty joka tapauksessa. Alkuvuodesta oli tosin jo lähellä, kun kuudestatuhannesta jäätiin vajaaksi maaliskuussa muutamalla kymmenellä latauskerralla.

Pyrkimykseni on ollut saada linjoille vähintään kerran kuussa uusi blogipäivitys. Toisinaan se on kovan työn takana, varsinkin jos elämässä sattuu olemaan muitakin kiireitä, kuten usein tuppaa olemaan. Tänä vuonna retkeily on tällaisten kiireiden vuoksi jäänyt aiempia vuosia pienempään rooliin elämässäni ja se harmittaa eniten, jos nyt tässä vaiheessa jo luodaan katsausta kuluneeseen vuoteen.

Ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin, nimittäin tästedes julkaisen osan blogiteksteistäni myös Retkipaikassa, kuten osa on ehkä saattanut jo huomatakin viimeisimmän vaellusraportin ensimmäisen osan siellä julkaistuani. Julkaisen silti täällä samat tarinat, mutta niiden ohella enemmän kuvia ja paremmalla kuvanlaadulla. Vaellusraporttieni pituuden vuoksi julkaisen ne Retkipaikassa osissa. Kantaaottavimmat ja muutoin enemmän Retkipaikan funktion ohi menevät kirjoitukseni julkaisen jatkossakin pelkästään täällä.

That's me!

Viimeisen parin viikon aikana olen löytänyt itseni lähes päivittäin jälleen piirtelemässä kartoille reittisuunnitelmia ensi vuoden vaellusta varten. Muutama kohdevaihtoehto jo on, mutta niiden välillä varmasti vatvotaan vielä useampaan otteeseen. Mukana vaihtoehdoissa on kolme itselleni uutta erämaakohdetta, sekä yksi erämaakohde, jossa on tullut jo käytyä, mutta jonka kanssa revanssi on vain ajan kysymys.

Tulevaa reissuani silmällä pitäen ajattelin ostaa itselleni joululahjaksi uudet vaelluskengät, jotka olisi pitänyt jo ostaa ennen edellistä vaellusta. Talvi - ja ennen kaikkea vuodenvaihde - on loistavaa aikaa tehdä retkeilyvälinehankintoja tulevaa kesää varten, jolloin monista kaupoista saa tuotteita kuluttajan kannalta parempaan hintaan ja eritoten silloin, jos kyseisestä tuotteesta tulee valmistajalta tuoreempaa mallistoa vuoden alussa markkinoille.

Tarkkailkaa siis retkeilyvälineiden hintoja ja ostakaa itsellenne joululahjaksi jotakin, mitä tarvitsette. Kun sen ostaa lahjaksi (vaikkakin itselleen), niin se rahanmenokaan ei aiheuta niin herkästi syyllisyydentunnetta, koska lahjaksi ostaminenhan on aivan eri juttu! Sehän on vain joulumieltä!

Näihin sanoihin ja tunnelmiin siis. Törmäillään virtuaalisesti täällä omassa blogissani, sekä Retkipaikassa ja toivon mukaan retkillä luonnonhelmassakin. Hyvää joulunodotusta satavuotiaan Suomen retkeilijöille!