Kesäkalastuskauden avaus

Ollaan jo kesä-heinäkuun taitteessa, mutta ajattelin vielä pistää kesäkalastuskauden avausreissustani lyhyehkön raportin blogiin. Tämä oli tarkoitus tehdä jo aiemmin, mutta asia pääsi unohtumaan, joten tässä sitä nyt ollaan - auttamattomasti myöhässä, mutta liikenteessä tositarkoituksella siitä huolimatta!

Kävimme Tommin kanssa Seitsemisen kansallispuistossa, Teerilammella toukokuussa narraamassa evämakkaroita (also known as kirjolohi). Mukaan lähti haspelivehkeet, sekä perhosetti. Päämääränä oli yöpyä Teerilammen laavulla, jota kohti kävellessämme lammen eteläpäässä eräs tamperelainen kalamies sai juuri mojovan tärpin perholla, vanhemman kalamiehen seuratessa draamaa sivusta. Jäin vanhemman kalamiehen juttusille ja kuulemma oli kirre kovalla syönnillä juuri. Tämäpä sattui sopivasti!

Kävelimme molempien kalamiesten ohi laavulle, jossa oli tamperelaisen perhomiehen puoliso haspelin varressa, joka pian laavulle saavuttuamme väsytteli rantaan yhden kirjolohen. Teerilammen vuorokausilupa oikeuttaa kolmeen kirjoloheen ja heiltä uupui tuosta kiintiöstä enää yksi. Hyvin siis oli tosiaan syönti kohdillaan. Laavukin jäisi meidän käyttöömme, jahka kiintiö täyttyy ja pariskunta pääsisi levollisin mielin kotimatkalle Tampereelle. Kuulemma oli edellisellä viikolla juuri istutettu lisää kalaa Teerilampeen.

Eipä siinä oikein muuta voinut, kuin purkaa kiireellä rinkkaa ja vapaa käteen. Ensimmäisenä tartuimme molemmat haspeliin, jonka jälkeen voisi keskittyä perhokalastukseen ilman paineita saaliin saamisesta - näin amatööriperhokalastajana.

Heittelimme tovin, kun Tommi sai kovan tärpin. Isokokoinen kirjolohi hyppäsi pienen hetken päästä näyttävästi pinnan yläpuolelle, sukeltaen taas alas, rimpuillen samalla itsensä irti vieheestä. Toki harmitti, että kaveri menetti kalan, mutta myönnettäköön, että sivusta sitä hyppyä seuranneena itseäni harmitti enemmän, etten saanut sitä ikuistettua kameralla. Muutaman heiton kuluttua Tommi onnistui tartuttamaan Kuusamon Räsäseen maapallon ja väsyttely oli lyhyt, sekä onneton - kyseinen Räsänen jäi koristamaan lammenpohjaa.

Hetkeä myöhemmin viimeistä kiintiökalaansa hakenut tamperelaiskalastaja sai perhollaan tärpin. Tovin jos toisenkin kirreä väsyteltyään, hän lopulta sai saaliin kuivalle maalle. Ennakoin ja lähdin jo vapa kädessä kävelemään kahdestakin syystä: 1) kastastamaan saaliin ja 2) ottamaan vapautuvan paikan, josta mies oli saanut useita tärppejä meidän lyhyen läsnäolomme aikana Teerilammella. Asettauduttuani paikoilleni, muutaman heiton jälkeen oman siimani päässä värähti ja lyhyehkön taistelun jälkeen hinasin väsähtäneen evämakkaran haaviini ja olo oli helpottunut.

Ei mitattu, ei punnittu. Riittävän kokoinen ateriaksi.

Tommi päätti tässä vaiheessa vaihtaa perhovapaan ja eipä aikaakaan, kun mies sai tärpin. Tärpin aiheuttajana oli n. 20 cm kirjolohi. Ihmettelimme siinä kolmen miehen voimin, että eipä ole istukasta koolla pilattu. Tommi laski kuitenkin surullisen pienen yksilön takaisin ja jatkoi vispaamista. Minä menin perkaamaan omaa saalistani ja perkauspuuhien lomassa Tommin huudahdukset kertoivat, että nyt oli sentään hieman isompi yksilö siiman päässä. Kyseinen kaveri päätyi vielä haaviin - ja valokuvaankin.

Vähän päälle kilon kirjolohi. Ateriaksi kelpaava tämäkin.

Tamperelaispariskunta lähti kotia kohti ja me jäimme miettimään suunnitelmaamme hieman uudelleen. Nyt meillä oli kaksi kirjolohta, ei kylmälaukkua ja tarkoitus oli yöpyä laavulla. Kalastusta ei siis ikävä kyllä viitsinyt jatkaa, koska kalaa oli jo tarpeisiimme sen verran paljon, että tulisi vielä kiire saada ne syötyä ennen kuin menevät ja pilaantuvat.

Pitkälle yöhön pitelimme tulia ja nuotionvalossa söimme toisen kaloista. Toinen saisi odottaa suolassa seuraavaa päivää.

Käsien lämmittelyä perkuuhommien jälkeen

Teerilampi

Välineistö

Iltapalaa

Seuraavan päivän koittaessa Teerilammella oli elämää taas aivan toiseen tapaan, kun ihmisiä tallusteli useampaan otteeseen laavun ohi tervehtien. Eräs paikallinen teiniporukka piti meille seuraa kalastuksensa lomassa. Kun vihdoin saimme Tommin kanssa toisenkin kirjolohen kohti ääntä, oli parhaat syönnit joko takana tai sitten liian kaukana edessä. Piiskasimme perhoilla rantaa, mutta täysin tuloksetta. Ei tärpin tärppiä. Kello alkoi lähenemään iltayhdeksää, joka tiesi lupiemme umpeutumista, joten aloimme pakata kamoja ja miettiä seuraavaa yöpymiskohdetta.

Tällähän se kirjolohi tietenkin tuli

Kirjolohi nro. 2

Kirjolohi nro. 2

Eräs teinipojista vinkkasi Riuttaskorven retkeilyalueen, joka oli jo kauan pitänytkin käydä tarkistamassa. Toinen vaihtoehto oli Liesijärven laavu. Siellä oli kuitenkin tullut yövyttyä aiemmin, joten päätimme lopulta suunnata Riuttaskorvelle.

Kävellessämme kohti Teerilammen pohjoispäätyä autoa kohti, ohitimme pari paikallista miestä, joilla oli osunut syönti kohdalle muutaman kirjolohen verran. Ilmeisesti syönti oli tällä kertaa toisessa päässä lampea.

Autolla hädintuskin kolmeasataa metriä ajeltuamme pysähdyimme katselemaan edessämme patsastelevaa hirveä. Myöhemmin vielä Riuttaskorven suunnalla pysähdyimme katselemaan keskellä tietä turkkiaan sukivaa supikoiraa. Kyseinen kaveri oli varsin kiireetön liikkeissään, mutta siitä huolimatta minä taas auttamattomasti myöhässä kamerani kanssa, joten kuva siitä jäi saamatta.

Moose on the loose

Loppuillasta ei paljoa kerrottavaa jälkipolville jäänyt. Perille päästyämme söimme ja kävimme väsyneinä nukkumaan. Aamulla herättyämme emme juurikaan aikailleet, vaan suuntasimme takaisin kohti Tamperetta ja minä ravintolaan viettämään perheen kesken äitienpäivää.