Real Turmat Pulled Pork with Rice

Annokseen lisättiin 4 dl vettä.

Pussin avattuani ensimmäinen aistimus tapahtui sierainten välityksellä, jotka viestittivät aivoilleni vihjeitä ruuan mausteisuudesta. Sanoin vihjeille käsipäivää ja toivotin käymään peremmälle, kauhaistessani ensimmäisen lusikallisen ruokaa ulos muonapussista ja kohti ääntä.

Visuaalisesti ei tämäkään pussimuona mitään fine dining -tasoa ole, mutta eipä kuulu ollakaan. Ruuan koostumus on sellainen, mitä voi odottaa jonkinlaiselta pataruualta, jonka pääkomponentit ovat liha ja riisi.

Annoksen suolaisuus on sopiva. Välillä kohdalle tuli porsaanlihaa, jota ei nyt voi luonnehtia rapeaksi tai kovaksi, mutta joka ei ollut aivan täysin riittävästi imenyt vettä itseensä. Ei haittaa silti menoa millään tavalla!

Mausteisuus löytyy tuoksun lisäksi myös mausta, joka on mukava bonus, kun annosta vedellään puhelimeen jossakin satojen metrien korkeudessa kylmässä avotunturin tuulessa.

Mausta löytyy tomaattia ja sipulia. Porsaanliha maistuu juurikin siltä itseltään, joka yllätti positiivisesti, sillä edellisessä testaamassani annoksessa (Beef and potato) liha toi mieleen enemmän jonkin pakasteaterian, vähemmän autenttisen naudanlihan.

Erityistä iloa tuottaa se, että porsaanlihaa harvemmin on mahdollista säilyvyyssyistä (pekonia lukuun ottamatta) ottaa vaellusreissuille mukaan, joten tämä tulee olemaan reissuille erityisen hienoa vaihtelua.

Yhdellä lusikallisella vastaan tuli myöhemmin sellaista porsaanlihaa, jota voisi luonnehtia rapeahkoksi. Ei siis rapeaksi, vaan nimenomaan rapeahkoksi.

Noin yleisesti ottaen en ole hirveä riisin fani, mutta enpä toisaalta tiedä voisiko tässä annoksessa riisiä järkevästi korvata millään muullakaan hiilaripitoisella.

Jos jotakin tässä lähtisin varsinaisesti muuttamaan, niin lisäisin tähän jotakin selvemmin suussa tuntuvia juuresten palasia - papuja tai isompia sipulin palasia.

Annoskoko samaa luokkaa aiempien kanssa, eli nälkä lähtee, mutta enemmänkin voisi vielä syödä.

Kokonaisarvosanaksi 3,5/5.

Real Turmat Beef and Potato

Tähän annokseen lisättiin 4 dl vettä. Noin kymmenisen minuuttia odottelua ja annos oli valmis.

Ensimmäinen aistimus tapahtui verkkokalvojen läpi. En tiedä mitä odotin, mutten jostain syystä tällaista sosemaista annosta. Ei sillä, että se olisi sen enempää negatiivinen kuin positiivinenkaan seikka.

Tuoksu on hyvä ja huomaan siinä päällimmäisenä lantun ja porkkanan, jotka myös ensimmäisellä lusikallisella annoksessa maistuvat. Ja jotta en puhuisi aivan mitä sattuu, piti vielä tarkistaa ja annos tosiaan sisälsi kuin sisälsikin lanttua. Normaalisti en ihan hirveästi fanita lanttua, mutta tähän se sopii ja yllätin itseni toivomalla, että sitä olisi voinut olla enemmänkin tässä annoksessa - samoin porkkanaa (josta toki pidän yleensäkin).

Porkkananpalaset olisivat parempia isompina, mutta on tietenkin ymmärrettävää, että porkkana on pienempinä paloina tällaisessa pakastekuivatussa retkimuonassa aivan käytännön syistä.

Suolaisuus annoksessa on sopiva. Lisätty vesimäärä tuntui olevan sopiva, sillä yhtäkään rapeahkoksi jäänyttä palasta ei hampaisiini osunut. Tosin, toisin kuin Chili Con Carnen kohdalla, sekoitin tätä huolellisemmin ennen pussin sulkemista muonaa hautumaan laittaessa.

Oikeastaan ainoa asia, joka tämän erottaa selkeästi kotiruuasta on annoksen lihakomponentti. Sen koostumus ja jokin sen maussa tuo mieleen lihan, jota löytyy tietynlaisista pakasteannoksista. Ei mitään erityisen herkullista, mutta menettelee kaiken muun kyljessä. Kaikki muu annoksessa toimii erittäin hyvin. Tästäkään huolimatta liha ei onnistu annosta pilaamaan.

Annoskoon puolesta samalla viivalla kuin Chili Con Carne, eli nälkä lähtee, mutta aivan tappiin asti ei vatsalaukkua tällä saa.

Tämäkin Real Turmatin retkimuona pieksee Blå Bandit mennen tullen.

Kokonaisarvosana annokselle 2,5/5.

Real Turmat Chili Con Carne -retkimuona

Viime kesän vaellukselle tuli ostettua koko reissuksi lounaat Blå Bandin retkimuonista. Noin puolessa välissä reissua homma alkoi kaduttaa, sillä lähestulkoon kaikki maut olivat sellaisia, joita en ollut aiemmin testannut. Toissavuoden vaelluksella söin kahta erilaista makua ja ne olivat molemmat ihan hyviä, joten ajattelin, että eiköhän ne muutkin syötäviä olisi. No, eipä olleet. Vaelluksen puolenvälin tienoilla ei pystynyt enää syömään ateriaa loppuun, kun teollinen maku puski läpi niin pahasti, että alkoi ällöttää.

Aiempina vuosina taas ei ole italianpata-pussimuonaa valmiimpaa ollut mukana, vaan suurin osa on tullut kuivateltua itse. Nyt aloin tässä vielä ennen tämän kesän vaellusta testailemaan norjalaisia Real Turmat-retkimuonia, joista toivon mukaan saisi lounaita tulevaan reissuunkin.

Tässä siis ensimmäisestä testaamastani arvio.

Real Turmat Chili Con Carne

Ohjeiden mukaan piti mitata 3,5 dl kiehuvaa vettä ja lisätä se pussiin. Seuraavaksi 10 minuutin odottelu, kun ruoka hautuu. 3,5 dl tuntui olevani hyvä määrä vettä, vaikka pussin avattuani näytti ensin siltä, että ruoka olisi liian vetistä.

Mausta ensimmäisenä huomiona oli suolaisuus. Se oli siinä rajoilla, että oliko sitä liikaa. Jos tykkäät vähäsuolaisesta, niin tämä ei ehkä ole paras valinta sinulle. Minulle tämä vielä suolaisuuden puolesta meni.

Ruuassa on myös pientä tulisuutta, joka on plussaa varsinkin silloin, kun ruoka nautitaan Lapin kylmässä tunturituulessa.

Muutamia rapeaksi jääneitä papuja oli vielä seassa, vaikka vähäsen sekoitin ruokaa lusikalla aluksi. Ehken sitten tarpeeksi. Ei varmaan olisi pahitteeksi sekoittaa ruokaa myös kesken hautumisen. Enempää vettä ruoka ei kuitenkaan kaipaa.

Ruuassa oli reilusti papuja, joka on hyvä asia, mikäli niistä pitää - itse onneksi pidän. Suolistokaasuja ne toki usein herättelevät, josta ei välttämättä reissukaverit pidä.

Ateriassa ei tuntunut teollista makua, eikä toki näin ensimmäistä kertaa Real Turmatin safkaa maistaessa voi mitään tiettyä valmistajan ruuissa taustalla olevaa perusmakua huomatakaan (kuten tuli huomattua lähes kaikkien syömieni Blå Bandien kohdalla). Se jäänee nähtäväksi ilmeneekö useampien aterioiden jälkeen näiden kohdalla samaa.

Annoksena saisi olla ehkä hitusen isompi, mutta ei kovin paljoa. Nälkä tuosta lähti, mutta halutessaan tällä ei suurempinälkäiset saa ainakaan mahaa aivan tappiin asti täyteen. Harvemminpa sitä toisaalta reissussa niin tulee haluttua, että jaksaa kalastaa ja puuhastella vielä syömisen jälkeenkin.

Sanoisin, että menee kokonaisuutena arvosteluasteikolla 3,5/5:n hujakoille. Eli keskivertoa parempi siis! Ja luonnollisesti arvosana-asteikko on siitä perspektiivistä, että kyseessä on retkimuona. Yksi Blå Bandin annoksista ehkä yltäisi samaan arvosanaan (parsakaali-kanarisotto), kaikki loput testaamani olivat huonompia, joista iso osa saisi arvosanan 1/5, joten siinä jonkinlaista vertailukohdetta.

Tämä siis pääsee jatkoon ja mukaani tulevalle vaellukselle!

Blogipäivityksistä ja lohikäärmeistä

Olen kirjoitellut blogiani nyt neljä vuotta melko säännöllisesti kerran kuussa ja pyrkinyt julkaisemaan uuden tekstin kuun viimeisenä päivänä. Syytä siihen en oikein tiedä, että miksi juuri kuun viimeisenä päivänä. Tämä tapa vain jostain syystä jäi jossakin vaiheessa päälle.

Joka tapauksessa, erityisesti viimeisen vuoden aikana ja enenevissä määrin vielä viime loppuvuodesta eteenpäin vapaa-aikani on ollut erittäin kortilla, koska aloitin uudelleen erään vanhan harrastukseni, joka on alkanut syömään aika paljon aivokapasiteettiani ja aikaani. Tästä johtuen joudun tekemään pienoisen kompromissin ja annan ainakin toistaiseksi määrittelemättömän ajan itselleni luvan poiketa tutuksi tulleesta postauksien julkaisuintervallista.

Tämä ei pelkästään tarkoita sitä, että joka kuukausi en välttämättä julkaise uutta blogipostausta, vaan se saattaa myös tarkoittaa mahdollisuuksien salliessa sen, että julkaisen toisinaan joinakin kuukausina enemmän kuin yhden blogipostauksen, kuten aivan blogini alkutaipaleella tein. Ja ideoitakin on jo muutamia jonossa, kunhan vain löydän tarpeeksi aikaa toteutukseen.

Jotkut, luonteeltaan tietynlaiset ihmiset (kuten minä), saattavat tällaisen blogitekstin lukiessaan jäädä uteliaisuutensa vankeina aprikoimaan, että mikä tämä uudelleen aloitettu vanha harrastus sitten on, kun sitä ei suoraan tohdittu mainita.

Keppihevosvaljakkoajelu? Muumi-mukien aggressiivinen keräily? Tankotanssi öljyttynä ja alasti? No ei. Kynä ja paperi -roolipeli nimeltä Dungeons & Dragons pelinjohtajan roolissa.

Kirjoittamani ja kootut ohjeet, neuvot, raportit ja pohdinnat retkeilyyn ja kalastukseen

Vuosien varrella on tullut kirjoiteltua blogiin kaikenlaista, joista toivon mukaan on ollut ja tulee olemaankin hyötyä muille. On tullut kirjoiteltua varusteista, reissun suunnittelusta, asenteista ja muusta.

Ajattelin, että voisi olla hyödyllistä koota yhteen blogipostaukseen sopivien otsikoiden alle linkit osaan kirjoittamistani blogipostauksista, jotta ne olisivat helpommin selattavissa tietoa etsivälle.

Tarkoitus olisi tulevaisuudessa päivittää tätä kyseistä blogipostausta, kun tänne syntyy alaotsikoiden alle lisättävää.

Pidemmittä puheitta:

Varusteista

Erilaiset telttatyypit ja muut retkeilymajoitteet on blogipostaus, jossa paneudutaan - ylläri, ylläri - erilaisiin telttatyyppeihin ja muihin retkeilymajoitteisiin. Tästä blogipostauksesta löytyy tietoa mm. erilaisten retkeilymajoitteiden määritelmistä, millaisessa käytössä ne ovat parhaimmillaan, sekä mitkä ovat niiden hyvät ja huonot puolet.

Miksi käyttää vaellussauvoja? No, tässä blogipostauksessa listaan syitä, miksi itse koen sauvat hyödyllisiksi reissuillani ja mikäli et ole vaellussauvoja etenkään tositoimissa kokeillut, niin suosittelen lukemaan tekstin ajatuksella.

Aihepiirin verkkokaupoista ja varusteiden shoppailusta on blogipostaus, johon olen koonnut valikoiman linkkejä kuvauksineen tämän aihepiirin verkkokaupoista. Tekstin lopusta löytyy myös vinkkiä penninvenyttäjille, jos haluaa säästää rahaa varustehankinnoissaan. Sen lisäksi kommenttikentästäkin löytyy lisää linkkejä verkkokauppoihin!

Ohjeita ja neuvoja vaellusreissun suunnitteluun ja toteutukseen

Ajatuksia vaellusreissun suunnittelusta I on tämän sarjan ensimmäinen osa, jossa avaan ajatuksiani sen suhteen, että mihin aikaan Lappiin kannattaa lähteä reissuun.

Ajatuksia vaellusreissun suunnittelusta II on jatkoa yllä mainitulle sarjalle, jossa avaan ajatuksiani vaellusreissujen pituuden ja rytmityksen osalta.

Ajatuksia vaellusreissun suunnittelusta III sisältää linkkejä muutamille nettisivuille, joista löytyy esim. sijainnit ja muuta tietoa tuvista, kodista, kammeista ja laavuista eri alueilta.

Ajatuksia vaellusreissun suunnittelusta IV käsittelee maamme erilaisia karttapalveluja. Blogipostaus sisältää myös syväluotaavamman katsauksen pääasialliseen suunnittelutyökaluuni, eli Retkikarttaan, jonka osalta opastan kyseisen nettisovelluksen käyttöä tarkemmin.

Ajatuksia vaellusreissun suunnittelusta VI on jatkoa edelliselle vielä yhden karttasovelluksen verran, jossa otetaan käsittelyyn Tulikartta-niminen nettisovellus.

Ajatuksia vaellusreissun suunnittelusta V sisältää puolestaan muunlaisia nettisovelluksia, joita tulee käytettyä osana reissujen suunnittelua, sekä ohjeistusta näiden nettisovellusten käyttämiseen.

Miten suunnittelen vaellusreittini? Tähän kysymykseen löytyy vastaus tässä mainitusta linkistä ja postaus toimii pisteenä iin päälle nuo aiemmat suunnittelua käsittelevät blogipostaukseni. Etenkin aloitteleville Lapin erämaita vaeltaville suosittelen tätä blogipostausta erityisellä lämmöllä.

Kokemattomana vaellukselle Lappiin? Tätä kysymystä monet miettivät ja siksi päädyinkin kirjoittamaan aiheesta blogipostauksen, jotta ihmiset saisivat paremmin ymmärrystä siitä mihin ovat ryhtymässä ja mitä se vaatii niin valmistautumisen, suunnittelun, varusteiden ja asenteen suhteen.

Kalastus

Catch & Release - loputon sarja väärinymmärryksiä ja polarisoitunutta vänkäämistä on blogiteksti, jossa paneudutaan niin kovasti mielipiteitä jakavaan aiheeseen. Joskin, tässä blogitekstissä avaan hieman sitä, että miksi tämä jakaannus johtuu isolta osin väärinymmärryksistä terminologisistakin syistä.

Tammukoista ja taimenista on blogiteksti, joka syntyi ärtymyksestäni nähdä tämän tuosta Facebookin retkeily- ja kalastusaiheisissa ryhmissä saaliskuvia alamittaisista taimenista, joita esitellään häpeilemättä tammukoina. Tekstissä pureudutaan mm. siihen, miksi tammukankalastus pitäisi jättää historiaan.

Lippa lentää, mutta saalista ei tule - Miten parantaa saaliin saannin todennäköisyyksiä Lapin vaelluksella on blogiteksti, joka käsittelee aihetta otsikon mukaisesti. Postauksessa käsitellään asiaa seuraavien alaotsikoiden kautta: Suunnittelu kartan ääressä, Leiripaikan valinta, Tärkeimmät heittopaikat, sekä Asenne.

Muita aihepiiriin liittyviä pohdintoja, ohjeistuksia ja neuvoja

Musiikkia vai luonnon omaa ambienssia? Tätä kysymystä käsittelen blogipostauksessa, jossa avaan omia pohdintojani sen suhteen, että kuuluuko musiikin kuuntelu luonnonhelmaan ja jos, niin millainen musiikki.

Tarkennusta erääseen autiotupaohjeeseen käsittelee tiettyä autiotupaohjetta, jonka mukaan ensimmäisenä tuvalle saapunut antaa viimeisenä tuvalle tulleelle tilaa, mikäli tupa on täynnä. Tämä kyseinen ohje on ainakin netin keskustelupalstoilla kirvoittanut ilmoile mitä itsekkäämpiä tulkintoja, joten kannoin tämän tiimoilta oman korteni kekoon ja utelin asiaa myös Metsähallituksen taholta.

Poikani, puhutaanpa vähän kakasta... sisältää osittain kieli poskessa kirjoitettua pohdintaa erilaisista tekniikoista ja tavoista toteuttaa ulostamistarpeita erämaassa.

Kaverisuhteiden dynamiikasta retkeillessä on blogipostaus, johon kirjoitin tekemiäni huomioita siitä, miten retkeillessä kaverisuhteiden dynamiikka elää eri tavoin, kuin urbaanimmassa ympäristössä.

Karhun kohtaaminen on blogipostaus, jossa pureudutaan kontion kohtaamiseen retkeillessä. Siihen, miten tätä kohtaamista voidaan ehkäistä ennalta, sekä miten toimia, jos sitten löydätkin itsesi kasvotusten karhun kanssa.

Vaellusraportit Lapista

Vaellus 2014 - Urho Kekkosen kansallispuisto sisältää tämän blogisivun ensimmäisen postauksen, joskin ajalta, jolloin tarkoitus ei ollut ylläpitää mitään blogia, vaan laittaa vain raportti valokuvineen lähipiirille ihmeteltäväksi. Kyseessä on 8 päivän vaellus Urho Kekkosen kansallispuiston erämaaosiin, eikä sisällä kalastusta.

Kaldoaivi 2015 - Vaellusta ja kalastusta on ensimmäinen kalastuspainotteinen vaellusreissuni Lappiin ja Kaldoaivin erämaahan.

Kalastusvaellus 2016 - Vastoinkäymisiä ja onnenpotkuja Pöyrisjärven erämaassa on raportti Pöyrisjärven erämaan (kalastuspainotteisesta) vaellusreissusta, jossa pääasiallisena kohdekalana olivat harjukset, joita siunaantuikin varsin kiitettävästi.

Ruskavaellus 2016 - Kuskoivalta Takkaselälle, Takkaselältä Sorsatunturille ja takaisin oli ex-temporena toteutettu ruskavaellus Tuntsan suunnalle melko pian Pöyrisjärven erämaavaelluksen jälkeen. Ei sisällä kalastusta.

Paistunturin erämaa 2017 on reissuraportti kalastuspainotteiselta erämaavaellukselta lähes puuttomalta tunturiylängöltä. Reissulla kohdekalana oli rautu (eli nieriä) ja näitä kauniita ja herkullisia eväkkäitä saimmekin varsin kiitettävän määrän.

Kaldoaivi 2018 - Erämaavaellus hellehelvetissä kertoo siitä, miten kuumuus voi tehdä erityisesti kalastuspainotteisesta vaelluksesta aivan hirveän kokemuksen.