Odottavan aika on pitkä

Tiedän, että ainakin muutamat odottelevat Paistunturin erämaan reissuraporttia valokuvineen blogiin linjoille, mutta ikävä kyllä en ehtinyt täksi päiväksi saamaan kaikkea materiaalia julkaisukuntoon. Työt ovat vieneet miehestä sen verran mehuja, että montaakaan tippaa ei ole vapaa-ajalle jäänyt enää miehestä puristettavaksi. Vapautin itseni siis toissapäivänä paineista ja siirsin deadlinen tämän viikon sunnuntaille. Toivottavasti siis silloin.

Odottavan aika on myös pitkä minulle, sillä eihän tuosta elokuusta vielä paljoa ole ehtinyt kulumaan ja seuraavaan elokuuhun, eli siis seuraavaan erämaavaellukseen on lähestulkoon vuosi taas aikaa. Alkaa jälleen olemaan se aika vuodesta, kun rauhattomuus valtaa mielen ja karttojen tutkiminen, sekä seuraavan vaelluskohteen etsiminen alkaa kotipäätteen äärellä. Mieleni alkaa taas olla Lapissa...

***

Kaupunkeja, katuja,

kiirettä kartan

Kairassa, korvessa,

kuruissa kuljen

Kuukkeleita, kiirunoita,

kapustarintoja kuunnellen

Koskia, koivikoita,

kelopuita katsellen

Harjusta, haukea

halsterissa hiillostan

Laavulla, louteella

levolle lasken

Ja kun herään,

huokaisen joka aamu helpotuksesta,

sillä herään erämaan rauhasta,

erämaan ajattomuudesta,

erämaan runsaudesta,

erämaan kauneudesta,

juuri keskellä kaikkea sitä mikä oikeasti merkitsee,

erämaassa.