Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa - syitä lähteä Lapin erämaille

Useamman kerran blogissani olen houkutellut ihmisiä innostumaan ja tekemään se päätös lähteä Lappiin, sekä Lapin erämaille katsomaan maamme kauneimpia maisemia, kokemaan elämän parhaita hetkiä niin luonnon kuin hyvien ystävien kanssa, sekä saalistamaan ja saamaan sen kaiken vaivannäön arvoisia kaloja.

Lähestulkoon kyllästymiseen asti jokaiselle tuttu ja vanha sanonta kuitenkin väittää, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten ilman sen pidempää kakkeenpurentaa tässä on poimittuja otoksia muutamilta Lapinvaelluksiltani, jotka toivon mukaan sytyttävät joissakin sen kipinän ja antavat niille sen viimeisen sysäyksen, joilla se kipinä on jo ehtinyt heräämään.

 

 

Kaverisuhteiden dynamiikasta retkeillessä

Viime blogitekstissäni kirjoitin syysretkeilystä ja rohkaisin lopussa lukijoita pyytämään kaveria lähtemään mukaan vaikkapa laavulle yöksi. Tässä blogitekstissä ajattelin jatkaa tästä aiheesta vielä jonkin verran.

Retkeilyharrastuksen parissa vuosien varrella on tullut pantua merkille, että kaverisuhteen dynamiikka on jollakin tapaa erilainen, kun ympäristö ja käsillä oleva aktiviteetti vaihtuu radikaalisti. Meillä kaikilla vähän retkeilyä harrastavillakin on varmasti kavereita, joiden kanssa vietetään aikaa aivan kaiken muun paitsi retkeilyn merkeissä. Jatkankin edellisessä blogitekstissäni ilmoille heittämääni rohkaisua vielä pidemmälle ja ehdotan, että pyydätte laavulle mukaan sellaisen kaverinne, joka ei edes retkeilyä harrasta.

Tietenkään kaikki eivät tällaiseen ehdotukseen ota tarttuakseen, koska saattavat kokea esimerkiksi jotkin retkeilyyn liittyvät askeettisuudet liian epämiellyttävinä. Jotkin saattavat johtua puhtaasti väärinkäsityksistä, mutta laavuyön ehdottamisen kaverille ei tulisi kuitenkaan muuttua epätoivoiseksi ja ärsyttäväksi inttämiseksi tai suostutteluksi. Saatikka sitten uhkailuksi ja kidnappaamiseksi. Joillekin retkeily ja siihen liittyvät tosiasiat yksinkertaisesti ovat edes ajatuksen tasolla sietämättömiä tai vastenmielisiä, eikä sen takia tulisi ryhtyä kaverisuhteitaan pilaamaan. Varsinkaan kun sellaisia kavereita kyllä riittää, jotka saa suhteellisen helposti ehdotuksesta innostumaan.

Sama kaveri, jonka kanssa sosiaaliset kanssakäymiset yleensä sijoittuvat tuopin äärelle kaupungin pubeissa tai kaveriporukan bileissä ja jonka on tottunut sellaisessa ympäristössä muistamaan jatkuvasti vitsiä heittävänä ja ns. kevyistä ja helpoista aiheista keskustelevana kaverina, saattaa tulien äärellä vakavoitua puhumaan syvällisemmistäkin aiheista.

Laavulla, tulien äärellä on helpompaa ja luontevampaa kohdata se sama kaveri paljon henkilökohtaisemmalla tasolla, kun kaikki kaupungin kiire ja meteli, sekä ylipäätään kellonaikoihin sidottu ympäristö loistaa poissaolollaan. Monesti tulilla istuessa syntyy paljon syvällisempiä keskusteluja. Luonnonhelmasta löytää usein myös uudenlaista perspektiiviä ja oivallusta oman elämänsä huoliin. Tämä ei vaadi välttämättä edes keskustelua, vaan pelkkä tuleen, järvelle tai tähtitaivaalle tuijottaminen ilman kiireen häivää ja kaupungin hälinää riittää. Tätä on luontoharrastusten tarjoama terapeuttinen vaikutus ihmiselle parhaimmillaan, eikä se ole vain jotain, mitä jotkin harvat voivat saavuttaa, vaan se on kunkin retkeilyä harrastavan kohdalla jatkuvasti toistuva ilmiö.

Ja juurikin siksi, että puheenaiheet ovat yleensä erilaisia ympäristön ja käsillä olevan aktiviteetin radikaalisti vaihtuessa, tarjoutuu nimenomaan mahdollisuus molemmille osapuolille oppia tuntemaan se kaveri sieltä kaupunkiympäristöstä hieman paremmin. Parhaimmillaan se syventää kaverisuhdetta ja siinä ohella voi onnistua auttamaan kaveria löytämään hyvän harrastuksen, sekä aiemmin mainitsemani luontoharrastusten tarjoaman terapeuttisen vaikutuksen hyödyn.

Tulien äärellä istuskellessa tai rantakalliolla järvelle tuijotellessa ei myöskään tarvitse olla koko aika äänessä. Kaupungissa kiusaantuneen hiljaisuuden tunteen aiheuttava hiljaisuus on luonnonhelmassa kiusaantuneen sijasta aivan luonnollisen tuntuista. Juuri ne hiljaiset hetket antavat tilaa löytää ne jo kahteen kertaan yllä mainitsemani terapeuttiset hyödytkin.

Jos saat jonkin kavereistasi lähtemään mukaasi, saatatte palata reissulta kotiin, ei pelkästään rentoutuneina siitä kiireettömästä ajanvietosta tulien äärellä, vaan myös läheisempinä ystävinä kuin reissulle lähtiessänne.

Syksy - paras vuodenaika istua tulilla

Poikkeuksellisen (ja tuskallisen) kuuma kesä alkaa vihdoin olla lopuillaan ja kesä kääntyy kohti syksyä. Lämpötilat laskevat siedettäviin lukemiin ja illat pimenevät. Kun ilma viilenee, alkaa kasvillisuus hiljalleen pukeutua lämpimiin väreihin.

Kulunut kesä oli itselleni lämpötilojen puolesta hirvein kesä tähän mennessä. Siksipä erityisesti tänä vuonna toivotan syksyn tervetulleeksi erittäin huojentunein tuntein. Löydän itseni entistä useammin haaveilemasta laavulla yöpymisestä, sekä nuotiolla istumisesta pimeässä, viilenevässä syysillassa.

Osa karsastaa laavulla yöpymistä kesällä hyttysten vuoksi. Syksyn tullen ei kuitenkaan tarvitse enää kenenkään empiä laavulla yöpymistä siitäkään syystä. Vaikka lämpimästä pitäisikin, niin viilenevät illat eivät ole nekään ongelma, kun vain pukeutuu sopivasti. Kylmän sentään voi pitää loitolla nimenomaan oikein pukeutumalla, toisin kuin paahtavan kuumuuden.

Nuotiolla istuskellessa pimeyden ympäröimänä tunnelma on aivan omanlaisensa verrattuna valoisan kesän nuotiolla istuskeluihin. Nuotion antama lämpö on tervetulleempi ja tuleen tuijottelun hypnoottinen olo tuntuu ottavan vallan herkemmin.

Ruskan tiukentaessa otettaan kasvillisuudesta luonto tarjoilee jälleen silmäkarkkia ja erityisesti meille, jotka kulkevat luonnossa kamera kädessä. Keltaisten ja ruskeiden lehtien leijaillessa maahan kantarellit, sekä suppilovahverot ovat vaikeampia löytää, mutta jokainen sienestäjä tietää kyllä, että hetken metsässä käveltyään silmät pääsevät kyllä sille tietylle taajudelle, jolloin kantarellit alkavat erottua herkemmin lehtien seasta ja aivot sulkevat näkökentästä kaiken muun. Sienestäminen onkin yksi mukavimmista asioista, joita yhdistää retkeilyyn syksyisin.

Viileämmät säät mahdollistavat retkeilyssä myös entistä laajemman repertuaarin vaihtoehtoja sen suhteen, mitä ottaa mukaan evästarpeiksi. Osittain juuri tästä syystä nimenomaan syksyisin retkeillessä on itse tullut panostettua leirissä enemmän ruuanlaittoon. Henkilökohtaisia suosikkeja ovatkin esimerkiksi naudan entrecote-pihvit tulilla paistettavaksi, sekä (kirjo)lohi tulilla loimutettavaksi.

Maailmassa on vain harvoja asioita, jotka voittavat pimeänä syysiltana laavun nuotiopaikalla istumisen hyvässä seurassa, tuleen tuijotellen ja vaikkapa hyvällä punaviinillä hetkeä juhlistaen. Syksyn tullen - ja varsinkin tällaisen kesän jälkeen - nekin harvat asiat voi siirtää myöhemmäksi ja keskittyä nauttimaan luonnosta ja sen hetkessä ohikiitävästä tarjonnasta juuri nyt.

Nykäise kaveriasi hihasta ja kokeilkaa löytää kalentereistanne vapaa viikonloppu. Etsikää sopivan etäisyyden päästä muutamia laavuvaihtoehtoja ja lyökää lukkoon vaikkapa yhden yön reissu. Jotakin pitää mennä todella pieleen, että tällainen reissu ei jättäisi molemmille sellaista oloa, että "hitto, pitää tehdä tätä useammin."

***

Parhaat tulipaikat ja laavut lähiseudulta voi löytää esimerkiksi Tulikartan ja Laavu.org:in kautta.